Työttömien aseman parantaminen ei kiinnosta ketään

Kansanedustajia eivät työpaikattomien asiat kiinnosta.
Tässä olisi ensi alkuun parannettavaa:

1) Rankaiseva aktiivimalli pois ja tilalle kannustava tai ei mitään

2) Työmarkkinatukeen korotus

3) Ansiosidonnaisen ja työmarkkinatuen kytkös pois! (Työmarkkinatukea ei voi korottaa ilman, että ennestään ylisuuria ansiosidonnaisia päivärahoja korotetaan.)
  Tämä asia ei ole kiinnostanut poliitikkoja vuosikausiin. Alla oleva lainaus on vuodelta 2011.

4) Lisää oppisopimus- ja palkkatukipaikkoja

”Jos ja kun valtion rahatilanne on kiperä, työttömien perusturvan korottaminen pitäisi suunnata niille, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat, eli työmarkkinatuen nostamiseen ilman, että samalla nostetaan ansiosidonnaista turvaa. Työmarkkinatuen saajat ovat heikoimmassa asemassa olevia työttömiä, joista joka kolmas joutuu täydentämään toimeentuloaan sekä asumistuella että toimeentulotuella.”

 [ ]

”Kytköksen säilyttäminen tarkoittaisi sitä, että heikoimmassa asemassa olevat työttömät asetetaan vastakkain paremmassa asemassa olevien työttömien kanssa. Köyhimpien tilannetta on voitava parantaa ilman, että muidenkin tilannetta parannetaan. Muu on luokka-ajattelua.”

https://www.vihreat.fi/blogit/2011/04/perusturvan-korotus-kytkoksella-vai-ilman

10 asiaa, joita ei todellakaan löydy joka työpaikalta – näistä eduista kansanedustajat nauttivat

https://www.is.fi/politiikka/

1. Lyhyt työviikko

2. Pitkät lomat

3. Ei henkilöesimiehiä

4. Täysin vapaa työkuva

5. Ei ilmoitusvelvollisuutta

6. Ei työaikaa

7. Palkkio juoksee aina

8. Ilmaiset matkat

 9. Kulukorvaukset

 10. Eläke ja sopeutumiseläke

Meillä työpaikattomilla on yllättävästi samoja ”etuja” kuin kansanedustajilla.
Rahakkaat edut toki meiltä puuttuvat.

1. Ei työviikkoa lainkaan.

2. Pelkkää ”lomaa”.

3. Ei esimiestä tai –naista

4. Erittäin ”vapaa” työttömyydenkuva.

5. Ilmoitusvelvollisuus on, ja se todellakin pitäisi myös kansanedustajilla olla!

6. Ei ole työaikaa, vaan pelkkää työttömyysaikaa.

7. ”Palkkio” juoksee, mutta se on harvinaisen surkea.

8. Ilmaisia matkoja ei ole, paitsi kävelymatkat.

9. Saamme päätähuimaavan 9 € kulukorvauksen, jos menemme johonkin työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen. Korvaus ei tosin kata sekä matkoja että lounasta.

10. Kaikenlaiset eläke-edut meiltä työpaikattomilta puuttuvat.

Katkeruudesta

Tällaisen kommentin sain postaukseeni ”8 vuoden aikana”:

SivustaSeuraaja

”Katkeruus paistaa kirjoituksistasi todella voimakkaasti. Sinun on päästävä siitä ylitse, muuten se myrkyttää mielesi lopullisesti.”

Myönnän toki olevani hyvinkin katkera tilanteestani, mutta en mitenkään erityisen myrkyllisellä tavalla. En ole katkera jatkuvasti enkä pura mahdollista ajoittaista katkeruuttani ympäristööni, eli en näytä sitä ulospäin. Koen jonkinasteisen katkeruuden olevan tilanteessani erittäin oikeutettua! Olen katkera, mutta en katkeroitunut.

– Katkeruus seuraa pettymyksistä, joihin liittyy henkilökohtaista loukkausta, nöyryytystä ja häpeää.

Näitä tunteita valituksitulemattomuuteen erityisesti liittyy!

”Katkeruuden tunnistaakin siitä, että se on jatkuvasti läsnä. Pahimmillaan se alkaa sävyttää ihmisen asennetta koko elämään ja muihin ihmisiin. ”

Näin ei minun kohdallani kuitenkaan ole.

Näin vältät katkeruuden

1. Hyväksy realiteetit. Mieti järjellä, onko tätä asiaa mahdollista muuttaa.
Jos ei ole, ota käyttöön suunnitelma B.

2. Mieti, millä tavoin voit hyvin. Ala tehdä asioita sen eteen.

3. Hyväksy tunteet. Saat olla pettynyt ja kiukkuinen. Päätä silti, että et jää niihin tunteisiin, että et suostu katkeroitumaan.

4. Vaali oikeita ihmissuhteita. Hyvä ystävä ei ruoki katkeruutta eikä tule mukaan haukkumaan ex-puolisoa tai pomoa. Keskustele niiden ystävien kanssa, jotka saavat ajatuksesi tulevaan menneen sijaan.

5. Tee sovinto. Ex-työnantaja kannattaa jättää vain taakse.

https://anna.fi/hyvinvointi/itsetuntemus/kannatko-mukanasi-jatkuvaa-vihaa-ja-pettymysta-nain-vapaudut-katkeruudesta

Aktiivimallista aprillimalliin

Aprillipäivän muutos tai ns. parannus ei millään tavalla oikeasti paranna aktiivimallilla kyykytettyjen työttömien tilannetta. Kyseessä on edelleen työttömyyskorvauksen alentaminen tekosyyn varjolla. Turhanpäiväinen puuhastelu kolmen kuukauden välein ei edistä työllistymistä mitenkään! Tässä kuviossa on niin paljon pielessä etten nyt viitsi luetella niitä asioita tässä. Olen aikaisemmin jo niistä joitain toki maininnut ja kirjoitan jatkossakin.

Lisäys: Täällä on täysjärkisiä henkilöitä toisin kuin eduskunnan enemmistössä!

Pöyristyttävää

On kyllä röyhkeää ja törkeää, ettei suomalainen työtä vailla oleva henkilö kelpaa töihin, vaan pitäisi tuoda työvoimaa jostain ulkomailta! Mikä meissä suomalaisissa sitten on vikana? Olemmeko me liian vanhoja, liian kalliita, kenties osaamattomia?

"Työllisyyden kasvu on jo tällä hetkellä vieraskielisten varassa"

Selvityksen mukaan 2000-luvun aikana vieraskielisten työllisyys on kasvanut liki 120 000 hengellä. Samaan aikaan suomen- ja ruotsinkielisten työllisyys ei ole kasvanut.
– Työllisyyskasvu Suomessa jo tällä hetkellä on vieraskielisten varassa. Jos haluamme säilyttää nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan palvelut ja etuudet, on väistämätöntä saada lisää työikäistä väestöä tänne, jotta saamme työllisyyttä nostettua riittävästi.

mtvuutiset.fi/artikkeli/pöyristyttävä-luku-keskimäärin-suomalainen-tekee-töitä-vain-viisi-kuukautta-vuodessa

Mikä tässä oikein on takana, kun suomalaista koulutettua, työkykyistä ja –haluista työvoimaa on työttömänä ainakin noin 300 000 henkilöä, ja silti hingutaan ja vingutaan ulkomaalaisia tänne töihin? Kuitenkin suomenkielen taito on monessa työssä melko olennainen asia eikä Bad English aivan joka paikassa riitä ”kielitaidoksi”. Mitäpä jos työllistettäisiin suomalainen vapaana oleva työvoima ensin?!

30 vuotta työelämässä ja muuta uskomatonta

Kun henkilö on ollut jopa 30 vuotta työelämässä (vieläpä samassa työpaikassa), tulee hänelle hinku vuorotteluvapaalle. No, silloin saa joku työpaikaton (paitsi minä) mahdollisuuden päästä vähäksi aikaa työelämään ja takaisin ansiosidonnaiselle. Minä en pääse töihin edes 30 päiväksi eli kuukaudeksi, 30 viikoksi eli runsaaksi puoleksi vuodeksi tai 30 kuukaudeksi eli kahdeksi ja puoleksi vuodeksi (enää!)… Itse asiassa tuo viimeinen on jo ”käytetty”, koska olin töissä 2,5 vuotta (11/2006…5/2009). 30 viikon vuorotteluvapaan sijaisuuden menetin äskettäin, ja kyseessä oli nimenomaan 30 vuotta työssään olleen henkilön vuorotteluvapaan sijaisuus. Seuraavaa tilaisuutta ”odotellessa” aika sitten meneekin, ja työpaikattomuuteni sen kuin jatkuu ja pitenee ja kestää kestämistään ns. eläkeikään asti. Valitettavasti eläkettä ei juurikaan näillä kriteereillä tule!

Ymmärtävätköhän hyvässä – enemmän tai vähemmän – vakituisessa työpaikassa vuodesta ja jopa vuosikymmenestä toiseen olevat sitä kuinka etuoikeutettuja he ovat? Heidän ei tarvitse olla työnhaun marginaalissa, työvoimareservissä CV:hen aukkoja kerryttämässä! Moniko heistä saisi nyt oman työpaikkansa, jos joutuisi hakemaan sitä nykyisten hakuprosessien kautta?! Työnantajat ja rekrytoijat ovat olevinaan kuin jotain jumalasta seuraavia taivaspaikkaa antamassa ja heidän tarjoamansa työ on muka suunnilleen rakettitieteen veroista - eikä siihen kuka tahansa kelpaa.

En voi todellakaan ymmärtää sitä asiaa, että jotkut muut saavat työpaikkoja

• ilman koulutusta
• ilman substanssiosaamista
• jopa epäonnistuttuaan työhaastattelussa

mutta minä en saa koulutettuna, osaavana/oppimiskykyisenä ja -haluisena , puhumattakaan siitä että olisin saanut työpaikan epäonnistuttuani työhaastattelussa!

Olen ihminen, joka:

• ei kelpaa mihinkään
• tulee aina torjutuksi
• ei menesty kilpailuasetelmissa

ja jolle ei ole (työ)paikkaa missään! Jo 52,5 vuotta olen sinnitellyt yhteensopimattomana tämän maailman (= ihmisten) kanssa. Olisin kovin mielelläni sellainen, joka ”pitää” olla, mutta en vain osaa muunlaiseksi muuttua.

Ilman kahta vuoden 2005 jälkeen saamaani runsaan vuoden pätkätyötä olisin voinut olla työpaikattomana jo kohta 20 vuotta! Myös ilman palkkatukityötä olisin ollut työpaikattomana jo 10 vuotta. Kahdenkymmenen vuoden aikana olen ollut: yhteensä nelisen vuotta töissä, yhden vuoden ”lomautettuna”, kaksi vuotta äitiyslomilla, kahdeksan vuotta kokonaan työttömänä ja viitisen vuotta työvoimakoulutuksissa.

Tässä vaiheessa ja tällä kertaa

Tässä vaiheessa halusin vielä toivottaa itselleni onnea työnhakuun ja olin toiveikas: 6…7 vuotta sitten.

Tällä kertaa sinua ei valittu - ilmoituksia löytyy sähköpostistani kolmisenkymmentä ja tässä viimeisin niistä kommentoituna:

Hei

Olemme nyt tämän viikon aikana haastatelleet henkilöitä avoimeen tehtävään liittyen ja olemme löytäneet sopivan henkilön, jolla ennestään kokemusta tuotteistamme ja asiakaspalvelusta.             Kuinka sattuikaan jälleen löytymään sellainen henkilö, jolla on kokemusta nimenomaan Teidän tuotteistanne?

Kiitos, että olit kiinnostunut yrityksestämme ja meillä avoimena olevasta työpaikasta.
Olen aina kiinnostunut avoimista työpaikoista enkä mitenkään juuri Teidän työpaikastanne erityisesti.

Palaan tarvittaessa asiaan mikäli tulee vielä jotain muutoksia vuorotteluvapaan ehtojen täyttymisen tiimoilta tms.                     

Et palaa koskaan tähän asiaan…

Oikein mukavaa kevättä toivotellen          

Kevät voisi olla mukavampi, jos tämänkin viestin sijasta olisin saanut työpaikan!

Tämän yrityksen kunniaksi voi kuitenkin sanoa, että tiedottaminen hakuprosessin kaikissa vaiheissa hoidettiin kunnolla toisin kuin eräässä yrityksessä, jonne olen hakenut kahdesti eikä hakuprosessin missään vaiheessa ole tiedotettu yhtään mitään.

Työnhaun tässä vaiheessa en enää jaksa toivoa, joten:

https://hs.mediadelivery.fi/img/1920/tässävaiheessa