perjantai 23. marraskuuta 2018

Tekee pahaa, kun ei ole rahaa!


Ei riitä, että pelkkä työpaikattomuus on jo sietämätöntä, kun se lisäksi vielä merkitsee rahattomuutta! Viimeisin työmarkkinatuelle putoamiseni ottaa todella koville. Viisikymppisenä kuuluisi olla uransa ja tulojensa huipulla, vaan toisin kävi minulle. Koska mistään urasta ei ole tietoakaan, tyytyisin noin tonniin kuussa käteen osa-aikatyöstä ja noin 1500 nettoon kokoaikatyöstä. Yli 1600 € olisi jo yhtä juhlaa… (Nämäkin tulot edellyttävät hyvätuloista puolisoa.) Mieheni maksaa nyt jo lähes kaikki perheen kulut, joten häneltä en yleensä halua pyytää omiin menoihini rahaa.

Toiveeni eivät siis ole suurensuuret, mutta edes se ei toteudu. Minulla on esim. ollut samat silmälasit jo monta vuotta eikä varalaseja ollenkaan. Käytännössä ne pitäisi olla esim. jumppia varten, koska piilolaseja en (ikävä kyllä) enää pysty käyttämään nykyään (45+) kuivien silmieni vuoksi. Silmälasini ovat aina todella kalliit, koska likinäköä on - 8 (linssien ohennuksen tarve) ja vielä monitehoisuus siihen lisäksi ikänäön takia. (Laserleikkaukseen minulla ei ikinä ole ollut varaa.) Kampaajallakin pitäisi käydä mahdollisimman halvalla tai ei ollenkaan. Mihinkään 150 € kampaajalaskuun minulla ei todellakaan ole varaa, koska se on jo neljäsosa työmarkkinatuesta. Tällä hetkellä saan nerokkaalla aktiivimallilla vähennettynä ja yhden alaikäisen lapsen korotuksella 575 € työmarkkinatukea nettona. Korkean kustannustason maassa se on yhtä kuin haistapaska! Ei sillä rahalla kukaan tule toimeen.

perjantai 16. marraskuuta 2018

CV:n viilauksesta II


Juu, on ”ihan kiva”, että yritätte tsempata meitä epätoivoisia (ainakin minä olen sellainen) työnhakijoita tavalla jos toisellakin, mutta…että oikein ”kuvauskuntoon”! Ensinnäkin, molemmat tämän vuoden työhaastattelukutsuni olen saanut ilman kuvallista CV:tä. Toiseksi, en muutu neljäkymppiseksi korkeakoulutetuksi vaikka kuinka stailaisitte! Kolmanneksi, toivoisin ettei työpaikkaa tarvitse hakea pärstäkertoimella, mutta se taitaa olla turha toivo. Neljänneksi, jouduin jo pettymään noihin kovasti mainostamiinne piilotyöpaikkoihin, koska minulle ei sellaistakaan irronnut.

Voisitteko jo vihdoin ymmärtää, ettei työpaikan saaminen ole CV:n viilauksesta kiinni, vaan CV:n sisällöstä (ja jossain poikkeuksellisen pinnallisessa rekrytointiprosessissa kenties hakijan ulkonäöllä ja CV:n valokuvalla on merkitystä).


"Hei työnhakija,
Oletko edelleen aktiivisessa työnhaussa?
Hiotaanko CV:si yhdessä kiinnostavaksi myyntikirjeeksi ja pääset ammattikuvaajan kuvattavaksi?
Tule mukaan! Järjestämme maksuttoman CV-tuunauspäivän!
Tilaisuudessa Glohair:n hiusstylisti laittaa sinut kuvauskuntoon, ammattivalokuvaaja ottaa sinusta studiotasoisen CV-kuvan ja Spring Housen työnhaunohjaajat auttavat sinua tekemään CV:stäsi entistäkin houkuttelevamman.

Meillä on myös useita piilotyöpaikkoja, joita pääset katsomaan samalla yrityskoordinaattorin kanssa."

tiistai 13. marraskuuta 2018

Lisää nöyryytyksestä


Olen kirjoittanut aiemmin työpaikattomuuteen liittyvistä nöyryytyksistä hieman yli 4 vuotta sitten ja 1 vuosi sitten:

Kun en saanut vakituista työpaikkaa minulle erittäin epäoikeudenmukaisen valintapäätöksen vuoksi, kuvittelin saavani lohdutuspalkinnoksi palkkatukityön. Tämä siis Tampereen kaupungin työllisyyspalveluista, mutta tuohon paikkaan olikin jo kaksi henkilöä käynyt haastateltavana, joten toinen heistä sai tämän upean, lottovoittoa vastaavan pestin. Tässäpä jälleen yksi nöyryytyskokemus! Pelkästään jo se on nöyryyttävää, että ylipäänsä joutuu ”kilpailemaan” jostain palkkatukipaikasta… Mutta ei se mitään, koska ”yrityskoordinaattori soittaa ja tarjoaa työpaikkoja, kunhan vain on CV-netti aktiivisena”. (He varmaankin laittavat merkinnän jonnekin tilastoihin, että nyt on ”tarjottu” minulle työpaikkaa ja saatu velvoitteet hoidettua?) Tähän mennessä yrityskoordinaattori on soittanut kerran ja luvannut esitellä minut työpaikkaan, joka on kestoltaan kuukauden ja osa-aikainen… No, eiköhän siihenkin paikkaan jo ole löytynyt joku (alle) nelikymppinen KTM tai vastaava?! Nöyryyttävää on tyytyminen tuollaisiin työnpätkiin, ja vielä nöyryyttävämpää on ettei sellaistakaan saa!


Voi kuinka kaipaankaan itse ansaittua rahaa ja palkkakuitteja!! Ihan kokoaikaisesta kuukausipalkkaisesta työstä.

Satua ”Hiiri kissalla räätälinä” voi verrata epätoivoisiin työllistymisyrityksiini:
Ei tullut takkia vaan tuli housut         En saanut vakituista työpaikkaa
Ei tullut housuja vaan tuli liivit         En saanut palkkatukipaikkaakaan
Ei tullut liiviä vaan tuli kukkaro        En saanut edes kuukauden osa-aikatyötä
Ei tullut kukkaroakaan vaan tuli rusetti      Kukkaro olisi joka tapauksessa tyhjä, joten sitä ei edes tarvita!


Ei tullut vakituista työpaikkaa...

maanantai 5. marraskuuta 2018

M.O.T


Tänä vuonna on tullut lopullisesti todistetuksi se, etten enää koskaan työllisty minnekään. Nurinkurista kyllä, tämä todistelu tapahtui työhaastattelukutsujen kautta. Ensimmäinen työhaastattelu todisti sen, että en saa työpaikkaa alalta, jolta minulla ei ole työkokemusta.

Toinen työhaastattelu todisti puolestaan sen, etten voi saada työpaikkaa edes sellaiselta työnantajalta ja alalta, jolla olen ollut aikaisemmin töissä. Siksi koska olen yli viisikymppinen? Vai miksi? 
Yhteenvetona voin todeta, että työpaikkoja saavat seuraavanlaiset henkilöt:          
                                                                                                            
Ikä:       40…43 
Koulutus: Korkeakoulutus                                                                        
Työkokemusta: 3…12 vuotta                                                                                                          
Työttömyyttä:   Ei yhtään…max. 5 v

M.O.T: En voi saada enää työpaikkaa – työkokemuksella tai ilman, mikä tuli nyt todistettua ihan tahtomattani. Olisi voinut olla parempi jäädä kokonaan ilman haastattelukutsua…

torstai 1. marraskuuta 2018

Työmarkkinatuella kärvistelystä pois!


Tänään aloittaa hakemassani työssä Joku Toinen. Sen ”kunniaksi” pitää miettiä, miten voisin päästä työmarkkinatukihelvetistä, kun en kerran työpaikkaa onnistu saamaan. Työpaikattomana työmarkkinatuella kärvistely on erittäin suuri henkinen (mm. aktiivimallin vuoksi) ja taloudellinen koettelemus, siksi siitä pitää päästä jollakin tavalla pois!


Tapoja on neljä:

1. TYÖLLISTYMINEN (Ei onnistu.)

2. Työnhakijana TE-toimistossa olemisen lopettaminen.
(Silloin joutuu nollatuloille, mikä on vielä huonompi vaihtoehto kuin muutama satanen, mutta pääsisi pois kyykytystoimenpiteistä.).

3. Voittaminen lotossa (kun ei työpaikkalotossa voita…) - edes 100 000 €!
(Silloin voisi vapaaehtoisesti jäädä pois mahtavan runsaalta työmarkkinatuelta.)

4. Neljättä ei kannata kirjoittaa tai mainita ääneen, mutta monet ovat siihenkin päätyneet. Se ei tosiaan vapaaehtoisesti houkuttele, kuten alla kirjoitetaan.


Ajankohtaista kommentointia hieman yli vuoden takaa.

Nyt olen päätynyt Tampereen työllisyyskokeiluun, koska en - jälleen kerran - onnistunut työllistymään, ja olen käynyt palveluinfossa. Kokeilu tosin jatkuu enää vuoden 2018 loppuun. Ensin minulla ei ollut mitään odotuksia tämän kokeilun suhteen. Sitten odotukseni hieman nousivat. Nyt ne ovat jo laskeneet nollan alapuolelle.