torstai 25. helmikuuta 2016

Pakkolomalla


Jo kolmatta päivää (pakko)lomalla, jota en tarvitse. Tarvitsen lomaa vasta ensi viikolla, kun on koulujen hiihtoloma. No, onhan ensi maanantai vielä viimeinen (pakko)lomapäiväni.
Olisin todella paljon mieluummin ollut nämäkin päivät töissä ja tehnyt jotain hyödyllistä, kun siellä on nyt kuukauden kiireisin aika menossa. En viitsi edes yrittää keksiä mitään tekemistä kotona… On tylsää! Voinhan toki siivota – siivoamista riittää, mutta se ei oikein huvita. Haluan pois kotoa, ihmisten ilmoille, takaisin töihin!

Olen sellainen ihminen, joka tarvitsee aikataulutettua, ulkoa ohjattua tekemistä eli työtä. Päivissä pitää olla rakennetta, eivätkä ne saa olla tällaista satunnaista haahuilua.  
Toimettomana oleminen on raskasta. Kotona lorvailu ei todellakaan ole minua varten. Minun pitää vain ajatella olevani toistaiseksi lomalla, koska en ole vielä virallisesti työtön.


maanantai 22. helmikuuta 2016

Viisi vuotta blogia

Tänään onkin erikoinen päivä, kun blogini aloittamisesta on kulunut tasan viisi vuotta, ja samalla oli viimeinen työpäiväni palkkatukityössä. Virallisesti palkkatukityönpätkäni loppuu vasta viikon päästä, mutta kertyneet lomapäivät on pidettävä pois - tarvitsin niitä sitten tai en… Puoli vuotta työelämässä kului uskomattoman nopeasti! Sama aika työttömänä sen sijaan matelee matelemistaan… Tuntuupahan elämä pidemmältä työttömänä ollessa :-)

Viisi vuotta on kuukausina 60, joista kuutena sain olla töissä. Näin ollen yhden kymmenesosan blogini olemassaoloajasta olen päässyt olemaan pois työttömyydestä. Kai se on jo minulle jonkinlainen saavutus, kun täytän kesällä 50 ja yhteensä työkokemusta on kertynyt vaivaiset 12 vuotta. Lisäksi näiden viiden vuoden aikana olen käynyt kaksi työvoimakoulutusta, joihin sisältyi 3 + 4 kk työssäoppimista, joten viidestä vuodesta pyöreästi vuoden olen ollut tavalla tai toisella – palkatta tai huonolla palkalla – työelämässä. Lisäksi olen opiskellut avoimessa yliopistossa yhteensä 80 op. Ensimmäinen työvoimakoulutus, jossa suoritimme 35 op avoimen opintoja, osoittautui (kuten sitä aiemmat työvoimakoulutukset) täydellisen hyödyttömäksi; työssäoppimisestakaan ei poikinut yhtään mitään! Vasta viimeisin typo- koulutus hyödytti minua ainakin tämän palkkatukipätkän verran. Tämmöistä on mahtunut viiteen vuoteen työttömyyden/ työllisyyden osalta – muusta en ala edes kirjoittaa. Ehkä sitten joskus jossain muualla?

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Harmittaa kovasti!

Kaikki viimeaikaiset postaukseni koskevat (tietenkin) samaa aihetta eli työn loppumista. Niin asia nyt vain on, että en sitten millään haluaisi enää jäädä pois työelämästä! Taidanpa kahlita itseni lämpöpatteriin enkä suostu lähtemään... Tänäänkin oli oikein mielekäs päivä töissä; työtehtäviä on yleensä juuri sopivasti - ei liikaa (burnout) eikä liian vähän (boreout). Toki on ruuhkaisempia aikoja, mutta se vain tuo mukavan lisän työpäivien sisältöön. Olen saanut käyttää aivojani ja oppia uusia asioita, ja samaa haluaisin tehdä myös jatkossa!

Sain muuten - ensimmäistä kertaa työttömyysvuosieni aikana - yhdeltä vuokrafirmalta tiedon työpaikasta sähköpostiini. Olen joskus aikaisemmin hakenutkin vastaavaa tehtävää, mutta valitettavasti noin kuukauden kestävä vuokratyönpätkä toisella puolella kaupunkia ei nyt oikein houkuttele edes hakemaan (lisäksi ei minua ko. työpaikkaan hyvin todennäköisesti valittaisi).

Jos minun jatkossa pitäisi tai saisin mennä jälleen kerran uuteen työpaikkaan, siellä odottaisivat taas uudet ihmiset, uudenlainen työympäristö, uusien työtehtävien opettelu ja työmääräkin saattaisi osoittautua mahdottomaksi, koska nykyisin ei palkata ketään ennen kuin on aivan pakko - jos silloinkaan...

Oikeastaan alle vuoden työsuhteita ei tulisi edes olla, koska puoli vuotta hujahtaa aivan älyttömän nopeasti ja tuntuu siltä että on juuri päässyt vasta alkuun. Vaan jospa kävisikin niin, että saisin jostain(?) muutaman viikon sisällä työpaikan, kuten kävi vuonna 2008, kun olin jäänyt edellisestä määräaikaisuudesta työttömäksi ilman minkäänlaista tietoa jatkosta. Hupsista, kolmen viikon kuluttua minulle soitettiin firmasta, jossa olin ollut haastattelussa edellisenä syksynä enkä silloin tullut valituksi. Yllättäen siellä oli tullut tarvetta lisätyövoimalle, ja he pyysivät minua töihin! Se tapaus oli kyllä ehdottomasti "once in a lifetime" - osastoa... Kyseistä kolmen viikon jaksoa en edes laske työttömyydeksi, varsinkin kun minulla on viime aikoina kokemusta kuudesta vuodesta ja kolmesta kuukaudesta työttömänä (sisältäen kaksi työvoimakoulutusta työssäoppimisjaksoineen).

maanantai 15. helmikuuta 2016

Viimeisiä viedään

Viimeiset työpäiväni "tällä tietoa" ovat menossa. Tässä vaiheessa on aika sama, miten ahkerasti vielä töitä teen, koska hommat kuitenkin jäävät aivan kesken. Motivaatio on kieltämättä hieman haussa...

No, eipä siinä mitään - kunnioitettu(?) pormestarimme ei kuitenkaan ole huolissaan Tampereen työllisyystilanteesta, vaikka Tampereen työvoimasta oli viime vuoden lopulla työttömänä 18,9 prosenttia. Tuo on jokseenkin hätkähdyttävä luku! Vaikea ollakaan huolissaan, kun hänellä itsellään on kaksi korkeapalkkaista työtä  eikä näin ollen minkäänlaista käsitystä työttömien tilanteesta! Enpä juuri arvostanut ko. henkilöä aikaisemminkaan, ja nyt taisi arvostus lipsahtaa nollan alapuolelle.

"Työttömiä työnhakijoita oli Tampereella 21 356. Yli vuoden työttömänä olleita tamperelaisia oli joulukuussa 7 164, mikä on 1 573 henkilöä enemmän kuin vuosi sitten."


Työpäiviä jäljellä 5, työttömyyden jatkumiseen aikaa parisen viikkoa.



maanantai 8. helmikuuta 2016

En halua enää työttömäksi

Olen niin huono työttömänä olemisessa, koska en sopeutunut työttömäksi edes yli kuudessa vuodessa… En mitenkään haluaisi enää olla työtön! 2000-luvulla olen ollut kokonaista 3 vuotta työelämässä, mikä on jo ”saavutus” sinänsä. Minä en ole vältellyt työelämää, mutta työnantajat ja rekrytoijat ovat sitäkin enemmän vältelleet palkkaamistani. 

Nyt on töissä sellainen tilanne, että siellä aivan oikeasti tarvittaisiin edelleen henkilöä tekemässä sitä työtä, mitä olen palkkatuettuna tehnyt. Joustoa vain ei löydy lainkaan esim. lomapäivien pitämisen suhteen. Toisaalta neljässä päivässä ehtisin tehdä vielä hyvinkin paljon, mutta toisaalta kokonaiskuvassa niillä ei juuri ole merkitystä. Olisin kuitenkin nekin päivät mieluiten töissä, koska sen jälkeen koittaa toooosi pitkä ”loma”. Ikävä totuus on, että työtä olisi mutta palkanmaksajaa ei löydy! On niin suhteellista, mihin Tampereen kaupungilla rahaa on ja mihin sitä ei ole; kaikenlaisiin johtajiin ja pormestareihin sekä tunneliin ja mahdolliseen ratikkaan rahaa ”on”, mutta jos pitäisi palkata pienipalkkainen ruohonjuuritason puurtaja tekemään töitä (toisin kuin ne johtajat), rahaa ei enää ”olekaan”.

Laitoin tänään kaupungin sisäisessä haussa olevaan paikkaan hakemuksen ja jään mielenkiinnolla odottamaan mahdollista jatkoa sen suhteen. (Sisäisiä työpaikkoja saan hakea teoriassa työsuhteeni päättymiseen 29.2. asti, mutta käytännössä valitettavasti vain lomalle jäämiseeni 22.2. asti, koska sen jälkeen en enää pääse näkemään sisäisiä paikkoja.)


Työpäiviä jäljellä 10, mutta työtä olisi vielä vaikka kuinka paljon…

maanantai 1. helmikuuta 2016

Ainutkertaista

”Kaupungin omien palkkatukilinjausten mukaan palkkatukityö on pääsääntöisesti ainutkertainen jakso (6kk), mutta mikäli henkilöllä on korkein korotettu-tuki (50 %), on jatkojakso mahdollinen.  Sinulle oli myönnetty viimeksi vain 30 % tuki, joten palkkatukityö ei ole enää valitettavasti mahdollinen. Yksikön täytyy työllistää sinut ilman palkkatukea.”

Kaikki tietävät sen, ettei ”yksikkö työllistä” minua ilman palkkatukea. Työssäkäyminen - ja edes huonosti palkatun osa-aikaisen palkkatukityön saaminen - on minun kohdallani täten ainutkertaista. ”Huvittavinta” tässä asiassa on se seikka, että minulla oli vuosikaudet oikeus nimenomaan korkeimpaan palkkatukeen ilman minkäänlaista tietoa edes yhdestä palkkatukityöpaikasta(kaan), mutta työvoimakoulutukseen osallistuminen nollasi sen. Toisaalta ilman ko. työvoimakoulutusta en olisi tässä palkkatukipaikassa…

TJ (Työpäiviä Jäljellä) 15 (kyllä, lomapäivät täytyy pitää pois – ei niitä missään tapauksessa voida rahana maksaa!)