Joulujen välillä

Kaksi vuosikymmentä sitten edesmennyt mummini puhui ”joulujen välistä” tarkoittaessaan välipäiviä eli joulun ja uuden vuoden välistä aikaa. Ollaan silloin toki myös kahden joulun välissä J. Jouluja ja joulujen välejä (eli kokonaisia vuosia) on vilahtanut ohitse tässä työpaikattomana ollessa jo aivan liian monia. Tuntuu aivan kuin viime joulu (2018) olisi ollut viime viikolla ja sitä edellinen joulu (2017) toissa viikolla! Jouluista ja niiden väleistä puheen ollen, olen aiemminkin kirjoittanut toiveestani sen suhteen, että seuraavana jouluna minulla olisi parempi rahatilanne. Vuoden 2015 jouluna se oli paras viimeisten kymmenen vuoden aikana, koska olin silloin palkkatukityössä. Joulun 2014 toiveeni siis eräällä tavalla toteutui.

Vuodesta 2016 alkaen rahatilanteeni onkin sitten mennyt tasaista alamäkeä, ollen tämän joulun aikaan huonompi kuin koskaan! Joulujen 2009 ja 2019 välillä on ollut jo 11 joulua ikityöttömäksi jäämiseni jälkeen (keväällä 2009). Näistä jouluista ainoastaan yhtenä olen saanut palkkaa, ansiosidonnaista työttömyyskorvausta olen saanut neljänä jouluna ja loput kuusi joulua olen joutunut kärvistelemään aina vain huonomman ja ”ostovoimaltaan” (jota ei käytännössä ole) yhä surkeamman työmarkkinatuen varassa. Ostamisesta en enää välitä, mutta elinkustannuksiin tarvitsisin rahaa, koska yli viisikymppisen työpaikattoman elämä ei ole vieläkään muuttunut ilmaiseksi, vaikka työpaikkoja meille ei ole tarjolla!

”Työllistymistä edistävässä” toimenpiteessä

 Vietin viime viikon niin kutsutussa työllistymistä edistävässä ”toimenpiteessä”, jolla saan myös (ensimmäistä ja viimeistä kertaa) täytettyä ns. aktiivimallin ankarat vaatimukset - juuri ennen sen jo kauan odotettua poistumista. Tämä toimenpide sisältää yksilö- ja ryhmävalmennusta sekä verkkovalmennusta koskien urasuunnittelua ja työnhakua. Uravalmennuksen sisältö on mm. ammatinvalintaa, itsetuntemusta ja oman osaamisen ”tunnistamista” ja ”sanoittamista”. Minä tiedän ammatit, jotka minua kiinnostavat (ja ovat kiinnostaneet jo pitkään, mutta minä en kiinnosta työnantajia). Tunnen myös itseäni jo aivan riittävästi tähän ikään mennessä. Osaamisenikin tunnistan, ja ennen kaikkea sellaisen osaamisen puutteen, jota minun pitäisi saada työpaikalla työtehtäviä tekemällä!

Pysyvä ongelma ja ristiriita työllistymisessäni on se, että tiettyä kokemusta saa vain työelämässä enkä sinne enää pääse! Ei auta vaikka kuinka lisäkouluttautuisin teoriatasolla tai kävisin erilaisissa valmennuksissa, kun se ei kuitenkaan oikeasti edistä työpaikan saamistani. Mahdollisten piilotyöpaikkojen olemassaolo ei myöskään minua auta, koska niihin aina löytyy kuitenkin se mieleisempi hakijavaihtoehto minun sijastani.

Entäpä sitten erottuva CV? Se on kuulemma eräs toimiva keino työpaikan saamisessa. Jos niitä erottuvia CV-malleja on työpaikkahakemusten joukossa useita, koska muutkin toteuttavat tätä vihjettä, ei niitä kaikkia siinä tapauksessa lueta. Jos CV:ni sattuisi erottumaan jostain joukosta, ei sen sisältö kuitenkaan muutu toiseksi! Tällä tarkoitan CV:ni kraaterinkokoisia aukkoja ja ikääni. Vaikka en ikääni CV:ssä suoraan kerrokaan, se käy ilmi vuosilukuja tutkimalla. Työllistyminen perustuu kuitenkin enimmäkseen sattumaan ja suhteisiin. Sattumaan en voi vaikuttaa eikä suhteita ole, joten tällaiselta valmennukselta (eli toimenpiteeltä) toivoisin kontakteja yrityksiin. Kontaktit voisivat olla sellaisella tasolla, että mahdollista yhteydenottoani johonkin yritykseen olisi pohjustettu valmentajan taholta, jolloin kynnys yhteydenottooni olisi matalampi eikä minun tarvitsisi umpimähkään kontaktoida minnekään, koska minusta ei siihen hommaan ole.

Valmennuksen laadusta: Työvoimakoulutukset, joissa olen ollut ja nyt tämä valmennus ovat osoittautuneet toteutukseltaan riittävän laadukkaiksi. En ole koskaan ollut huonossa koulutuksessa, että siinä mielessä voin olla tyytyväinen. Toisaalta näistä sitten valtiota rahastetaan huolella! (Tähän palveluohjelmaan osallistujia on noin 3500.)

Osallistujista: Valmennukseen osallistujien joukossa (14 tässä ryhmässä) oli jopa muutama tohtorishenkilö. Sitten oli maistereita, AMK-tutkinnon suorittaneita ja muutama ei-niin-korkeakoulutettu (mm. minä). Kaikki vaikuttivat osaavilta ja hyviltä tyypeiltä. Hyviltä tyypeiltä siinä mielessä mitä rekrytoijat eivät tarkoita puhuessaan hyvistä tyypeistä. Rekrytoivien tahojen hyvän tyypin määritelmä on hieman vastaava kuin aktiivimallin ”aktiivisuuden” määritelmä.

Tässä jutussa on hyvin paljon tutulta kuulostavaa asiaa.

Työnhakua kerrakseen

Tunsinpa oloni huijatuksi erään työpaikkahaun yhteydessä! En luonnollisesti - jo liian monta kertaa pettyneenä - odottanut tälläkään hakukerralla oikeastaan yhtään mitään, mutta silti tällainen toiminta v**uttaa… Valintapäätöksessä kerrotaan, että: ”Tehtävään haki määräajassa 91 henkilöä, joista 88 täytti kelpoisuusvaatimukset. Haastatteluun kutsuttiin 3 henkilöä. Kun otetaan huomioon koulutustausta ja aiempi kokemus vastaavanlaisista tehtävistä sekä haastattelussa saatu vaikutelma, hakijoista merkonomi X X on tehtävään soveltuvin.”

Hieman googlettamalla selviää, että ko. henkilö on ollut tehtävässä jo viime elokuusta alkaen.

On ikävää, että ne vähätkin työpaikat mitä näyttää olevan tarjolla eivät ole oikeasti olemassa! Tässäkin tapauksessa 90 hakijaa näki turhaan vaivaa. Tarjolla olevista työpaikoista suurin osa on nollatuntitöitä, provisiopalkattuja, vuokratöitä jne., mutta kaikki lasketaan kuitenkin ”avoimien” työpaikkojen määrään. Oikeata avoimien työpaikkojen lukumäärää ei tiedä kukaan varmuudella, kuten ei myöskään työllisyysastetta, koska se on jatkuvasti muuttuva. Ainoa jokseenkin luotettava mittari olisi kokoaikaisten (vakituisten tai määräaikaisten) työpaikkojen määrä.

Työpaikkahakemusteni tulokset viime aikoina:        7 hakemusta, 4 syvää hiljaisuutta, 2 ”valintanne ei tällä kertaa kohdistunut” minuun – ilmoitusta ja 1 ennakkotehtävän tekeminen.

Minä tienaan tällä!

(Otsikon perusteella saattaa erehtyä luulemaan, että tienaisin jotain blogillani, mutta en tod. tienaa tällä senttiäkään!)

Edellisessä blogikirjoituksessani kerroin ilmoittautuneeni mukaan yksityisten toimijoiden tarjoamaan työttömille tarkoitettuun palveluun, jonka infotilaisuudessa kävin eilen.  Saattaa olla, että - kuten ennenkin - tarjolla on enemmän omakehua ja lupauksia kuin konkreettisia tuloksia, mutta ei ko. palvelu ensi näkemältä ainakaan huonolta vaikuta. Onpahan edes jotain uutta tekemistä ryhmävalmennuksen ja tehtävien muodossa. Paljon lupaa, mutta vähän antaa?

Mitä tulee tuohon tienaamiseen, sain ilokseni kuulla, että palveluun osallistuminen täyttää aktiivimallin ehdot. Lähes kahden vuoden jälkeen ennen aktiivimallileikkurin (mahdollista) poistumista (en usko ennen kuin näen) säästyn ensimmäistä kertaa aktiivimallivähennykseltä. Toinen tapa ”tienata tällä” on yhdeksän euron korvaus, jonka saan ryhmävalmennuspäiviltä. Tässähän suorastaan ”rikastuu” aiempaan verrattuna…  Matkakustannuksia bussimatkoista tulee neljän euron verran päivää kohti, joten viisi euroa jää ”yli”, jos ei lounaskustannuksia lasketa. Toisaalta lounasta pitää joka tapauksessa syödä päivittäin, ja pyrin aina tekemään lounasruokani mahdollisimman halvalla. Säästöä on pienikin säästö ja rahaa on pienikin raha. Näillä on mentävä, kun ei muutakaan ole tarjolla.

Palvelu, jota oikeasti tarvitsen, on työllistyminen jonnekin saadakseni (lisää) työkokemusta ja tietenkin palkkaa. Yksinkertaisesti sanottuna tarvitsen (palkkatuki)työpaikan jonkun kontakteilla tai verkostoilla, koska itselläni ei sellaisia ole. Tällaista palvelua ei kuitenkaan valitettavasti ole olemassa - ellei tämä sellaiseksi osoittaudu.

En mennyt typaan

Sain kutsun työllisyyspalveluihin (eli typaan) niin kutsutulle omavalmentajalle, koska minulle on maksettu jo 350 päivää työmarkkinatukea. Tampereen kaupunki haluaisi kovasti laittaa minut esim. kuntouttavaan työtoimintaan* välttyäkseen kuntien ns. sakkomaksusta** pitkäaikaistyöttömistä. Typa on muka vapaaehtoista ja siihen pitäisi vapaaehtoisesti allekirjoittaa suostumus, jota minulla ei ollut aikomustakaan allekirjoittaa. (Jotenkin tuosta ei kuitenkaan jää mielikuvaa vapaaehtoisuudesta.)

Onnistuin tällä kertaa välttämään typan ilmoittautumalla TE- toimiston pilottiin, jossa yksityiset toimijat yrittävät etsiä työpaikkoja. Nyt heillä on valttina myös palkkatuen tarjoaminen, jota ei aikaisemmin ole ollut. Mahdollisuuden tällaiseen palveluun olen ennen jättänyt käyttämättä, mutta nyt ei tunnu olevan enää muita vaihtoehtoja. En silti odota mitään muutosta työpaikattomuustilanteeseeni.

*Kuntouttavaa työtoimintaa ei mainita työllistymissuunnitelmassani eikä sitä sinne myöskään tule. Lisäksi kuntouttava työtoiminta on sosiaalipalvelua, jollaista en tarvitse. Kieltäytyisin siitä, vaikka saisin karenssin, koska se ei parantaisi tilannettani millään tavalla. Päinvastoin, kenelle nöyryytetyksi tulemisesta on ollut koskaan hyötyä?
Kuntouttavalla-työtoiminnalla-ei-voi-paikata-kunnan-kassaa-tai-puuttuvia-palveluja

**Tampereen kaupungin ”säästöjen” ollessa kyseessä joudun toteamaan, että täällä kaupunkilaiset - etenkään lapset, nuoret, vanhukset, sairaat ja työttömät - eivät ole etusijalla niin kuin pitäisi olla. Heidän sijaansa etusijalla ovat suuruusharhaiset ns. kehityshankkeet eli rakennusliikkeet, joille suorastaan lapioidaan rahaa. Toisaalta halutaan säästää jossain lillukanvarsissa, joita esim. mainitsemani sakkomaksut ovat verrattuna em. törsäykseen! Tampereella myös on korotettu monia maksuja kuten pysäköintimaksuja ja joukkoliikenteen maksuja, joista kerätyt rahat eivät todellakaan kata holtitonta ja käsistä karannutta tuhlausta.