lauantai 15. lokakuuta 2022

Onneksi en ole enää työtön

Täytyy todeta, että onneksi en ole tällä hetkellä työtön ja toivon mukaan en myöskään jatkossa enää joudu olemaan. Minulla on tiedossa töitä ainakin huhtikuun 2023 loppuun ja olen myös hakenut vakituista paikkaa, johon olen jo käynyt työhaastattelussa. Tässä iässä (56) vakituisen työpaikan saaminen olisi todellinen onnenpotku! Kuten olen jo aikaisemminkin saattanut blogissani todeta, nykyisellä alallani ei vaikuttaisi olevan oman kokemukseni mukaan ikäsyrjintää. Voihan olla, että ikäsyrjintä tulee kuitenkin esiin siinä, etten saa vakituista paikkaa? Toisaalta se ei sinänsä haittaa, jos määräaikaisuuksia on tiedossa. Määräaikaisuuksien ketjuttamiseen tulee olla perusteltu syy*, mutta toki syitä aina löytyy.  Nyt on sellainen tilanne, että alallani on oikeasti työvoimapulaa**, mutta toisaalta kuka tahansa ns. pystymetsästä ei kuitenkaan sinne kelpaa. Vielä siihen, miksi (toki se on itsestään selvää) totean otsikossa mainitun asian eli miksi parhautta on olla töissä:

Minun ei tarvitse olla missään tekemisissä TE-toimiston kanssa

  • En joudu epätoivoisesti hakemaan neljää työpaikkaa kuukaudessa
  • Toimeentuloni ei ole pienehkön ansiosidonnaisen päivärahan varassa
  • Ei ole vaaraa työmarkkinatuelle putoamisesta, kun ansiosidonnaisen päivärahan päivät eivät kulu, koska saan palkkaa
  • Palkkani on pienehkö, mutta kuitenkin se on Jotain Ihan Muuta kuin työttömyyspäiväraha

 *https://docue.com/fi-fi/lakitieto/maaraaikainen-tyosopimus-ketjuttaminen

 **Pulaa on:

1) Tietyistä säädellyissä ammateissa toimivista, lähinnä terveydenhuollossa. Osa tästä ratkeaisi helposti koulutusmääriä lisäämällä (lääkärit).
2) Huippuammattilaisista (kunkin alan paras 1 %), jotka tekevät työn alan keskipalkalla.
3) Ihan normaaleista työntekijöistä, joilta puuttuu spesifi kokemus asiasta X, jota ei voi hankkia kuin työssä. Kun ei kukaan itse halua kouluttaa, niin kierre vaan pahenee.
4) Pienipalkkaista osa-aikaisista mm. kaupan ja ravintola-alalla.

 vauva.fi/keskustelu//tyovoimapula-ei-ole-totta

Takanani on kolme pitkää työttömyysjaksoa: 4,5 vuotta, noin 6 vuotta ja 4 vuotta (eli yhteensä 14,5(!) vuotta). Ensimmäinen työttömyysjakso menee pienten lasten hoidon piikkiin ja toisellekin löytyy vielä ”selityksiä”, mutta kolmannella jaksolla en todellakaan tiedä mitä loppujen lopuksi tein ja miten kulutin sen 4 vuotta. Toki hain jatkuvasti työpaikkaa (niitä harvoja, joita minulla oli mahdollisuus CV:ni perusteella hakea) ja kävin muutamassa työhaastattelussa, mutta eipä siinä aivan neljää vuotta saanut kulumaan – kesiä lukuun ottamatta.


lauantai 1. lokakuuta 2022

Työpäivän jälkeen

 ”Viimeinkin”, eli jo runsaan kahden vuoden ajan olen saanut olla siinä tilanteessa, että on olemassa aika työpäivän jälkeen – eikä työttömyyspäivän jälkeen tai sellaisen aikana.

Äskettäin käydessäni kirjastossa työpäivän jälkeen, ajattelin kuinka erilaista ja hienoa on todellakin käydä siellä intensiivisen työpäivän tehtyään verrattuna siihen, että olisin mennyt kirjastoon työn sijasta/ korvikkeena kuluttamaan aikaa - ja toki lainaamaan kirjoja työllisyystilanteestani riippumatta. On turha jossitella ja olla katkera, mutta vieläkin välillä minulle tulee mieleen kysymys siitä, miksi en ole saanut olla kaikkia niitä vuosia työssä, jotka olin työttömänä? Miksi työllistymiseni on aina ollut niin valtavan vaikeaa? Kun olen päässyt näkemään töissä olevia, eivät he kaikki suinkaan ole mitään ahkerinta, älykkäintä ja tunnollisinta väkeä, silti he ovat töissä. Niiden, joilla on työpaikka, on yleensä helppo vaihtaa toiseen työpaikkaan - ja ovi tuntuukin käyvän nykyisessä työpaikassa taajaan ulospäin. En aivan tiedä mistä syystä, koska minä olen tyytyväinen työnantajaan ja pidän sitä jopa parhaana tähänastisista.

Ensimmäistä kertaa vähien työllisyysvuosieni ja lukuisten työttömyysvuosieni aikana minulle siis tuli mieleen vertailla tuntemusta kirjastossa käynnistä työpaikattomana ja työllisenä. Vaaka todellakin kallistuu siihen suuntaan, että myös kirjastossa käyminen on mukavampaa silloin, kun minulla on työpaikka ja voin mennä sinne työpäivän jälkeen! Kirjasto muuttuu vähän kurjastoksi silloin, kun ei ole työpaikkaa ja kovasti valinnanvaraa minne mennä päivisin. Muutenkin työttömänä on vaikea saada mitään positiivisia elämyksiä, kuten työtehtävissä voi parhaimmillaan saada. On hienoa, kun saa tuntea tehneensä jonkin asian siten, että voi olla tyytyväinen suoritukseensa - ja on myös mahdollisesti auttanut jotain toista osapuolta. Työllisenä voi saada onnistumisen kokemuksia, jotka työttömänä ovat harvassa. Joskus harvoin työttömänä työnhakijana saa iloita työhaastattelukutsusta, mutta valinnan lopputuloksen selvittyä on yleensä ollut ilo kaukana ja itku lähellä.