torstai 28. kesäkuuta 2018

Propagandalehtinen


Ilmaisjakeluläpyskä Tamperelainen kunnostautuu jälleen (viimeksi: 2016/08/Syvä huokaus ) - tällä kertaa työttömyyden vähenemisestä valehtelussa sekä työttömien, köyhien ja huono-osaisten väheksymisessä.

”Työttömyys vähenee edelleen valtakunnan kärkivauhtia – Tampereella uusia työpaikkoja lähes 4 000”

https://www.tamperelainen.fi/tyottomyys-vahenee-edelleen-valtakunnan-karkivauhtia
Mihin 6000 työpaikatonta on voinut kadota tilastoista, kun kerran tehdyt työtunnit eivät kuitenkaan lisäänny? Työpaikattomat ovat joko muuttaneet muualle, jääneet eläkkeelle, ovat te-toimiston ns. toimenpiteissä tai poistuneet kokonaan muonavahvuudesta. Varmaa on se, että työpaikkoja ei ole vuoden aikana ilmaantunut tai ”syntynyt” niin paljon, että se selittäisi mahdollisen työnhakijoiden määrän laskun.


Taitaa olla toimituksen näppikseltä myös tämä ”lukijan” kirjoitus:
”Ovatko hyvinvointi- ja terveyspalvelut nykyään vain pitkäaikaistyöttömille ja muille sosiaalituen piirissä oleville?”

Eivät ole! Ymmärtääkseni palveluihin haluavia ei erotella statuksensa perusteella.

Maksaja ei pääse palveluihin”             https://www.tamperelainen.fi/

Joka tapauksessa jutun kirjoittaja on harvinaisen typerä ja ylimielinen henkilö. Jos hänellä kerran on työpaikka, niin miksei hän sitten mene työterveyshuoltoon tai yksityislääkärille? Hän kutsuu itseään maksajaksi, joten maksakoon sitten palveluistaan! Aivan vapaasti voi myös siirtyä sinne naapurimaahan ja viedä ”rahoituksen” mennessään…

Minulla on samalla tavalla mitta täynnä näitä ”veronmaksajia”, jotka kuvittelevat maksavansa aivan kaiken omista rahoistaan. Empatiakyky ja solidaarisuus ovat todellakin katoavia luonnonvaroja!



torstai 21. kesäkuuta 2018

Luulisi jo tyhmemmänkin ymmärtävän…


Tämä bloggaaja kertoo onnistuneesti, missä oikein mennään: https://joonashonkimaa.net/

Tässä esimerkkinä otteita kahdesta ansiokkaasta bloggauksesta Joonas Honkimaalta:

Tältä joukolta on siis vietävä sen oma aika ja muutettava tuo aika sellaiseksi, jota säätelee yksi ajatus: työllistyminen. Sillä ei ole väliä, miten realistinen tai minkälaisin työehdoin tuo edes tapahtuisi, mutta ihminen on laitettava sitä tavoittelemaan, jotta hän ei kysyisi perimmäistä kysymystä koko järjestelmän oikeudenmukaisuudesta. Toinen mahdollisuus on pumpata ihminen niin täyteen sirkushuveja, että hän ei kykene kuin passiiviseen olemiseen ruutunsa ääressä.”

”Miksi toisten tarvitsee työskennellä, kun toiset eivät tee mitään!? Pitäisihän heidänkin jotain tehdä!” Ja näin on luotu pohja aktiivimallin kaltaisille virityksille, joissa työtön on syyllinen vastavuoroisuuden hajoamiseen yhteiskunnassa. Samaa voisi kylläkin kysyä, minkä takia toiset haalivat toisten työstä sellaisia rikkauksia, mitä eivät enää aikoihin ole selittäneet mitkään yksilön ottamat riskit tai tuottavuudet?”

Piilotyöpaikat alkavat olemaan jo hieman samanlaisia osittaissatuja kuin se kuuluisa työvoimapula, jonka piti avata mm. minun sukupolvelleni uskomattomat työllistymismahdollisuudet, mutta hieman toiselta tämä monen osalta näyttää.”



Työllistymistä pitää siis tavoitella hinnalla millä hyvänsä, vaikka ei olisikaan sellaisia työpaikkoja, joista saaduilla tuloilla voisi elättää itsensä. Työtön syyllistetään tästä tosiasiasta huolimatta ja kerrotaan hänelle, että hänen pitää hakea niitä (oikeasti olemattomia) piilotyöpaikkoja…

”On nimittäin jokseenkin idioottimaista olettaa, että työtä – sellaisena kuin se meidän yhteiskunnassamme käsitetään – riittäisi jatkuvalla syötöllä jokaiselle, joka vain keksii sitä pyytää. Tosiasioiden tunnustaminen on yleensä viisauden alku.”

”… toisten kokopäivätoiminen työ on mahdollista vain sen takia, että työtä ei jaeta tekijöiden kesken tasan. Osa työvoimasta pidetään tarkoituksella työttömänä. Työttömyys on siis yhteiskunnan ominaisuus.”

” … ihmisiä aletaankin lajitella sen mukaan kuinka työllistettäviä he ovat. Mikäli työllistettävyydessä on puutteita, pyritään yksilön ”taitoja” päivittämään sekä uusintamaan hänen ”tapoja” ja ”asenteita”. Syyt työttömyydestä sysätään yksilölle itselleen. ”

Ei ole siis näkyvissä minkäänlaista uutta massatyöllisyyden aikakautta – ennemmin päinvastoin. Silti me kerromme itsellemme mm. sellaisia satuja, että työ ei lopu, se vain muuttaa muotoaan. ”


Työpaikkoja ei tosiaan riitä meille kaikille, koska yhteen työpaikkaan ei mahdu kahtasataa työpaikanhakijaa! Työn jakamista ei yritetäkään (edes niissä töissä, joissa se olisi mahdollista). Työllistettävyys on epämääräinen käsite, samoin kuin kriteerit sille. Massatyöllisyyttä ei synny satuja kertomalla!

Miksi näitä tosiseikkoja ei voida tunnustaa?! Jos enemmistö suostuisi ymmärtämään nämä asiat, niin työttömiin suhtautuminen voisi ehkä muuttua toisenlaiseksi?




torstai 14. kesäkuuta 2018

”Mitä sinä nykyään teet?”

Minä sitten vihaan kysymystä nykyisistä tekemisistäni! Eihän sitä välttämättä tarvitsisi tulkita muodossa: ”Mitä teet työksesi?”, mutta sitä kuitenkin tarkoitetaan. Olimme äitini ja tyttäreni kanssa taidenäyttelyn avajaisissa, ja siellä äitini tapasi jonkun tuttavansa. En ollut koskaan ennen tätä henkilöä nähnyt, mutta hänen ensimmäinen ja ainoa asiansa minulle oli otsikon kysymys! En saanut vastattua mitään, jäin vain melkein suu auki tuijottamaan kysyjää… Mitä ihmettä minun tuohon kysymykseen olisi pitänyt vastata? (Äitini alkoi selittää jotain siitä, mitä lapsilleni kuuluu ignooraten koko kysymyksen.)

”… työttömäksi jäänyt kertoi kuinka tökeröltä tuntuu, kun uusi ihminen kysyy työpaikkaa ensitapaamisella. Se satuttaa. Työn menetys on arka paikka ja työttömyys hävettää, eikä siitä halua keskustella ensimmäisenä uuden tuttavan kanssa. Mieluummin toivoisi, että toinen juttelisi jostain ihan muusta…”

Mahdollisia vastausvaihtoehtoja:
  •      ”Teen insinöörin töitä.”(= valehtelu)
  •          ”Olen kotona.” (…mutta en makaa siellä!)
  •          ”Haen töitä.”
  •         ”Samaa kuin sinäkin.”                 (Kysyjänä eläkeläinen)
  •           ”Olen työtön/ työpaikaton.”                               

Viimeinen vaihtoehto on ns. väärä vastaus, jota en tule yhdellekään uteliaalle kysyjälle sanomaan! Työpaikattomuuteni ei myöskään tarkoita sitä etten tee mitään. Moni voi olla työpaikallakin tekemättä  mitään esim. viettämällä aikaa Facebookissa tai muualla netissä.

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Itsesuojelua


Kun työpaikkaa ei vain saa kaikesta hakemisesta ja yrittämisestä huolimatta, täytyy kehitellä suojautumiskeinoja ja itselle selittelyä jatkuvaa hylätyksi ja torjutuksi tulemista vastaan. Minulla on sellainen itsesuojelu- ja itsehuijausmekanismi, jossa esim. ajattelen että: ”En haluaisikaan olla kesällä töissä”, vaikka en sitten tule olemaan myöskään syksyllä, talvella enkä keväällä töissä. Olisin halunnut välttää edessä olevan (jo kolmannen) työmarkkinatuelle putoamisen jo ansiosidonnaisen alkamisesta asti, mutta kun ei niin ei! Enää ei auta eikä lohduta kaunis kesäkään…

 ”En olisikaan halunnut olla kesällä töissä... tai   ”En olisi halunnutkaan ilta- ja viikonlopputyöhön...” Kuitenkin olisin todella halunnut päästä hakemiini töihin!

Nämä ovat itsesuojelukeinoja, joilla työpaikaton pyrkii suojautumaan enemmältä haavoittumiselta. Siinä eivät kuitenkaan selittelyt eivätkä itsepetokset auta, kun ei ole työpaikkaa eikä toimeentuloa! Tämä on vain työpaikattomuuden aiheuttaman kivun torjuntaa. Tulokseton työnhaku tuottaa lähinnä pelkkää mielipahaa ja katkeraa pettymystä. Olen kuitenkin työorientoitunut ihminen ja työpaikattomuuteni on minulle erittäin arka asia, jonka suhteen olen hyvinkin herkkänahkainen.
Työpaikattomuus aiheuttaa pettymystä, häpeää ja turhautumista:

1. Pettymys itseen

– Suomalaisessa yhteiskunnassa työtä arvostetaan korkealle, ja meillä vallitsee yhä protestanttinen työnetiikka. Ajatellaan siis, että ikään kuin ainoa arvokas tapa elää on tehdä työtä. Työttömäksi jääminen voi siis tuntua henkilökohtaiselta epäonnistumiselta.

2. Häpeä työttömyydestä

– Häpeä on vaikea tunne, sillä se voi lamaannuttaa ihmisen kokonaan. Jos häpeää työttömäksi jäämistään, kannattaa muistaa, ettei kyse välttämättä ole itsestä yksilönä, vaan laajemmasta yhteiskunnallisesta murroksesta. Enää ei ole varmoja tai pysyviä työpaikkoja. Teknologia kehittyy ja työtehtävät muuttuvat. Koko ajan tarvitaan uudenlaista osaamista, ja kaikilla on myös mahdollisuudet hankkia sitä.

3. Turhautuminen työnhakuun

Kaikki joskus työttömänä olleet tietävät sen, että työn hakeminen käy työstä. Voi tulla turhautunut ja toivoton olo, jos hakemuksia on lähettänyt satamäärin, eikä mistään tule vastausta.