Lomalle

Nyt aion viettää ainakin kolme viikkoa lomaa - myös tästä blogista. Yritän olla välillä ajattelematta työttömyyttä lainkaan. Palaan sitten asiaan infotilaisuuden tunnelmissa.

Hyvää alkanutta kesää! Toivottavasti sää vielä muuttuu kesäisemmäksi, koska nyt on aivan liian viileätä. Lyhyt kesä menee hukkaan, jos sää ei suosi.

Tavallinen työssäkäyvä ihminen

Uutisissa näyttää olevan oletuksena, että työssäkäyvä henkilö on aina rehellinen ja sortuu rikoksen poluille vain poikkeustapauksissa. Kun ihminen on "tavallinen ja työssäkäyvä", se tekee hänestä automaattisesti kunnon kansalaisen.  Jos oikein kärjistetään, niin tästä voi tehdä sellaisen johtopäätöksen, että työttömyys tai muu työelämästä poissaolo tekee henkilöstä automaattisesti rikollisuuteen taipuvaisen. Olisiko esim. Oulun vauvasurmaajan teko ollut jotenkin ymmärrettävämpi, jos hän olisikin ollut työtön? Työttömyys olisi selittänyt sen seikan, että henkilö kykenee tekemään jotain noin järkyttävää? Asiat eivät kuitenkaan ole näin mustavalkoisia, eli sekä työssäkäyviin että työelämän ulkopuolella oleviin mahtuu monenlaista tallajaa: rehellisiä ja epärehellisiä, kunniallisia ja kunniattomia, luotettavia ja epäluotettavia. Mielenterveysongelmiakin luultavasti esiintyy molemmissa ryhmissä kokolailla tasapuolisesti.

Minusta on erittäin epäolennaista edes mainita uutisessa esiintyvästä henkilöstä sitä seikkaa, käykö hän töissä vai ei. Mitä merkitystä sillä loppujen lopuksi on?  Voidaanko siis olettaa, että henkilö, joka on onnistunut saamaan työpaikan, on siten todistettu mallikelpoiseksi ihmiseksi? Vastaavasti työtön, työkyvyttömyyseläkkeellä oleva tai jopa kotiäiti voisivat olla samalla perusteella jotenkin epäkelpoja? Tällainen ajattelu olisi uutisia kirjoittavien toimittajien syytä unohtaa.

Jälleen uhkailua ja kiristystä

Onkohan siellä TE-toimistossa nyt tiedostot ja tilastot ihan kunnossa? Ihmettelen kovasti, kun sain jälleen kutsun - työnhaun katkeamisen uhalla – aivan vastaavaan tiedotustilaisuuteen, ja vielä samaan paikkaan, jossa olin juuri viime syksynä.  Luonnollisesti olen vielä ”estynyt saapumaan paikalle” annettuna päivämääränä. Jos en saa uutta päivämäärää tai mieluiten kutsun peruutusta kokonaan (siksi, että olen jo vastaavassa infotilaisuudessa käynyt), niin tämän jälkeen työnhakuni saakin minun puolestani katketa. TE-toimiston toimenpiteet eivät minua enää jaksa kiinnostaa! Ne eivät valitettavasti ole edistäneet työllistymistäni yhtään.

Päivitys: Hupsista, en huomannutkaan, että edellinen pakkoinfo, jossa olin, olikin Arvi-palvelun info ja tällä kertaa kyseessä on ”Tähtäimessä työelämä” – infotilaisuus. Olisihan minun pitänyt ymmärtää, että nämä ovat kaksi aivan eri asiaa… Sain kuin sainkin tilaisuuteen menoni siirrettyä myöhemmäksi, mutta sinne on joka tapauksessa mentävä. Mielenkiintoista, että kutsuja tulee aina juuri lasten loma-aikoina (jolloin saatamme olla matkoilla), kun lasten koulu-aikana minulla olisi mahdollisuus käydä infoissa vaikka joka päivä. No, mikäpä siinä; kahdeksan kuukauden välein tai kerran vuodessa tunnin infotilaisuus työmarkkinatukensa eteen.

 

Kehuja

Melkein liikutuin, kun sain kehuja eräästä opiskelutehtävästäni (Olet tehnyt todella hyvän jne.) Kehujen saaminen on minulle -varsinkin nykyään - äärimmäisen harvinaista, eikä niitä juuri koskaan ole minulle sadellut. On kuitenkin kiva olla joskus edes vähän aikaa tuntematta itseään lähes kaikessa surkeasti epäonnistuneeksi paskaluuseriksi… Epäonnistumaan olen tosin onnistunut.

Kunpa olisin saanut työelämässäkin (niitä harvoja kertoja lukuun ottamatta) enemmän kehuja - ja varsinkin työnhaussa, enkä tullut lähes aina torjutuksi. Työelämässä ei kehuja anneta varmaan ainakin osittain sen vuoksi, että kaikki kilpailevat keskenään ja miksi kukaan kilpailijaansa kehuisi?

Ylpeänä äitinä voin kertoa lasteni saaneen stipendejä. Lapsieni kannustamisessa ja tukemisessa en sitten olekaan epäonnistunut ja se on tärkeintä!