Olen
aikaisemminkin kirjoittanut syksystä ja syksyn saapumisen vaikeudesta. Kesä
tuntuu aina liian lyhyeltä ja menee aina liian nopeasti! Varsinkin jos kesä on
säältään ns. normaali, kuten tänä vuonna, eikä hellekesä. En pidä yhtään
syksystä, pimeydestä, talven tulosta enkä erityisemmin talvestakaan. Olen niin kesäihminen. Lisäksi oikeastaan kaikki
mieliharrastukseni liittyvät kesään, paitsi lukeminen, jota voi harrastaa
ympäri vuoden ja tietenkin jumppaamista ja zumbaa voi harrastaa sisätiloissa kesän
mentyä. Kuitenkin ulkona jumppaaminen tai zumbaaminen on ihan parasta. Kesällä
on todellakin helpointa olla työtön, mutta kun niitä työttömiä kesiä on jo
neljä peräkkäin, ei paljon enää naurata – paremminkin itkettää. Kesä 2012 meni
osittain palkattoman työharjoittelun merkeissä, mikä toi kaivattua vaihtelua ja
vähäksi aikaa paikan minne mennä.
Enpä kuitenkaan saanut tälläkään tavalla työpaikkaa,
mutta se ei ollut mikään yllätys. Yllätys olisi ollut, jos olisin työllistynyt…
Opiskeluryhmästämme kaksi nuorta naista sai määräaikaisen
työpaikan.
Elokuun puolivälistä (jolloin asian piti aktivoitua) on kulunut jo kaksi viikkoa, eikä
pihaustakaan ole kuulunut mahdollisesta vuokratyöpaikasta. Hiljaisuus taitaa
valitettavasti kertoa kaiken!