Tämän
artikkelin kopioin Ylen uutissivuilta. Vihriälän vastauksista todellakin näkee Etlan olevan
eliitin asialla! Professorin vastaukset sen sijaan ovat inhimillisiä ja viisaita.
Kolme
ydinkysymystä työn houkuttavuudesta
Työttömyyden ytimessä ovat kysymykset työnteon houkuttavuudesta eli miten murtaa kannustinloukkuja. Vastaajina
on kaksi työllistämisen asiantuntijaa, Tampereen yliopiston professori Pertti
Koistinen ja Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä.
1. Mikä
työllisyyden hoidossa on pielessä, kun TE-toimistoissa oli kesäkuussa lähes
366 100 työnhakijaa ja samaan aikaan kuitenkin on tarjolla 75 000
avointa työpaikkaa?
Pertti Koistinen (PK): Käytännössä se johtuu siitä, että avoimia
työpaikkoja on sellaisilla aloilla ja sellaisissa tehtävissä, jotka eivät ole
kiinnostavia tai haluttuja. Toinen mahdollinen selitys on se, että näiden
tehtävien työehdot, kuten määräaikaisuus, osa-aikaisuus, ovat sellaisia, että
niihin on vaikea löytää työntekijöitä. Kolmas mahdollinen selitys on
se, että muuntautuminen niistä tehtävistä ja aloista, joissa työntekijät ovat
aikaisemmin olleet, vie aikaa.
Vesa Vihriälä (VV): Toki se kertoo siitä, että jotain on pielessä. Kaiken kaikkiaan
taustalla on yleinen heikko taloudellinen kehitys ja heikko
työllistymistilanne. Vuoden verran on ollut parempi tilanne. Työpaikkoja on
avautunut ja työtuntien määrä kasvanut. Tässä täytyy olla kohtaanto-ongelmaa eli että työlle ei löydy tekijöitä. Ongelma ei
ole kasvanut alueellisesti vaan se on lisääntynyt enemmänkin kasvukeskusten
sisällä – kysymys on ammattien muutoksesta tai siitä, että ei kannata ottaa
työtä vastaan syystä tai toisesta.
2. Noin kolmannesta
työttömistä ei tarjolla oleva työ innosta, koska palkasta jäisi käteen sama tai
lähes sama nettotulo kuin tukien varassa elämällä. Mikä on tehokkain tapa murtaa
kannustinloukkuja?
PK: Vaihtoehtoisia tapoja ei ole riittävästi kokeiltu. Se
mitä on kokeiltu, on työttömyysturvan etuisuuksien rajoittamista. Olisi
aika kokeilla muitakin keinoja, joissa politiikka ei liity etuuksien
rajaamiseen vaan itsemäärämisoikeuksien lisäämiseen, jotta työttömät voisivat
hyväksyä lyhytkestoisemmat ja alemmalla palkkatasolla olevat työtarjoukset ja
yhdistellä perustulon ja ansiotulon tuomaa yhdistelmää. Sitä pitäisi kokeilla
nyt jos koskaan.
VV: On tutkimusnäyttöä siitä, että työttömyysturvan
porrastus on ihan hyvä keino. Jos ansiosidonnaista porrastetaan, se luo kannustavuutta ottaa vastaan töitä tilanteessa, jossa työ katoaa eikä tilalle
löydy oman alan työtä, mutta kuitenkin uutta, ei ihan samanlaista. Toinen, joka
toimii ihan kohtuullisesti, on markkinaehtoinen tukityöllistäminen toisin kuin
julkisen sektorin tukityöpaikat, jotka näyttävät katoavan heti kun tuki loppuu.
Ymmärtääkseni hallituksella on suunnitelmia siitä, että passiivista
työttömyysturvaa voisi laajentaa tukityöllistämiseen ja starttirahaan.
3. Miksi ansiotyön
ja sosiaaliturvan yhdistäminen on edelleen niin vaikeaa?
PK: Koska ei ole tunnustettu sitä, että ansiotyön tekemisen muodot ovat
moninaistuneet ja samalla työntekijät ovat joutuneet sosiaaliturvan
suhteen toinen toisistaan poikkeavaan asemaan. Tarvitaan uuden sukupolven
sosiaalivakuutus. Se vastaisi paremmin työmarkkinoiden tilaan ja
työllisyysturvan ajankohtaisiin kysymyksiin ja samanaikaisesti sen työssäkäyvän
väestön rakenteissa tapahtuneisiin muutoksiin. Tästä kokonaisuudesta ei kukaan
ota vastuuta hallituksessa tai työmarkkinoilla.
VV: Se on ihan fundamentaalinen ongelma. Jos harkinnanvaraisia tukia,
toimeentulotukea ja asumistukea heikennetään, se parantaa kannustavuutta ottaa
työtä vastaan. Ongelma on se, että osa työttömistä ei löydä työpaikkaa eli
silloin osa ihmisistä voi huonommin. Perustulo on ajatuksena hyvä, mutta varsin
kallis ratkaisu ja vaikea yhtälö. Voiko sen tason laittaa niin, että se
kattaisi turvan, vai jääkö ihmisiä, jotka perustulosta huolimatta tarvitsevat
tarveharkintaista tukea. Perustuloa kannattaa kokeilla ja katsoa eri muotoja.
