Eläkettä odotellessa

Mahdollista eläkettä joudun odottelemaan vielä noin 16 vuotta (oletettu eläkeikä 63 vuotta), koska melkein neljä vuotta on jo kulunut työttömänä (yhteensä siis 20 vuotta). Työttömyyteen en ole sopeutunut vielä näiden vuosien aikana, vaan olen yrittänyt kovasti päästä pois työttömyydestä ja töihin - siinä kuitenkaan onnistumatta.

Eläkkeelle jääneet tarvitsevat Aamulehden mukaan valmennusta selvitäkseen eläkkeelle jäämisestään pitkän työuran jälkeen.  Minäkin tarvitsisin jotain konkreettista jäätyäni kovin lyhyen työurani jälkeen pitkäaikaistyöttömäksi "eläkettä odottelemaan" vähän yli neljäkymppisenä. Tässä olen muunnellut eläkkeelle jäämiseen sopeutumista käsittelevää artikkelia työttömän näkökulmaan sopivaksi:
Pätkätyöllisyyttä seurasi suuri päivä, pitkäaikaistyöttömäksi jääminen. Alku oli toipumista työsuhteen huonoista puolista, kuten ikävistä kollegoista, joita ei todellakaan ole ollut ikävä. Palkkaa ja mielekästä tekemistä sen sijaan on ollut hyvinkin ikävä! Työttömyys (ja varsinkin työmarkkinatuen varaan joutuminen) asettaa taloudelle uudet reunaehdot, vastuu ajankäytöstä ja sosiaalisen verkoston ylläpitämisestä jää kokonaan itselle. Seuraava vaihe onkin ratkaista, miten elämän järjestelee uusissa puitteissa. Jos tasapaino elämään taas löytyy, on prosessi käyty läpi, mikä voi viedä puolesta vuodesta useampaan vuoteen.

Mitään tasapainoa tämän työttömyysasian suhteen en ole onnistunut löytämään.

Kommentteja Aamulehden kirjoitukseen:
"...nykyään viittäkymppiä lähestyvät potkaistaan 15-25 vuoden työttömyysputkeen eläkettä odottamaan..."

Tämä minulla onkin parhaillaan koettavana omakohtaisesti.

"Ei ole säännöllistä päivärytmiä, ei työtovereita. Eläkkeelle jäädessä myös ihmisarvo puolittuu."

Sama koskee työttömäksi jäänyttä!

"Eihän hallitus ole tehnyt mitään yli 4-kymppisten työttömien eteen joten eläkkeelle siirtyy kohta useampikin ikäluokka."

Olen jo siirtynyt "eläkkeelle" eli työmarkkinatuen varaan. Kenen asia sitten olisi tehdä tälle asialle jotain? Voiko sille edes tehdä mitään?

Ikääntyvä työtön?

Mitä kuuluu sinulle työtön aikuinen, joka tämän laman aikana (syksyllä 2008 alkanut taantuma) olet menettänyt työsi eikä uutta ole näköpiirissä. Sekin työ, joka löytyy, täytyy aloittaa alusta pienemmällä palkalla kuin ennen. Lapset ovat juuri siinä iässä, että kuluttavat? Oletko ajatellut maksaa vapaaehtoista eläkettä? Löytyvätkö ne rahat vielä sitten, kun sinä jäät eläkkeelle ja saatko eläkettä ollenkaan?

Hyviä kysymyksiä on esitetty tuossa edellä. Valitettavasti en muista, mistä nettikeskustelusta tuon olen kopioinut, kun lueskelen niin paljon erilaisia työttömyyteen liittyviä juttuja netistä ja kopioin välillä kiinnostavia juttuja virtuaalisen vertaistuen arkistooni. Minulle ei tosiaan näytä löytyvän minkäänlaista työtä, joten ”sekin työ, joka löytyy” ei koske minua. Lapset ovat siinä iässä, että kuluttavat, ja onneksi perheessämme on yksi työssäkäyvä henkilö! En maksa vapaaehtoista eläkemaksua (mistähän rahasta sitä edes maksaisin?) Elän tällä hetkellä taloudellisessa mielessä kuin olisin hyvin pienellä eläkkeellä ja myös siinä mielessä, että minun pitää keksiä päiviini kaikenlaista puuhastelua ja ajankulua kun en enää ole työelämässä, vaan syrjäytetty lopullisesti siitä ulkopuolelle.

Asiantuntijakin jo pitää meidän ikääntyvien(?) työttömien tilannetta hirveänä. Oma kokemus tämän onkin jo osoittanut. Yli 10 vuotta minua vanhempi henkilö on tehnyt 47 työpaikkahakemusta ja päässyt haastatteluun asti vain valehtelemalla ikänsä.

Tässä nimimerkki Hillevin osuva ja hauskakin kommentti aiheeseen liittyen:

”Tää on ihan totta et jos olet yli 45 v. olet tuhoon tuomittu työmarkkinoilla. Ihmettelen suuresti tätä eläkeikärajan nostamista kun ei saa työtä nytkään mistään kun olen niin vanha ? ? ? Miten voi tehdä työtä lähes 65 -vuotiaaksi jos ei ole työtä mitä tehdä? Pitääkö kitua niin kuin Paavi... et vedetään ne viimesetkin mehut ihmisestä! Mut nyt vasta hokasin, etten ole Paavi ja saan olla ihan rauhassa köyhä työtön!”

(Paavin virka taitaa olla lähes ainoa virka, jossa ei ole ikäsyrjintää ja johon 60-vuotias olisi iältään ”nuori”. Valitettavasti niitä virkoja on tarjolla vain yksi ja sekin miespuoliselle henkilölle. )

 

Erittäin hyvin sanottu

Taas kerran kirjailija sanoo hienosti sen, mitä en itse osaa muotoilla, vaikka tiedänkin tämän asian omakohtaisesti koettuna. Juha Itkosen sukupolviromaanissa Hetken hohtava valo kertojana on työttömäksi jäänyt keski-ikäinen mies, joka muistelee elämäänsä (ja vanhempiensa elämää) pohtien esimerkiksi näin: ”Ja kaikki oli hyvin, kaikki oli suurin piirtein hallinnassa niin kauan kuin minun ympärilläni vielä oli yhteisesti jaetun ajan kollektiivisesti ylläpidetty kuvitelma, työpäivät jotka alkoivat ja loppuivat, palaverit ja lounastunnit ja tapaamiset, kaikki tämä jonka ihmiset tarvitsevat ja yhdessä rakentavat suojellakseen itseään ajan mielivallalta. Sitten se otettiin minulta pois, ajauduin sen ulkopuolelle, silloin 90-luvun alussa en ollut ainoa jolle niin kävi mutta ei se minua lohduttanut – aika joka minua ympäröi oli yksin minun eikä minulla ollut tietoa muiden ihmisten ajasta.” 

Juuri tästä työelämässä on hyvin pitkälle kysymys – kollektiivisesta harhasta, jossa saa tuntea itsensä merkitykselliseksi ja tärkeäksi. Työtön joutuu hakemaan nämä merkitykset ”jostain muualta”. 

”Tiesin että jo pian tulisi viikkoja jolloin ympärilläni ei olisi ketään ihmistä eikä mitään yhteisesti jaettua aikaa, vain minun oma aikani, ne jatkuvasti levenevät kuilut joiden yli en enää päässyt.”

Tuo kuilu se vain jatkaa levenemistään ja syvenemistään… Itkonen on upeasti ilmaissut olennaisen eron työssäkäyvien ja työttömien kokemusmaailmojen välillä!

Nämä seikat ratkaisevat työllistymisen

Olen lueskellut useita työttömien blogeja ja vähitellen yksi kerrallaan lähes kaikki bloggaajat ovat työllistyneet (onnittelut siitä heille!) – minä vain en. Joudunkin siis edelleen päivittäin miettimään, miksi juuri minä en työllisty. Minussa todella täytyy olla jotain pahaa vikaa tai useita vikoja. 

Mielestäni seuraavat asiat ratkaisevat hyvin pitkälle työllistymisen tai työllistymättömyyden: paikkakunta, ikä, koulutus, ala, osaaminen, työkokemuksen pituus ja laatu, mahdollisen työttömyyden kesto sekä asenne ja motivaatio. Paikkakuntana Tampere on ainakin erittäin haasteellinen työllistymisen kannalta, koska tammikuussa Tampereen työttömyysaste oli 15 % ja työttömiä 16600 (Koko Pirkanmaalla vastaavasti 12,9 % ja työttömiä noin 29000).

Ikäni nyt on mikä on eli vahvasti keski-ikäinen olen. Nuorille halutaan kovasti töitä ja eläkeikäisten tai eläkeikää lähestyvien pitäisi jatkaa työelämässä lähes hautaan asti, mutta meistä keski-ikäisistä ei ole niinkään väliä… Koulutukseni on tusinakoulutus, jolla ei hirveästi mitään painoarvoa ole. Alat, joilta työpaikkoja haen, ovat erittäin kilpailtuja ja työpaikkoja on hyvin vähän tarjolla. Osaamista minulla on ja varsinkin oppimiskykyä, mutta ne eivät tunnu ketään kiinnostavan. Osaamista minulla ei ilmeisesti ole tarpeeksi? Työkokemusta on liian vähän ikääni nähden, se on jo vanhentunutta tai sitä ei ole (tarpeeksi) hakemiltani aloilta. Työttömyyteni on (tietenkin) kestänyt aivan liian kauan – enimmillään vuoden työttömyyden jälkeen on vielä realistisia mahdollisuuksia työllistyä. Motivaatiota työllistymiseen minulla olisi aivan valtavasti, mutta ehkä se tulee esiin vain epätoivoisena tyrkyttäytymisenä? Asenteeni työllistymiseen on luonnollisesti myönteinen, mutta ilmeisesti en osaa olla työhaastattelussa sellainen kuin siellä pitäisi olla? Lisäksi asenteissa on vikaa työnantajien puolella pitkäaikaistyöttömän palkkaamiseen liittyen.