torstai 31. joulukuuta 2015

Kohti parempaa uutta vuotta?

Minä kun luulin, että vuosi 2011 olisi ollut annus horribilis… Autoni katsastuksessa hylätyksi tuleminen ja ansiosidonnaiselta työmarkkinatuelle putoaminen olivat hyvin pieniä asioita tänä vuonna kokemiini verrattuna. Ottaisin vuoden 2011 takaisin koska tahansa, koska monet tärkeämmät asiat olivat silloin vielä hyvin.

Näin kirjoitin marraskuussa 2011:
Mahdollisen uuden ammatin opiskelu ei ole realistista tässä iässä, koska se olisi pitänyt tehdä jo kymmenen vuotta sitten: Ensinnäkin pitäisi päästä jonnekin opiskelemaan.
Toiseksi pitäisi olla rahaa opiskeluun tai lähinnä loputtoman laskupinon maksamiseen opiskelunkin aikana. Kolmanneksi pitäisi opiskella sellainen ammatti, jossa saa työtä vielä lähes viisikymppisenä ja saisi työskennellä vielä viidenkympin rajapyykin jälkeen! Mikähän se ammatti voisi olla?"

Vuonna 2015 sain olla kokonaiset neljä kuukautta (palkkatuki)työssä. Viimeksi olin ollut töissä hieman alle viisi kuukautta vuonna 2009, joten vuodet 2010 – 2014 vierähtivät kokonaan ilman työpaikkaa. Työvoimakoulutuksen jälkeen työllistyin puolen vuoden palkkatukityöhön, mutta jääkö tulos lopulta näin laihaksi ja työttömyys jatkuukin sen jälkeen samanlaisena kuin ennen? Ensi kesänä minulle tulee täyteen puoli vuosisataa eli 5 ja 0. Mielenkiintoista nähdä tämän seikan vaikutus työllistymiseeni, koska mahdollisuuteni työllistymiseen ovat alle viisikymppisenäkin olleet surkeaakin surkeampia.

Toivon kaikesta huolimatta parempaa uutta vuotta kaikille työttömille, työttömyyttä lähestyville ja muillekin!

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Työpaikkatarjonnasta

Osaa olla surkea työpaikkatarjonta tällä(kin) hetkellä! Esim. Aamulehden vähät työpaikkailmoitukset ovat jo pitkään olleet omituista värikästä mainoshöttöä tyhjää täynnä. Mitään todellisen tuntuisia työpaikkoja – tai ainakaan tavalliselle tallaajalle sopivia - siellä ei ole. Eipä uskoisi, että vielä vuosina 2006 ja 2008 työllistyin sellaisiin työpaikkoihin, joita hain AL:ssä olleen (mustavalkoisen) ilmoituksen perusteella. Työllistymisen ihmeet tosin tapahtuivat ennen surullisenkuuluisaa syksyn 2008 taantumaa, joka jatkuu edelleen… Helppoa työpaikan saaminen ei tuolloinkaan ollut, koska tuon vuonna 2006 saamani työpaikan löytäminen kesti nelisen vuotta, ja seuraavan työpaikan taisin saada hyvin pitkälti sen vuoksi, että olin jo töissä. 

Nyt kun palkkatuettua työpätkääni on jäljellä 2,5 kuukautta, pitäisi laittaa verkot veteen ja alkaa katsella mahdollisia muita työpaikkoja. Olemattomasta tarjonnasta vain on valitettavan vaikea edes yrittää hakea mitään. Joustoa minulta löytyy työtehtävien, palkan ja työsuhteen laadun osalta. Enhän olisi kahteen aiempaan pätkätyöhönikään ilman joustavuutta ja edellä mainituista asioista tinkimistä työllistynyt – tai ainakaan siihen ensimmäiseen.

Tällä hetkellä minä teen käsityönä sellaisia asioita, jotka tietokoneohjelman pitäisi pystyä suorittamaan tuossa tuokiossa, mutta ilmeisesti tulee halvemmaksi teettää tämä palkkatukityöllistetyllä kuin maksaa ohjelmiston toimittajalle parannuksista?  Tätäkö se sitten onkin nykyaikana; ihminen tekee sellaiset hommat, joihin tietokoneohjelma ei taivu? Eikö sen pitänyt mennä niin, että ihmistyövoimaa ei enää tarvita, koska koneet ja robotit hoitavat kaiken? Toisaalta neuvonta ja ongelmanratkaisu ovat sellaisia asioita, joihin ihmistä kuitenkin tarvitaan.

Hyvin siis menee, mutta antaa mennä vaan !


keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Kutsu suomalaisten työelämää kartoittavaan tutkimukseen

Sain sähköpostiini taas yhden kutsun tutkimukseen. Olenkin näistä kertonut jo mielipiteeni tässä, kun sain sähköpostiini kolmisen vuotta sitten kyselyn koskien ”nykyistä työpaikkaani” - eikä minulla silloin mitään työpaikkaa ollut… En siis juurikaan vastaile näihin tutkimuksiin, koska ne ovat yleensä monisivuisia, jankuttavia, puuduttavia ja tylsiä eikä niihin vastaamisesta edes makseta mitään! Nyt kun kerrankin olen työelämässä ja saan työelämää ”kartoittavan” kyselyn, toki vastasin. Tällaiset utelut eivät kuitenkaan erityisen hyvin sovellu osa-aikaiseen ja määräaikaiseen, sattumalta saatuun palkkatukityöhön.

Kysymykset olivat hyvin mielenkiintoisia: ”Uskotteko kohtaavanne työttömyyttä jossain vaiheessa työuraanne?”, ”Oletteko koskaan ollut työttömänä?”*
”Oletteko valmis joustamaan palkasta, työn sisällöstä, vastuusta, työsuhteen muodosta ym.? ”

Työttömyyden tulen kohtaamaan hyvin suurella todennäköisyydellä – jälleen kerran – lähitulevaisuudessa. Työttömänä olen ollut noin puolet siitä ajasta, jonka olisi pitänyt olla työuraani. Kaikista mainituista asioista minun on oikeastaan tarvinnut työllistyäkseni joustaa, paitsi paikkakunnasta. Tosin aikoinaan hain työtä (ja kävin haastatteluissa)100- 200 kilometrin päässä kotoa. Enpä onnekseni (?) noita(kaan) työpaikkoja saanut.


tiistai 1. joulukuuta 2015

Puolivälissä ollaan

Palkkatukipestini puoliväli on jo koittanut ja kolme kuukautta on hujahtanut todella nopeasti. Olen jokaisena työpäivänä iloinnut siitä, että saan olla töissä. Minä jos kuka tiedän, ettei työssäkäyminen ole itsestään selvää eikä tule koskaan olemaan. Töissä on ollut hyviä (enemmän) ja huonoja (vähemmän) hetkiä ja sellaisiakin hetkiä, jolloin olisi tehnyt mieli lyödä hanskat tiskiin ja sanoa, että pitäkää P****nne! Työni ei sinällään mitään erityisen ”hohdokasta” ole, mutta melkein mikä muu tahansa työ kelpaa, kunhan en puhelinmyyjäksi joudu.  Tässä työssä minun ei tarvitse soittaa kenellekään, mutta työpuhelimeni jopa soi silloin tällöin, mitä ei todellakaan edellisissä työpaikoissani tapahtunut.

On ollut sellaisiakin päiviä, ettei minua olisi niin suuresti huvittanut mennä stressaantumaan melko rasittavien ja lopulta hieman merkityksettömien/tyhjänpäiväistenkin  työtehtävien (eivätkö useimmat työtehtävät sellaisia kuitenkin ole?) parissa stressaantumaan, mutta kun ajattelen teoreettisia vaihtoehtoja: jäisinkö oikeasti mieluummin kotiin vai menisinkö töihin – olivat työtehtäväni sitten millaisia tahansa - niin töihin meno tietenkin voittaa 100-0! Nautin nyt niin kauan kuin tätä kestää, mikä siis ei ole enää kauan… Eilen oli joka tapauksessa kolmas palkkapäivä.