perjantai 27. syyskuuta 2013

Työmarkkinoista



Olen kopioinut tämän loistavan(!) analyysin jostain(?) enkä muista aiemmin julkaisseeni sitä. Joten tässä se tulee:
”...työmarkkinoille on jakautunut käytännössä kolmen kerroksen väkeä:

1. Kaikista heikoimmassa asemassa ovat ne joilla on vaikeuksia saada minkäänlaista työtä.

2. Seuraava ryhmä on se sakki, joka ei yrityksistään huolimatta saavuta vakituista työpaikkaa tai menettävät aina suhdanteiden laskiessa työpaikkansa ensimmäisten irtisanottavien joukossa.Tähän joukkoon saattaa muuten kuulua paljon erikoisosaajia, jotka eivät päivittäisessä työssään pyöritä operatiivista bisnestä vaan esimerkiksi kehittävät liiketoimintaa, prosesseja ja järjestelmiä.

3. Poppoo, joka jostain syystä (usein tuurin) myötä on saavuttanut vakituisen aseman yrityksen henkilöstössä.
He eivät menetä paikkaansa edes YT-neuvotteluissa. Tässä porukassa on varmasti koko joukko parhaan sarjan osaajia -ja aivan varmasti vähintään yhtä suuri joukko niitä, jotka ovat sammaloituneet työpisteensä ääreen ja viettävät kokotyöpäivänsä suomi24-palstalla ja pasianssia pelaten.”

Työmarkkinoilla on siis voittajia ja häviäjiä. Tunnen myös kolmosryhmään kuuluvia henkilöitä, joiden työpaikkojen pysyvyyttä monesti olen ihmetellyt - ja tietenkin kadehtinut! Itse kuuluin aiemmin ryhmään 2, mutta nyttemmin olen siirtynyt ryhmään 1…
Kiitos tuntemattomalle tekijälle analyysistä, juuri näin se menee! (Harmi kun en merkinnyt lähdettä talteen, mutta luen niin paljon työttömyysaiheisia keskusteluja, etten aina huomaa tehdä sitä.)

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Hakijaa ei kutsuttu valintatilaisuuteen



Otsikon mukainen toteamus oli työvoimahallinnon sivuilla työvoimakoulutushakemukseni tilannetta tarkistaessani. Peli on mennyt todella kovaksi myös työvoimakoulutuksiin - eikä siis ainoastaan työpaikkoihin - hakiessa! Aiemmin pääsin lähes kaikkien hakemieni työvoimakoulutuksien haastatteluihin ja haastatteluista lähes kaikkiin hakemiini koulutuksiin. Nytpä on kouluttajillakin varaa valita ”parhaat päältä”… Minulle on todella osoitettu paikkani tässä maailmassa (sitä ei oikein ole…), kun en enää edes typo-koulutukseen kelpaa! Vielä kaksi vuotta sitten olin työvoimakoulutuskelpoinen, mutta en näemmä ole sitä enää... Toisaalta olen oikea typo-koulutusten veteraani, joka on suorittanut kymmenen vuoden aikana kuusi typoa - se tie lieneekin nyt loppuun kuljettu. Eihän viimeisen työvoimakoulutukseni päättymisestä olekaan kuin runsas vuosi, joten minun täytyy antaa tilaa nuorille, kauniille, ulospäin suuntautuneille, puheliaille tms. henkilöille, joilla on vielä mahdollisuus menestyä. Silti jokainen hylkäys satuttaa aina entistä pahemmin!

maanantai 23. syyskuuta 2013

Työttömyysongelma ratkaistu!

Viime lauantain Aamulehdessä oli samalla sivulla nämä kaksi juttua:

Uskomatonta mutta totta; jo kokonaista yksi suomalainen työtön on palkattu tulevalle tunnelityömaalle - ja vielä oppisopimuksella! Pelkästään tämän takia kannattaa aloittaa suuruudenhullu, turha ja tarpeeton hanke! Yhden työpaikan luominen ei sitten maksakaan kuin "180" (oikeasti vähintään 300) miljoonaa...Tällaisen uutisen julkaisun täytyy olla vitsi! Päätellen toisesta juttuaiheesta samalla palstalla se onkin. Nyt on sitten Tampereen työttömyysongelma ratkaistu ja voidaankin palkata hukkaputkityömaalle yhden suomalaisen lisäksi sadoittain puolalaisia ja virolaisia ammattitaidottomia työmiehiä.

Tampereella oli 31 fiksua päättäjää, mutta se ei riittänyt, koska tunnelinäköisiä päättäjiä oli 36.

torstai 19. syyskuuta 2013

Työttömyysuraa kiertämässä



Poljen todellakin paikallani ja kierrän samaa ”uraa” tämän työttömyyteni kanssa! Tarkastellessani esim. kymmenen tai seitsemän vuoden takaisia muistiinpanojani ja työttömyyttä koskevia lehtileikkeitä, joita olen kerännyt, huomaan olevani täsmälleen samassa tilanteessa kuin silloinkin. Huomaan myös työttömyysaiheisten lehtikirjoitusten olleen aivan samaa asiaa kuin nykyisinkin. Minä olin tosin ne surkeat kaksi ja puoli vuotta työelämässä tässä välissä, mutta olen jälleen kiertämässä samaa kehää kuin aikaisemmin. Ajatuksenikin valitettavasti kiertävät aina samaa kehää oman huonommuuden ja kelpaamattomuuden suhteen. 

Taas kerran ostin halvan viiden kerran kortin eräälle kuntosalille sekä menen taas tänne muun tekemisen puutteessa:

Työllistyneitä on ilmoitettu ko. projektiin osallistuneista olevan useita, mutta heidän työllistymisensä ei välttämättä liity suoraan projektiin… Minä vuodesta toiseen istun tuolla hyvin satunnaisesti joihinkin kiinnostaviin koulutuksiin osallistumassa. Ne joilla on potentiaalia työllistyä, työllistyvät ilman projektia ja ne, joilla ei sitä ole (selvästikin minä) eivät työllisty sen avullakaan. Eräässä koulutuksessa olikin viestinä, että ”asiat, joita ei voi muuttaa, pitää vain hyväksyä”. Minä en valitettavasti pystyne koskaan hyväksymään ikityöttömyyttäni tai kotirouvuutta olosuhteiden pakosta


maanantai 16. syyskuuta 2013

Uusi työn määritelmä?



Professori Alf Rehn puhuu (alun perin radiokolumnissa) viisaita:

Näin, koska työ - niin kuin olemme oppineet sen tuntemaan - on uhanalainen laji. Me keski-ikäiset muistamme vielä, miten vanhempamme ja koulu kertoivat meille töistä. Työ oli sellainen selviö, tehtävä, joka oli jokaiselle annettu - joskin sitä sai ainakin leikisti valita, mitä sitä halusi tehdä kun kasvoi isoksi. Se, että töitä ei olisi, siitä ei kukaan sanonut mitään. Mutta matkan varrella jotain tapahtui.”
”Töistä puhuminen on nykyään yhä vaikeampaa, koska kieli ei ole kehittynyt työelämän muuttumisen mukana. Termi "työ", joka ennen viittasi vakaaseen ja tunnettuun tehtävään, voi tänään yhtä hyvin viitata omituiseen projektien ja pätkätöiden vyyhtiin, jossa varmaa on ainoastaan se että mikään ei ole varmaa. Ero voi vaikuttaa semanttiselta, sanahelinältä, mutta juuri kieli ja sen merkitykset rakentavat sen tavan, jolla yhteiskuntaamme ymmärrämme.”
Meille opetettiin, että työ oli sana sille, joka muodosti identiteettimme, perusta, jonka päälle rakentaa. Ajatus siitä, että työ olisi vankka perusta on monille nykyään lähinnä irvokas. 
 [ ]
Toiset ryhmät ovat taas jääneet pahasti jalkoihin. Ennen tiesi mitä työ oli, ja missä sitä oli. Nyt on pätkiä ja YT-neuvotteluja, koulutuksia ja epämääräisiä lupauksia siitä, että innovaatiojärjestelmä tulee luomaan työpaikkoja. Jonnekin. Joskus. ”

"Tämä on se syy miksi tarvitsemme uuden keskustelun työstä ja työelämästä. Keskustelun, joka kykenisi tuomaan tähän parempia käsitteitä, käsitteitä, jotka olisivat sopivampia tähän uuteen uljaaseen työn tekemisen maailmaan.”

Professori toteaa lisäksi, etteivät hänen lapsensa (eivätkä meidän muidenkaan lapset) tule enää saamaan ”perinteisen” mallin mukaista työpaikkaa. Työ ymmärretään edelleen esim. työvoimaviranomaisten ja poliitikkojen taholta enemmän tai vähemmän vakituiseksi kokopäivätyöksi, joka saadaan heti ammattiin valmistumisen jälkeen ja jossa ollaan eläkeikään asti – vaikka ei sellaista työtä enää juurikaan ole. Välimaastossa ei siis haluta myöntää olevan mitään – joko henkilöllä on kokopäivätyötä tai sitten hän on kokopäivätyötön
Minulle sopisivat erinomaisesti myös kaikki tähän ns. uuteen uljaaseen työn tekemisen maailmaan liittyvät vaihtoehdot, eli ne kokopäivätyön ja kokopäivätyöttömyyden välissä olevat. Todellisia vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole - tai sellaisia on erittäin vaikea löytää.