lauantai 25. helmikuuta 2012

Jos mullakin ois rahaa, niin…


haastoi minut kertomaan tällaista:
"Mitä tekisin, miten rahat käyttäisin, jos minulla olisi kaikki maailman rahat hallinnassani"?
Minulle kyllä riittäisi huomattavasti pienempi summa kuin ” kaikki maailman rahat”! Jopa se palkka riittäisi aivan aluksi…

Sen lisäksi, että lopettaisin kokonaan tämän toivottoman työnhaun enkä ikinä pieraisisikaan TE -toimistoon, työvoimapoliittisiin koulutuksiin tai ilmaisharjoitteluihin päin
 
1. Ostaisin (tai rakennuttaisin) unelmatalon järven rannalta (tai rannalle). Siellä olisi ainakin paljon isoja huoneita, kotikylpylä ja mahdollisesti kokki ja siistijä .

2. Matkustelisin niin paljon kuin sielu sietää kalliisiin, kaukaisiin ja eksoottisiin kohteisiin ja asuisin aina luksushotelleissa.

3. Antaisin vanhemmilleni niin paljon rahaa kuin he tarvitsevat.

4. Ostaisin kaikkea, mitä milloinkin mieli tekisi tarvitsematta pihistellä ja tarkastella hintalappuja.

5. Lahjoittaisin rahaa joillekin tärkeiksi katsomilleni tahoille.

Mitä tarvitsisin työttömänä?


Leena esitti minulle otsikonmukaisen kysymyksen. Muutin sen muotoon:
Mitä tarvitsisin enemmän, nyt kun olen työtön? Minulla on kuitenkin ruokaa ja vaatteita sekä katto pään päällä eli perustarpeeni on täytetty. 

Tietenkin tarvitsisin enemmän rahaa, mikä on luonnollista. Tarvitsisin (tai haluaisin) johonkin ryhmään (käytännössä työyhteisöön) kuulumista ja syytä poistua säännöllisesti kodin ulkopuolelle, etten kokonaan jämähtäisi neljän seinän sisälle. Työvoimapoliittiseen koulutukseen osallistuminen täyttää osittain nämä tarpeet, mutta ei se ole kuitenkaan samaa kuin oikea työelämässä mukana oleminen! 

Olen hyvin samoilla linjoilla tuon Kaijan vastauksen kanssa - meillä onkin suunnilleen yhtä pitkä työttömyysjakso takanamme. Vastaan myös Karhuttaren haasteeseen, josta selviää, mistä haaveilen työttömänä.

perjantai 24. helmikuuta 2012

Kuulun vähemmistöön


Edelleenkin suurin osa työikäisistä ja erityisesti kaikki lähipiirissäni ovat (ja ovat aina olleetkin) työelämässä. Näin ollen kuulun itse vähemmistöön. Enemmistöllä on työpaikka, palkka, palkalliset lomat, työterveyshuolto, työpaikkaliikunta, työkaverit jne. Minulla on työmarkkinatuki, loputon palkaton ”loma”, työvoimapoliittiset koulutukset, ilmaiset liikuntamuodot (”ovesta pihalle”), mahdollisuus käyttää kunnallisen terveydenhuollon palveluja (joita tosin en käytä, ennen kuin on pakko!) eikä työyhteisöä, johon kuulua. Nyt tiedän, miltä tuntuu kuulua jonkin vähemmistön edustajiin! Eipä todellakaan ole helppoa. Enemmistöhän on aina oikeassa, vai mitä? Enemmistöön kuuluva on ”normaali” keskivertoihminen. Vähemmistöön kuuluva taas on luuseri, poikkeava, syrjäytynyt, syrjitty tms.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Vuosi täynnä


Blogillani on tänään 1-vuotispäivä. En asettanut mitään erityisiä tavoitteita aloittaessani blogin kirjoittamisen; minulla oli vain tarve kertoa työttömyyden kokemisesta omasta näkökulmastani. Olen saanut joitakin lukijoita ja melko mukavasti kommentteja, mutta lisääkin saisi tulla. Iloitsen jokaisesta lukijasta ja kommentista! En ole vuodessa saanut aivan sataa kirjoitusta täyteen – saa nähdä koska menee satanen rikki. Vähimmillään olen saanut kirjoitettua 4 postausta kuukaudessa (eli yhden viikossa) ja enimmillään 13 (toukokuu 2011 oli näköjään jostain syystä erityisen tuottoisa!) Keskimäärin olen saanut aikaiseksi 7,7 tekstiä kuukaudessa (eli 1 - 2 kirjoitusta viikossa). 

Toiveikkuuteni työllistymisen suhteen ei ainakaan ole lisääntynyt kuluneen vuoden aikana – toiveikkuus ei ole vähentynytkään, koska se ei ole mahdollista (olematon ei voi vähentyä!)

Työttömyys aiheena ei ole mitenkään ”mediaseksikäs” eikä valtavasti lukijoita houkutteleva.  Kaikki työttömät eivät myöskään varmasti lue työttömyysaiheisia blogeja, koska he tietävät muutenkin millaista työttömyys on.

Olen saanut Rantakasvilta kaksi tunnustusta:
 
 
Kiitos niistä - vielä kerran - uskolliselle lukijalleni!