sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

Työpaikan saannin hankaluudesta ja vaikeudesta

Työpaikan saaminen on yhä edelleen hankalaa ja vaikeaa siitä huolimatta, että olen (ollut) töitä hakiessani töissä, vieläpä samalla työnantajalla, jolta työpaikkaa haen. Vaatimukset pysyvät aina yhtä mahdottomina, enkä vieläkään ole saanut tilaisuutta opetella kaikkia töitä.

Kesäsijaisuus:

Tätä hain useita vuosia (4), ennen kuin lopulta sain yhden sijaisuuden kesällä 2021 ns. tiskin alta, edes hakematta paikkaa. Sitä ennen olin ollut talossa jo lähes vuoden.

Vuorotteluvapaan sijaisuus:

Samoin vuorotteluvapaan sijaisuuksia hain useita kertoja vuosina 2015–19 ja pääsin jopa melko hyvin työhaastatteluihin, mutta koskaan aiemmin en sellaista onnistunut saamaan. Vuonna 2022 sain  sijaisuuden organisaatiosta, jossa olin jo ollut töissä määräaikaisena. Valitettavasti tämä on osoittautunut pettymykseksi – ehkä molemmin puolin? Olisikohan kaikissa muissakin vuorotteluvapaan sijaisuuksissa vapaalle jäänyt henkilö ollut suorastaan korvaamaton?

Vakituisen paikan hakeminen määräaikaisena töissä ollessa:

Hain vuonna 2021 neljää vakituista työpaikkaa, haastattelukutsun sain vain yhteen paikkaan neljästä, enkä tullut siihen valituksi. Kolmesta muusta en ole saanut minkäänlaista ilmoitusta valinnan kohdistumattomuudesta minuun, toki olen intrasta jo nähnyt valituksi tulleiden nimet…

Jatkon saaminen pätkätyön jälkeen:

”Työelämää on takana enemmän kuin edessä.” 

Mielenkiintoinen seikka sinänsä, että tämä pitää omalla kohdallani paikkansa, vähäisestä takana olevasta työelämästä huolimatta. Oikeastaan työelämää on minulla yhtä vähän takana ja edessä, tai ainakin siltä minusta tuntuu. Takanani on yhteensä vain 14 vuotta työelämää ja edessä ”pitäisi” olla vielä noin yhdeksän vuotta, mutta se ei ole kovinkaan todennäköistä.

Ikäsyrjintä:

Äskettäin osui yt-neuvottelut ja irtisanominen läheiselle 57-vuotiaalle henkilölle, jolla oli siihen asti katkeamaton työura. No, miten hänelle kävi? Hän laittoi noin 10 työpaikkahakemusta, joista yksi ainoa johti jatkoon. Tämän paikan hän onneksi myös sai ja ehti olla vain kolmisen kuukautta ilman työpaikkaa. Suomessa ikäsyrjintä on aivan käsittämätöntä (kuten omasta kokemuksestanikin tiedän)! Tässä tapauksessa työnhakijalla kuitenkin on korkea koulutus, aiemmin katkeamaton työura ja ansiokas CV (itselläni ei ole niistä mitään, joten oma epätoivoinen työnhakuni on sikäli ”ymmärrettävää”). Toisaalta ikäsyrjintä ei koske poliitikkoja eikä ammattitoimitusjohtajia/ hallitusammattilaisia tms.

Hyväksikäyttö harjoittelun nimissä:

Lähipiirissä on myös vastavalmistunut tradenomi, joka saa vain ns. harjoittelupaikkoja, ja kun palkkaamisen aika tulisi, työt loppuvat siihen. Myös itse olen näissä palkattomissa ”harjoitteluissa” valitettavasti joutunut olemaan työvoimakoulutusten yhteydessä.
 
Suomi on ilmaisharjoittelun ja ikäsyrjinnän luvattu maa!

sunnuntai 10. huhtikuuta 2022

Lomaa odotellessa

Olen painanut töitä jo yli kolme kuukautta ilman ensimmäistäkään ylimääräistä vapaa- tai lomapäivää. En ole saikutellut koronan vuoksi (ainakaan vielä, koska olen siltä toistaiseksi jotenkin kummasti välttynyt, altistumisista huolimatta), enkä muutenkaan - ja varsinkaan en ole lakkoillut (vaikka työpaikallani tiettyihin liittoihin kuuluvat kollegat lakkoilivat 2 päivää muutama viikko sitten). Tällä hetkellä en kuulu mihinkään liittoon, ja siihen on monta syytä. Todennäköisesti en kuitenkaan olisi noiden lakkoilleiden liittojen jäsen, vaikka johonkin ammattiliittoon kuuluisinkin.

Raskasta on töissä ollut monestakin syytä: työn suoritustavoitteet (olen saavuttanut asetetusta tavoitteesta enimmäkseen noin 83 % tai 75 %), vaihtuvat (ja selkäänpuukottavat) kollegat, joista noin puolet ei ole erityisen mukavia, sekä jo mainitsemani vapaapäivien puute. Lasken päiviä pääsiäiseen, jolloin on pyhien vuoksi neljän päivän vapaa (onneksi minulle ei ole pyhä- eikä viikonlopputöitä, vuorotyöstä puhumatta) sekä sen jälkeen odottavaan ”kesä”lomaani. Lomani alkaa toukokuun loppupuolella ja kestää kaksi viikkoa. Tavallisesti ei luullakseni vuorotteluvapaan sijaisella pahemmin lomapäiviä olisi, mutta minulla on edellisiltä työpätkiltä lomapäiviä pitämättä ja sain siirtää niitä eteenpäin pidettäväksi. Onneksi on jatkossa - eri syistä - aika monta neljäpäiväistä työviikkoa tiedossa! Neljäpäiväinen työviikko, niin että perjantait olisivat vapaita, olisi minulle ihanteellinen työaikamalli.

Olen hieman kyllästynyt tekemään vain yhtä ja samaa osaa monipuolisesta työnkuvasta. Työ olisi monipuolista, jos sitä kaikkea saisi tehdä, mutta kun ei. Myös tämä seikka tekee työstäni väsyttävää. Kesä- eli toukolomani jälkeen minulla on tiedossa vielä kuukauden verran töitä (”jaksaa, jaksaa…”), minkä jälkeen en sitten tiedä jatkosta mitään. Jäänkö kenties eläkettä ”odottelemaan” 56-vuotiaana?