Olen ollut blogissani toivoton työtön ilman minkäänlaista toivoa työllistymisestä (9/2015 asti), työpaikaton palkkatukityön jälkeen (7/2016 -) ja työpaikallinen noin kahden vuoden pätkätöiden aikana (7/2020 - 7/2022).
Tällä
hetkellä olen pätkäaikaistyötön tai pätkätyöpaikaton
ilman tietoa mahdollisesta seuraavasta työpätkästä (paitsi tiedolla kahden viikon
sijaisuudesta). Vakituisesta työpaikasta minun on tässä vaiheessa aivan turha
enää haaveilla.
Onnistuin
puhelimessa tinkimään TE-toimiston hemmolta aluksi vain kahden työpaikan
hakuvelvoitteen, jota sitten nostetaan kuukausi kerrallaan, kunnes kuitenkin lopulta
tulee neljän työpaikan hakuvelvoite, ellei työllistymistä siihen mennessä
tapahdu. Onneksi avoin hakemus täyttää yhden hakuvelvoitteen. Lisäksi profiilin
tekeminen LinkedIniin tai työmarkkinatorille täyttäisi yhden hakuvelvoitteen. (Minulla
on suppea profiili LinkedInissä, mutta en tiedä, kelpaako se ilman
täydennyksiä.)
Seuraavaksi on vuorossa ns. täydentävä työnhakukeskustelu, joka ilmeisesti tehdään kahden viikon välein! Häh? Kylläpä riittää resursseja tällaiseen. Toivon todellakin mahdollisimman nopeaa työllistymistä, varsinkin kun minulle tulee todellisia vaikeuksia löytää neljä haettavaa työpaikkaa kuukaudessa.
Minun ei ole mitään
järkeä hakea insinöörin paikkoja, koska olen ollut insinöörin töissä viimeksi
23 vuotta sitten. Teknisen dokumentoijan töissä puolestaan olen ollut 13 vuotta
sitten eikä niiden hakeminen tuottanut tulosta aiemminkaan, joten miksi se
tuottaisi nyt? Viimeaikaisissa töissäni on ainakin se hyvä puoli, että
korkeakoulututkinto ei todellakaan ole vaatimuksena, kuten se käytännössä on
kaikkiin muihin töihin, joita olen aikaisempina vuosina hakenut.