Nyt sai sitten olla tasan viimeinen kerta
työvoimapoliittisessa koulutuksessa ja palkattomassa työharjoittelussa – työstä
pitää aina maksaa palkkaa oli työ sitten millä nimellä tahansa! Totuus
tietenkin on se, etten olisi saanut tuota(kaan) harjoittelupaikkaa, jos olisin
siitä vielä kehdannut palkkaa pyytää… Viimeiseksi kosketuksekseni työelämään
se joka tapauksessa tulee jäämään. On
ollut mielenkiintoista nähdä, millaisilla ihmisillä on työpaikka (hyvin monenlaisilla)
ja millaisilla taas ei (minulla). Minä kun tarvitsisin sen työpaikan yhtä
paljon kuin nuo työssäkäyvät - ja itse asiassa vielä enemmän, koska he ovat
olleet ”koko ikänsä” töissä ja minä todellakaan en.
Viimeisen palkkani sain toukokuussa 2009 ja viimeinen työhaastatteluni oli 44 vuoden ”korkeassa” iässä vuonna 2011. Vaikka
parasta ennen – päivämääräni on
selvästikin jo mennyt, ei viimeinen
käyttöpäiväni vielä olisi ohitettu. Minkä minä sille sitten kuitenkaan
voin, etten enää kelpaa mihinkään työpaikkaan? On vain yritettävä selviytyä
jotenkin – viimeiseen asti.