keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Juoksee työttömyyden perässä


Nyt on (ollut) suorastaan kiire kulkea kaukana toisella paikkakunnalla työttömyyden perässä, kun kerran ”tässä ei mitään muutakaan ole.”  Käytän hyvin usein tuota em. sanontaa ja se todellakin pitää paikkansa. Työttömällä todelliset ja hyvät vaihtoehdot ovat vähissä. Nielin jopa ylpeyteni ja kyselin edellisestä työpaikastani mahdollisia sijaisuuksia kuultuani äitiyslomille jäämisistä. Sieltä sentään vaivauduttiin vastaamaan, ettei ole tarvetta (minulle) – sen sijaan siellä tuntuu olevan tarvetta nuorille naisille, jotka ovat sitten yhtenään äitiyslomilla! 

Intiaaninimeni voisi olla ”Juoksee Työttömyyden Perässä” – työttömyys vie ja minä vikisen (käyttääkseni erittäin kulunutta fraasia). ”Kulkee Työttömyyden Perässä Toiselle Paikkakunnalle” voisi olla myös osuva intiaaninimi, koska harvemmin oikeasti tarvitsee juosta – paitsi silloin, kun on ostanut lipun halvempaan junaan ja on siksi 5 min myöhässä luennolta…Tällaista tämä työttömän elämä on; työttömyys määrää hyvin ja liian pitkälle tekemiset ja menemiset.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

20.11.2011


Tämä on ”tärkeä” päivämäärä, jonka voisi kenties merkitä kalenteriin työttömyyspäivien tasaukseksi. Nimittäin siitä, kun viimeksi jäin työttömäksi tulee kuluneeksi tänään kokonaista 2 ja puoli vuotta. Tämä 2 ja puoli vuotta on tasan saman verran kuin se aika, jonka olen ollut 2000-luvulla töissä. Voisiko vielä vähän huonommin mennä? Insinööriksi valmistumisestani on runsaat 21 vuotta ja näin ollen työurani olisi ”pitänyt” olla tähän mennessä noin 21 vuotta, jos se olisi ollut katkeamaton. Tuosta ajasta olen ollut kutakuinkin kolmasosan eli seitsemän vuotta työtön. Kuitenkaan en ole tilastoissa työtön, koska olen työvoimapoliittisen koneiston rattaissa ja hakeutunut sinne vieläpä vapaaehtoisesti. Omasta mielestäni olen erittäin työtön, koska palkkaa ei ole maksettu tililleni toukokuun 2009 jälkeen! Olen aivan turhaan ja liian pitkään yrittänyt pitää kiinni aikaisemmista työtehtävistäni ja hakenut vastaavia tehtäviä. Kunpa olisin 20 tai viimeistään 10 vuotta sitten opiskellut jonkun ihan oikean ammatin, niin en olisi päätynyt työvoimapoliittiseksi broileriksi! Nyt on liian myöhäistä rypistää jne.

Eräs jumppaohjaaja, joka muutenkin kehuu työllään jatkuvasti (tai siltä se ainakin työttömästä tuntuu), kertoi käyneensä koko työuransa pääkaupungissa töissä. Tämä sai puolestaan minut miettimään mitä minä olen tehnyt koko työttömyysurani, jolloin en ole käynyt missään töissä. Jos zumba-ohjaaja tai joku muu sanoo lähtevänsä työmatkalle, minä mietin olevani koko ajan työttömyysmatkalla. Työttömyys ei suinkaan hallitse ajatuksiani ja näkökulmiani aamuin illoin, öin ja päivin, eihän?  

torstai 17. marraskuuta 2011

Työvoimapoliittista ruuhkaa


Nyt on päässyt käymään sillä tavalla, että hain erääseen työvoimakoulutukseen ollessani syyskuussa aloittamassani toisessa työvoimakoulutuksessa. Minulla tuntuu olevan menestystä näihin työvoimakoulutuksiin pääsyssä (muussa pääsyssä sitten ei olekaan…) Minut hyväksyttiin tähän toiseen(kin) koulutukseen, joka alkaa jo hyvinkin pian ja menee päällekkäin tämän nykyisen kanssa. Minun siis piti erota nykyisestä (ns. orientoivasta) koulutuksesta ja valita tämä alkava koulutus, joka on pidempi ja jossa suoritetaan ihan oikeita opintoja eli pääsen jatkamaan erään alan aineopintoja kohta valmistuvien perusopintojeni jatkoksi työvoimapoliittisena koulutuksena. Tähän tilaisuuteen kannatti tarttua ja karenssin olisin toki saanut, jos olisin mennyt kieltäytymään tästä uudesta koulutuksesta, johon tulin valituksi. Ainoa miinuspuoli (ja iso sellainen) on se, että koulutus pidetään toisella paikkakunnalla, siellä käyminen tulee erittäin kalliiksi ja on varmasti myös raskasta. Työttömällä kun ei niitä todellisia vaihtoehtoja oikein tunnu olevan, niin on otettava kahdesta näennäisvaihtoehdosta se, minkä katsoo olevan itselleen hyödyllisempi. 

Sain vielä haukut eräältä TE-toimiston tädiltä siitä, että olin mennyt hakemaan toiseen työvoimakoulutukseen tämän nykyisen koulutuksen aikana ja hän myös ihmetteli kovasti miten olin tullut valituksi sinne tällaisessa tapauksessa. No, kyse on minun tulevaisuudestani ja siitä, mistä minulle on eniten hyötyä mahdollisen työllistymisen(?) kannalta. Nykyisen koulutuksemme vastuukouluttaja oli puolestaan hyvinkin ymmärtäväinen tilanteeseeni nähden. Toisaalta on haikeaa jättää tämä koulutus kesken, koska siellä oli mukavia ihmisiä, ja minulla olisi ollut nyt mielenkiintoinen työssäoppimispaikka tiedossa. Joskus pitää kuitenkin tehdä valintoja ja nyt ainakin tiedän, mitä teen syyskuuhun asti. Nimittäin jäädessäni nykyiseen koulutukseen olisin pudonnut tyhjän päälle tammikuussa ja työmarkkinatuelta kokonaan pois jo toukokuussa.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Vapaaehtoisesti työtön?

Ollessani - ja oltuani jo - useissa työvoimakoulutuksissa, toisinaan löytyy joukosta yksi henkilö, joka kertoo olevansa ns. vapaaehtoisesti työtön. Minulle on täysin vieras asia, että joku voisi oikeasti olla vapaaehtoisesti työttömänä, koska itse en voisi tilanteessani yhtään kauempana olla vapaaehtoisuudesta kuin nyt olen! Tarvitsisin kiireesti työtä ja rahaa ja olisin tarvinnut viimeistään puoli vuotta sitten, mielellään aiemminkin… Jos vain oikean palkallisen työpaikan jostain saisin, niin eipä tarvitsisi kauan miettiä.

Näille henkilöille, jotka kertovat vapaaehtoisesta työttömänä olostaan, olisi kuulemma työpaikka puhelinsoiton päässä odottamassa tai he eivät ole ottaneet heille tarjottua työpaikkaa vastaan tai he ovat irtisanoutuneet itse entisestä työpaikastaan. Joillakin työpaikoilla - tai varmaan monillakin nykypäivänä - on burnoutin uhka tai valtavasti ylitöitä tms. jolloin työntekijät jäävät mieluummin pois sellaisesta työpaikasta. Ei- vapaaehtoisesti työttömän köyhästä ja rahattomasta näkökulmasta on silti vaikea ymmärtää heidän valintaansa.
Kysyn vaan, että mitä nämä henkilöt tekevät typo-koulutuksessa? Minä ottaisin heidän sijassaan riemusta kiljuen ”odottamassa olevan” työpaikan ja palkan vastaan enkä olisi enää päivääkään työvoimakoulutuksessa!

tiistai 1. marraskuuta 2011

Onko järkee vai ei?


No reason =
1.       Ei syytä
2.       Ei järkeä

1.       Ei oikein tunnu olevan syytä nousta aamuisin (varsinkaan syksyn etenemisen myötä). Ihmisellä kun ”pitäisi” olla mielekäs työ ja kohtalainen toimeentulo.  Minulla ei ole kumpaakaan, mutta ehkä ne eivät sitten juuri minulle kuulukaan? En oikein tule toimeen tämän työttömyyteni kanssa – en taloudellisesti enkä henkisesti! Tällä hetkellä on taas jotenkin aivan erityisen vaikeaa…
2.       Mitään järkeä ei oikeastaan ole myöskään siinä, että opiskelen jatkuvasti saamatta mitään tutkintoa kasaan ja olen ns. työssä(oppijana) saamatta palkkaa.

Vuosi 2011 on ollut minulle oikea annus horribilis. Kaikki vastoinkäymiset eivät suinkaan johdu työttömyydestä, mutta työttömyys vaikuttaa negatiivisesti lähes kaikkeen saaden vastoinkäymiset tuntumaan vielä pahemmilta. Toivottomuuteni on käytännössä syventynyt sinä aikana kun olen tätä blogia kirjoittanut; en ole saanut yhtään haastattelukutsua helmikuun jälkeen ja haastattelusaldoni onkin kokonaista 1 haastattelu/ 2,5 v. Parasta ennen -päivämääräni on todellakin mennyt umpeen.   

Mahdollisen uuden ammatin opiskelu ei ole realistista tässä iässä, koska se olisi pitänyt tehdä jo kymmenen vuotta sitten: Ensinnäkin pitäisi (tai olisi jo pitänyt) päästä jonnekin opiskelemaan. Toiseksi pitäisi olla rahaa opiskeluun tai lähinnä loputtoman laskupinon maksamiseen opiskelunkin aikana (kuten myös työttömyyden aikana, mutta eihän rahaa nytkään ole). Kolmanneksi pitäisi (tai olisi jo pitänyt) opiskella sellainen ammatti, jossa saa työtä vielä lähes viisikymppisenä ja saisi työskennellä vielä viidenkympin rajapyykin jälkeen! Mikähän se ammatti voisi olla? On oikeastaan itsepetosta kuvitella, että vielä voisin vaihtaa alaa, mahdollisen valmistumisen jälkeisestä työllistymisestä puhumattakaan!