maanantai 30. tammikuuta 2017

Rangaistukset työttömyydestä

Ikään kuin työttömänä olemisessa ei olisi riittävästi rangaistusta jo sellaisenaan, työttömiä sen lisäksi kohdellaan kuin… (lisää omavalintainen sana).

”Tarkoitan työttömiä. Heidät on tuomittu ilman omaa syytään ainakin kolmenlaiseen rangaistukseen:
Keskeisin niistä on työn ja toimeentulon puute itsessään. Pitkään jatkuessaan se invalidisoi monen psyykkisesti ja sosiaalisesti.
Toinen rangaistus on byrokratia ja kontrolli, jonka kanssa työtön joutuu jatkuvasti painimaan. On juostava luukulta luukulle ja totuttava olemaan viranomaisten silmissä jatkuvasti epäilyksenalainen, potentiaalinen tukien väärinkäyttäjä, saadakseen toimeentulon, jolla juuri ja juuri pystyy elämään.
Harva tietää, miten heikko on työttömän oikeusturva. Esimerkiksi pelkkä selvityspyyntö katkaisee työttömyyskorvauksen, vaikka mitään rikkomusta ei olisi tapahtunut. Karenssi voi napsahtaa, jos työhönottaja lausuu väärän todistuksen työnhakijan työhalukkuudesta tai jos nollatuntisopimuksella työskentelevä sanoutuu irti työstään, koska hänelle ei tarjota riittävästi työtunteja.
Kolmas rangaistus on ympäristön ja yhteiskunnan asennoituminen. Työttömiä kohdellaan pohjasakkana, koska he eivät ole pärjänneet siinä jatkuvassa kilpailussa, jota nykyinen kapitalismi paljolti on. Individualistisia selitysmalleja suosivana aikanamme vikaa ei nähdä yhteiskunnallisissa rakenteissa, vaan ihmisissä, jotka tippuvat näiden rakenteiden ulkopuolelle.”


Byrokratiaan ja kontrollointiin liittyen minua erityisesti ärsyttää silloin, kun TE-toimistolta tulee ”kutsuja” erilaisiin infoihin ja niissä aina uhataan työttömyysturvan katkaisulla (jos ei mene paikalle), mikä on mielestäni erittäin nöyryyttävää ja alentavaa! Onko tällainen aivan välttämätöntä? Minä ainakin menisin noihin tilaisuuksiin ihan ilman uhkailua.

Lisäisin vielä työttömän rangaistuksiin työttömyyskorvauksen kohtuuttoman verotuksen, joka vähentää työttömän jo valmiiksi pientä ostovoimaa. Työttömän ollessa kyseessä ostovoimaa ei tarvita kulutusjuhlaan, vaan jokapäiväisiin perustarpeisiin.

Työttömyys on rangaistus olemattomasta rikoksesta, jota et tiedä tehneesi!


tiistai 24. tammikuuta 2017

Ansiosidonnaisen päivärahan kohtuuton verotus!

https://www.uusisuomi.fi/tyottoman-veroprosentti-ihmetyttaa-jopa-kansanedustajia-jotain-pielessa-jos-ihmiset

Harhaanjohtava otsikko tässä artikkelissa, koska tuon ”jotain on pielessä” toteaa jutussa haastateltu finanssineuvos eikä kansanedustaja. Hänen mielestään pielessä on ainoastaan se, etteivät ”ihmiset tiedä, miten heitä verotetaan” ja höpisee jotain ns. kannustimista: 

Työttömän saaman päivärahan verotus on kireämpää kuin palkansaajan verotus, kun vuositulot ovat alle 38 000 euroa. Tämä yllättää valtiovarainministeriön finanssineuvoksen Elina Pylkkäsen mukaan monia, jopa kansanedustajia.
Esimerkiksi 12 000 euron vuosituloista työtön maksaa 21 prosenttia veroja ja palkansaaja 8,5 prosenttia (keskimääräisellä kunnallisveroprosentilla), valtiovarainministeriön taulukosta selviää.
– Hallitukset toinen toisensa perään 20 vuoden aikana ovat jatkuvasti kasvattaneet työtulovähennyksen kokoa kannustaakseen työn tekemistä. Tähän siinä on pyrittykin, Pylkkänen kommentoi Uudelle Suomelle.
Pienituloisten verotusta on siis kevennetty, mutta samaan aikaan työttömien verotus on pysynyt lähes ennallaan.
– Se ihmetyksesi on ihan aiheellinen sen takia, että tietävätkö kaikki tämän? Mielestäni tässä on jotain pielessä, jos ihmiset eivät tiedä, miten heitä verotetaan. Kannustimet eivät voi saada tarkoitettua efektiä aikaiseksi, jos ihmiset eivät edes tiedä, mitä verotuksessa on tapahtunut, Pylkkänen sanoo.
Hänen mukaansa myös moni kansanedustaja on ollut epätietoinen ilmiöstä ja kysellyt asiasta. Pylkkäsen mielestä olisi tärkeää tiedottaa työttömille, mitä työn tekemisen kannustimet tekevät verotukselle: pienistä tuloista ei peritä lainkaan tuloveroa, kun ottaa vastaan työtä. ”
Taas tämä termi ”työn vastaanottaminen”! Silläkö perusteella ansiosidonnaisesta rokotetaan järkyttävä vero-%, kun ihmiset eivät ”mene töihin”? Erittäin mielelläni menisin tienaamaan edes 2000 €/kk 11,5 veroprosentilla enkä sen sijaan maksaisi ansiopäivärahastani 23,5% veroa!

Mikä sitä paitsi on tuo utopistinen 38 000 € vuosituloraja?! Kenellä sellaisia tuloja on (ollut) – ei ainakaan minulla!

perjantai 20. tammikuuta 2017

Puoli vuotta työttömänä

Tänään on kulunut puoli vuotta siitä, kun määräaikainen työni Tampereen kaupungin palveluksessa loppui. Aikaa on kulunut jo saman verran kuin palkkatukityöjaksoni kesti. Sain sentään olla puolet vuodesta 2016 töissä, kun melkein heti palkkatukijakson perään jatkui vielä neljä kuukautta projektityötä. Projektityö olisi saanut olla huomattavasti pidempi, mielellään ihan vakituinenkin… Vaan eipä minun kohdalleni sellaista ole sattunut enää vuosikausiin - eikä oikeastaan koskaan.
Tosiasiallisesti olen ollut toukokuusta 2009 lähtien työttömänä seitsemän vuotta kahdeksan kuukautta miinus kymmenen kuukautta.

TE-palvelut näyttää aktivoituneen viime aikoina, koska puolen vuoden sisällä on tullut kaksi kutsua pakkoinfotilaisuuksiin (seuraava on tammikuun lopussa). Näissä tilaisuuksissa on kuitenkin se huono puoli, että ne eivät lisää työpaikkoja muuta kuin kaikenlaisille konsulteille ja rahastajille. En muista aiemmin ansiosidonnaisella päivärahalla ollessani saaneeni vastaavia kutsuja – johtuiko se sitten siitä, että olin aktiivisesti venyttämässä päivärahaa työvoimapoliittisissa koulutuksissa (silloin kun se vielä oli mahdollista).

Pahinta kaikessa on se, ettei todellista työllistymismahdollisuutta edes ole: Ensinnäkään ei ole työpaikkoja, joita voisin hakea. Toiseksi, jos löydän jonkun paikan, jonne laitan hakemuksen, ei minua kutsuta haastatteluun. Jonkinlainen työllistymismahdollisuus edellyttäisi paljon haettavia paikkoja sekä useita haastattelukutsuja. Vuosina 2004…2007 olin useissa työhaastatteluissa – eniten niitä oli vuonna 2007, jolloin olin töissä. Tuolloin pääsin muutenkin lähes aina hakemuksen laitettuani haastatteluun. No, noista ajoista on 10 - 13 vuotta ja olin silloin vasta neljäkymppinen.

Työllistymismahdollisuudeksi jää tässä minun tapauksessani ainoastaan saada työpaikka ns. tiskin alta, mutta se tapahtui kerran palkkatukityön ja lyhyen projektityön muodossa, joten ei tapahtune enää toista kertaa…

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

CV:n viilauksesta

Tässä jälleen melkoisen hyödyttömiä neuvoja työnhakuun sekä kommenttejani niihin:
1. Älä jätä tyhjiä selittämättömiä aukkoja. Ne kannattaa täyttää. Se antaa signaalin, että hakija on ollut aktiivinen esimerkiksi työttömyysaikanaan.
2. Kaikkea yli kymmenen vuotta vanhaa työkokemusta ei kannata poistaa. (Suurin osa työkokemuksestani onkin tuolta ajalta.)
3. Räätälöi cv hakemasi paikan mukaan - kohdenna.
4. Asetu lukijan asemaan.
5. Kuva antaa kasvot.
6. Muista suosittelijat.
(Suosittelijat minulla on, mutta eipä siitä tiedosta ole kukaan kiinnostunut…)
7. Älä unohda yhteystietoja.
(Yhteystietoni ovat heti CV:n alussa.)
8. Tarkista oikeinkirjoitus.  
(Osaan kyllä oikeinkirjoituksen!)
9. Huomioi työpaikkailmoituksen kieli.   
(Tiedän, että hakemus tehdään englanniksi, jos työpaikkailmoituksen kieli on English.)

Koen ettei CV:ni hiomisesta (ulkoasultaan) ”täydelliseksi” ole minulle mitään apua, koska työpaikan saamiseni ei ole siitä kiinni, vaan:

1. CV:n sisällöstä (paljon ”selittämättömiä” isoja aukkoja, liian vähän tai ns. vanhentunutta kokemusta tai kokemusta ”väärältä” alalta jne.)

2. Siitä, luetaanko CV ylipäätään

3. Onko edes mitään paikkaa, jonne CV:ni lähettäisin

Sisällöltään omaani kiinnostavampia ansioluetteloita riittää luettavaksi, ja kun hakijoita on satoja, ei taatusti kaikkien hakijoiden papereita edes lueta! Vielä kun ei ole sellaisia työpaikkoja tarjolla, jonne voisin työhakemukseni lähettää…

tiistai 10. tammikuuta 2017

302 hakemusta

Tästä keskustelusta ilmenee paljon kiintoisia (joskin myös ikäviä…) seikkoja, kuten:

Jos monta sataa ihmistä hakee koko ajan kaikkia tietyn alan avoimia paikkoja, niin luuletko, että hakijalle myönnetään parempi sijoitusnumero automaattisesti joka haulla? Että, kun tämä on hakenut jo näin monta kertaa, niin otetaan se tällä kertaa haastatteluun? Oikeasti hakemuksista karsitaan pois kaikki väärä: roskiin hakemukset, joissa väärä koulutus, väärä työkokemus, väärä ikä jne.”

Edelliseen lisäisin vielä, että ”väärä työttömyys” eli työttömyys on aina väärin – ja se vielä noiden muiden ”väärien” lisäksi…

Miksi työnantaja palkkaisi uuden alan opiskelleen keski-ikäisen noviisin, jos voi palkata reippaan vastavalmistuneen nuoren?
Millä alalla työnantaja preferoi väärän ikäisiä ihmisiä, jotka ovat hankkineet aiemman kokemuksensa toisella alalla?”

Että tällaista asennetta!

Hakijan on turha myöskään kuvailla, kuinka hänellä on tarvittava persoonallisuus tehtävässä menestymiseen, jos rekrytoijalle on tärkeämpää, että töihin tulija on hyvää biletysseuraa jo töissä oleville. Jos hakija onnistuukin kirjoittamaan hakemuksen, joka vetoaa tulevaan työnantajaan, välissä on kuitenkin usein hr-henkilö, joka seuloo sosiaalisimmat, keskinkertaisimmat ja miellyttävimmät hakijat jatkoon riittävän pätevistä.”

Näin se taitaa - ainakin joissain tapauksissa – mennä.

”Kuitenkin pitää muistaa, että hyviä hakemuksia tekee varmasti moni muukin ja haastatteluun pääseminen on pitkälti kiinni hyvien hakemusten määrästä suhteessa haastateltavien määrään. Ja mitä enemmän haettava työtehtävä edellyttää osaamista ja työkokemusta, sitä todennäköisemmin eniten osaamista ja työkokemusta omaavat pääsevät haastatteluun asti. ”

Olen saanut jo kaksi lyhyttä ja ytimekästä sähköpostia Kelasta (ilman hakijamäärää tai muita tietoja) vastauksena hakemuksiini:

”Tällä kertaa valintamme ei kohdistunut sinuun.”
Kelassa on säännöllisesti avoinna mielenkiintoisia tehtäviä eri puolilla Suomea.
  Kannustamme sinua hakemaan avoimia työpaikkojamme jatkossakin.”

Sama geneerinen viesti tulee kuitenkin kaikille ei-valituille.
Miksi minulle ei muuten juuri koskaan kerrota, montako hakijaa ns. avoimeen työpaikkaan on ollut? Ei myöskään kerrota kuka tuli valituksi ja millä perusteella. Tämä olisi mielestäni erittäin tärkeää – vai onko valinnoissa kenties jotain salattavaa?

tiistai 3. tammikuuta 2017

Uusi vuosi, vanha työttömyys

Vuosi sitten  kirjoitin siitä, kuinka hienoa on, kun on työpaikka jonne palata loman jälkeen. Nyt sellaista ei enää ole (ollut puoleen vuoteen). Entisillä työttömyyskuvioilla siis jatketaan… No, tällä viikolla on sentään vain neljäpäiväinen työttömyysviikko.

Koska olin jopa puolet viime vuodesta töissä ja kolmasosan vuodesta 2015, niin tästä olisi hyvä jatkaa siten, että olisin tänä vuonna kaksi kolmannesta  vuodesta töissä… Löytyisipä tähän hätään joku sellainen työnantaja, joka osaisi arvostaa elämänkokemustani (sitä on enemmän kuin työkokemusta…) sekä viime vuosien ”runsasta” työkokemustani, vaan se lienee edelleen turha toivo. Kilpailu vähistä ja olemattomista työpaikoista on todella kovaa.

Kaipaisin valtavasti jotain mielekästä tekemistä ja aivoilleni käyttöä - muutakin kuin sanaristikot J Eipä työpaikan saaminen välttämättä takaa edellä mainittuja, joten kai sitä pitää taas alkaa opiskella jotain, jos ei muuta niin jotain uutta kieltä tai vanhan kertausta.