perjantai 27. toukokuuta 2022

Työnantajan väärä asenne

Liian usein puhutaan työttömän (työnhakijan) väärästä asenteesta, mutta olen valitettavasti viimeistään nyt joutunut toteamaan työnantajan eli tarkemmin sanoen työnantajan edustajan (pomon tai kollegan) väärän asenteen. Olen toki todennut sen jo aiemmin työpaikkaa hakiessani, mutta nyt olen todennut sen töissä ollessani.

”Yritykset haluavat sellaisia työntekijöitä, jotka tarvitsevat mahdollisimman vähän koulutusta tai työhön perehdytystä.”

Kaikki työnantajat, oli sitten kyseessä julkinen tai yksityinen, haluavat valmiita työntekijöitä, jotka osaavat jo ”kaiken” valmiiksi.
 Kuulin seuraavan toteamuksen erään osa-aikatyötä tekevän kollegan suusta, kun valitin hänelle epäreiluksi kokemastani kohtelusta:

Kuulemma erästä toista kollegaa (sattumalta on kyseessä juuri se henkilö, joka kävi kantelemassa minusta pomolle) ei enää huvita perehdyttää ketään, kun hän on jo niin monta perehdyttänyt?! Ei siis huvita/kiinnosta/viitsi/jaksa tai ”ehdi”! Parasta on tietenkin pitää osaaminen vain itsellään. Siinäpä hänellä on oikein hyvä ja terve asenne!

Toinen työnantajan asenneongelma on perehdyttämishaluttomuuden lisäksi ennakkoluulot (pitkäaikais)työttömiä työnhakijoita kohtaan.

Blogistani aiemmin:

Lisäksi asenteissa on vikaa työnantajien puolella pitkäaikaistyöttömän palkkaamiseen liittyen.

Kyllä pitäisi työnantajan katsoa peiliin silloin, kun työtön työnhakija hylätään heti työttömyyden perusteella, ja halutaan palkata vain työpaikanvaihtajia.


keskiviikko 18. toukokuuta 2022

Joskus vain on liian myöhäistä

 Nyt on se hetki, kun on liian myöhäistä monen asian suhteen. Sanonta ”koskaan ei ole liian myöhäistä” ei tosiaankaan pidä paikkaansa.

Työelämän ja työllisyyden kannalta asiaa katsoessa on hyvinkin myöhäistä saada yhtenäinen noin 30 vuoden työura (samassa työyhteisössä).  Mitä vakituiseen/ toistaiseksi voimassa olevaan työsopimukseen tulee, on myös sellainen liian myöhäistä saada, hädin tuskin tulen saamaan enää edes määräaikaisia töitä.

Eipä tässä elämässä voi vaatia mitään nallekarkkien tasajakoa, että näillä on sitten mentävä - kovasta yrittämisestä huolimatta. Kolme kertaa (2000, 2009 ja 2016) olen jäänyt ilman työpaikkaa kestoltaan vaihtelevien työsuhteiden jälkeen ja kolmesti (2006, 2015 ja 2020) olen onnistunut pääsemään takaisin töihin vuosia kestävien ponnistelujen jälkeen. Pisin työsuhteeni yhdessä paikassa on ollut 9 vuotta - eikä sekään ollut saman työnantajan palveluksessa (työpiste ja työtehtävät kuitenkin olivat suunnilleen samat). Työsuhteeni ovat monesti koostuneet usean pätkän yhdistelmästä ja kun lasken samassa paikassa vietetyt pätkät yhteen, lyhyimmäksi pätkäksi tulee yhteensä 10 kuukautta. Ilman yhteenlaskemista lyhyin työjakso olisi vain viisi viikkoa. Revipä näistä sitten yhteenkuuluvuutta työ”kaverien” kanssa!

Nykyisessä työpaikassa kahvitauoilla tykätään kovasti puhua henkilöistä, joita en tunne ja suunnitella juhlia, joihin minua ei ole kutsuttu. Vaikka olisin kuinka ulospäin suuntautunut ja suosittu/rakastettava ihminen (mitä selvästikään en ole), on minun mahdotonta (eli liian myöhäistä) muuttua 20 vuotta tuossa työyhteisössä olleeksi henkilöksi.

lauantai 14. toukokuuta 2022

Epäterveen työyhteisön merkkejä

  •  kaikki eivät ole tervetulleita sinne
  • huono johtaminen
  • töidenjaon epätasaisuus
  • runsaat poissaolot
  • kuppikunnat
  • yliolkainen suhtautuminen joihinkin henkilöihin/ johonkin henkilöön
  • jatkuva valitus
  • oman erinomaisuuden korostaminen (muiden kustannuksella)
  • tarvitsee yhteisen ”vihollisen”, jota käyttää syntipukkina, kun itsellä on paha olla
  • kehutaan nimeltä mainiten henkilöitä, jotka eivät tällä hetkellä/enää ole siellä (eikö tule mieleen, miksi eivät ole?)