perjantai 28. joulukuuta 2018

Tiivistelmä työnhaustani 2018


Joulut seuraavat toistaan (aika tuntuu kuluvan todella nopeasti) enkä koskaan saa joululahjaksi työpaikkaa. Joka joulu olen vain entistä vanhempi, työpaikattomampi ja rahattomampi.

20 työpaikkahakemusta, 2 työhaastattelukutsua, mutta ei yhtään työpaikkaa. Elämäni olisi muuttunut täysin toisenlaiseksi eli paljon paremmaksi, jos olisin saanut työpaikan, mutta kun ei niin ei… 20 työhakemusta, joista neljästä ei kuulunut yhtään mitään. Törkeätä työnhakijan aliarvioimista on sekin, että julkaistaan ilmoituksia työpaikoista, jotka eivät ole oikeasti avoimia. Osa hakemistani paikoista selvästikin oli sellaisia, että työntekijä niihin oli jo katsottuna.

Vaikka tuoreimman, musertavan työnhakukokemukseni jälkeen olin jo aikeissa lopettaa työnhaun kokonaan, sorruin jälleen yrittämään. En vain osaa lopettaa! (Olen ilmeisesti riippuvainen työnhausta?) Tämä kuvitteellinen työpaikka olisi ollut ihanteellinen; puolen vuoden sijaisuus, jossa olisin saanut työkokemusta uudelta alalta ja päässyt vielä sen jälkeen takaisin ansiosidonnaiselle. Sitten huomasin, että hakuajan päättymisen ja sijaisuuden alkamisen välille jäi kokonaista kaksi päivää! Kyseessä ei siis ollutkaan oikeasti avoin työpaikka. Eipä silti, että minua tuohon paikkaan muutenkaan olisi "valittu". Joka tapauksessa oli jälleen kaiken (ajan ja vaivan) täydellistä tuhlaamista!

Meillä päättäjät ovat jo pidemmän aikaa kumartaneet EU:lle ja melkeinpä kaikille muille kansoille, että oma kansa saa katseltavakseen pelkkiä persereikiä.
Vaikka itse olen ns. hyväosainen, ahdistun näistä heikommassa asemassa olevien kyykytystoimenpiteistä. En voi millään tasolla hyväksyä niitä. Enää en edes ylläty mistään uusista oudoista säännöistä, joilla rangaistaan niitä jotka ovat kohdanneet epäonnea. Yksi törkeimmistä on se, että rangaistaan työtöntä ihmistä siitä että hän ei ole päässyt mihinkään töihin.
Tiesittekö muuten, että Neuvostoliitossa työttömyys oli rikos. Pikkuhiljaa ilmeisesti Suomessa ollaan menossa samaan. Ainakin silloin olisi helpompi perustella ihmisille miksi pitäisi tehdä työtä ilman palkkaa (ei kuitenkaan vapaaehtoistyötä).
En halua asua maassa, jossa ihmisiä kohdellaan niin kuin Suomessa nykyään kohdellaan. Tämän maan tulevaisuus pelottaa. Aiemmin olen kokenut, että asioissa mennään eteenpäin ja parempaan suuntaan. Nyt tulevaisuudessa näkyy vain koko ajan enemmän ja enemmän kurjuutta.”

https://www.vauva.fi/keskustelu/il-suomesta-muuttaa-nykyaan-selvasti-enemman-korkeakoulutettuja-ulkomaille

Yllä oleva lainaus kuvaa todella hyvin myös omia ajatuksiani Suomen ilmapiiristä ja asenteesta meitä työpaikattomia kohtaan. Ilmapiiri on kova eikä armoa anneta. Myötätunto huonompiosaisia kohtaan puuttuu täysin. Mitä enemmän rahaa ja etuja kohdistuu entistä pienemmälle joukolle, sitä vähemmän rahaa ja ”etuja” kohdistuu entistä suuremmalle joukolle.



tiistai 18. joulukuuta 2018

Yhtä tyhjän kanssa eli ei mitään uutta

Turhuuden markkinat

Miksi ilmoittauduin tuohon tilaisuuteen?
Koska halusin mennä jonnekin; herätä kellonsoittoon sekä pukeutua ja laittautua siistiksi. Kotona ollessa en laittaudu.
Lisäksi olin utelias näkemään kohtalotovereitani ja kuulemaan esityksen sisällön.
Mitä sain? Enpä mitään.
Tiedän jo, mistä oma osaamiseni muodostuu, se ei vain kiinnosta työnantajia. Työnantajat eivät ”katso ydinosaamistani laajemmin”.
Olen innostunut monenlaisista asioista, mutta työnantajat eivät ole innostuneet minusta.
Voimalausetta minulla ei ole eikä tule, enkä usko sellaisesta olevan mitään hyötyä.
Tavoitteeni ovat jääneet saavuttamatta enkä haaveile enää mistään.
Jotain muuta olen myös yrittänyt löytää, mutta työnantajat eivät vieläkään ole kiinnostuneet minusta yhtään enempää. Sen sijaan he valitsevat Jonkun Toisen.
Olen hankkinut lisäkoulutusta, mutta siitä ei ole ollut apua työllistymisessä.
Tietotekniikkataitojani olen pitänyt yllä, mutta valitettavasti kotona on mahdotonta harjoitella työpaikkakohtaisia ohjelmistoja!
Pätkätyöt kelpaisivat minulle mainiosti, mutta en ole enää niitäkään onnistunut saamaan.
Palkkatoiveeni on aina ollut vaatimaton, joten sekään ei ole vaikuttanut työllistymiseeni.
Se niistä neuvoista sitten.

perjantai 7. joulukuuta 2018

Työllisyyskokeilusta


– Vuo­den­vaih­teen jäl­keen TE-toi­mis­to on en­si­si­jai­nen paik­ka, min­ne asi­ak­kaat ot­ta­vat yh­teyt­tä. Toi­min­to voi ol­la ruuh­kau­tu­nut, kun asi­ak­kaat pa­lau­tu­vat sin­ne yh­des­sä yös­sä, pel­kää Tam­pe­reen kau­pun­gin työl­li­syys­joh­ta­ja Re­gi­na Saa­ri.

Työl­li­syys­ko­kei­lun pii­ris­sä on täl­lä het­kel­lä noin 25 000 asi­a­kas­ta, 60 pro­sent­tia koko Pir­kan­maan työt­tö­mis­tä työn­ha­ki­jois­ta. Ko­kei­lu käyn­nis­tyi rei­lu vuo­si sit­ten. Jo näin ly­hy­es­sä ajas­sa sen voi­daan to­de­ta ” rä­jäyt­tä­neen po­tin”, sil­lä asi­ak­kai­den ak­ti­voin­ti­as­te lä­he­nee 50 pro­sent­tia.

– Nämä ih­mi­set ovat joko töis­sä tai työl­lis­ty­mis­tä edis­tä­vis­sä pal­ve­luis­sa. Vuo­den­vaih­teen jäl­keen kun­nis­ta ei voi­da ko­vin pal­jon vai­kut­taa hei­dän ti­lan­tee­seen­sa.

Jos 60 % työttömistä työnhakijoista on 25000 henkilöä, niin Pir­kan­maalla työt­tö­miä työnhakijoita on noin 41600! Aktivoituna”* on jutun mukaan noin 12 500 henkilöä, joiden joukkoon minä en kuulu:

Palkkatukipaikkoja, joista olin kiinnostunut  2        Palkkatukityöpaikkoja minulle 0

”Ns. yrityskoordinaattorit katselevat CV-netistä työnhakijoiden tietoja, ja esittelevät potentiaalisia henkilöitä työnantajille”. Tähän mennessä:
Yhteydenottoja        1                          Työpaikkoja  0

Oletan, että tämän yhteydenoton perusteella yrityskoordinaattori voi kirjata jonnekin, että minulle on ”tarjottu” työpaikkaa ja näin heidän velvollisuutensa minun osaltani on hoidettu. Huom! Laitoin jokin aika sitten yrityskoordinaattorille sähköpostia kysyäkseni hänen ”tarjoamansa” työpaikan tilanteesta. En ole saanut mitään vastausta… (Menikö viestini roskapostiin – vai miksi minulle ei vastata?)

Työllisyyskokeilu oli minun osaltani vain erittäin suuri pettymys, vaikka ei minulla odotuksia sen suhteen juuri edes ollut enkä siihen olisi halunnut.

*Aktivointi tarkoittaa hyvin todennäköisesti työllisyyskokeilua, palkatonta työharjoittelua tms. Vähemmän väkeä on palkkatukityössä ja vielä vähemmän oikeissa työpaikoissa.

Palkkatukityön monet muodot

lauantai 1. joulukuuta 2018

Mistä rahaa (kun ei saa työpaikkaa)?


Tosiasia on se, että tavallinen tallaaja ei saa rahaa oikein mistään, silloin kun hän on työpaikaton. Useimmilla meistä ei liene mitään sijoituksia tai pääomatuloja tms.

1. Hyödynnä kaikki sinulle kuuluvat tuet

Hyödynnän mahtavan työmarkkinatuen, johon olen oikeutettu. Epäaktiivisuusvähennyksellä, tietenkin…

2. Käytä luottokorttiasi

Minulla ei ole luottokorttia, ja mitä sen käyttäminen hyödyttäisi, kun rahaa on aina yhtä vähän? (Ei ole siis tulossakaan enempää.)

3. Hae vakuudetonta pankkilainaa netistä

4. Hae muuta kulutusluottoa netistä (mutta harkiten!)

En taatusti hae kumpaakaan!

5. Myy omaisuuttasi

Jos joku ostaisi… Ei minulla kuitenkaan ole mitään arvokasta omaisuutta myytäväksi. Työpanostani olen yrittänyt myydä erittäin huonolla menestyksellä – kiinnostuneita ei ole ilmaantunut.

6. Panttaa omaisuuttasi

Jaa-a? 

7. Ota lainaan lyhennysvapaata

Luojan kiitos lainaa ei ole, mutta se ei tarkoita, että rahaa silti olisi, koska ”tuloni” ovat olemattomat.

8. Lainaa kaverilta

Ei tulisi mieleenikään lainata rahaa keneltäkään. Sitä paitsi rahaa ei tulevaisuudessakaan ole yhtään enempää lainan takaisinmaksuun.

9. Mene töihin


Niinpä, ”mene töihin”! Sitähän tässä on yritetty jo useiden vuosien ajan - töihin pääsemättä. Siksi juuri tarvitsisin ”jostain muualta” rahaa. Mutta mistä?!

10. Säästä rahaa arjessa – tienaat satoja euroja kuukaudessa

Kyllä. Säästäminen on hyvä ja kannatettava asia, mutta koska minulla ei ole palkkatuloja, ei ole mistä säästäisin!


Että tällaisia ”vinkkejä”. Pysyn edelleen rahattomana.