Tiivistelmä työnhaustani 2018

Joulut seuraavat toistaan (aika tuntuu kuluvan todella nopeasti) enkä koskaan saa joululahjaksi työpaikkaa. Joka joulu olen vain entistä vanhempi, työpaikattomampi ja rahattomampi.

20 työpaikkahakemusta, 2 työhaastattelukutsua, mutta ei yhtään työpaikkaa. Elämäni olisi muuttunut täysin toisenlaiseksi eli paljon paremmaksi, jos olisin saanut työpaikan, mutta kun ei niin ei… 20 työhakemusta, joista neljästä ei kuulunut yhtään mitään. Törkeätä työnhakijan aliarvioimista on sekin, että julkaistaan ilmoituksia työpaikoista, jotka eivät ole oikeasti avoimia. Osa hakemistani paikoista selvästikin oli sellaisia, että työntekijä niihin oli jo katsottuna.

Vaikka tuoreimman, musertavan työnhakukokemukseni jälkeen olin jo aikeissa lopettaa työnhaun kokonaan, sorruin jälleen yrittämään. En vain osaa lopettaa! (Olen ilmeisesti riippuvainen työnhausta?) Tämä kuvitteellinen työpaikka olisi ollut ihanteellinen; puolen vuoden sijaisuus, jossa olisin saanut työkokemusta uudelta alalta ja päässyt vielä sen jälkeen takaisin ansiosidonnaiselle. Sitten huomasin, että hakuajan päättymisen ja sijaisuuden alkamisen välille jäi kokonaista kaksi päivää! Kyseessä ei siis ollutkaan oikeasti avoin työpaikka. Eipä silti, että minua tuohon paikkaan muutenkaan olisi "valittu". Joka tapauksessa oli jälleen kaiken (ajan ja vaivan) täydellistä tuhlaamista!

”Meillä päättäjät ovat jo pidemmän aikaa kumartaneet EU:lle ja melkeinpä kaikille muille kansoille, että oma kansa saa katseltavakseen pelkkiä persereikiä.

Vaikka itse olen ns. hyväosainen, ahdistun näistä heikommassa asemassa olevien kyykytystoimenpiteistä. En voi millään tasolla hyväksyä niitä. Enää en edes ylläty mistään uusista oudoista säännöistä, joilla rangaistaan niitä jotka ovat kohdanneet epäonnea. Yksi törkeimmistä on se, että rangaistaan työtöntä ihmistä siitä että hän ei ole päässyt mihinkään töihin.

Tiesittekö muuten, että Neuvostoliitossa työttömyys oli rikos. Pikkuhiljaa ilmeisesti Suomessa ollaan menossa samaan. Ainakin silloin olisi helpompi perustella ihmisille miksi pitäisi tehdä työtä ilman palkkaa (ei kuitenkaan vapaaehtoistyötä).

En halua asua maassa, jossa ihmisiä kohdellaan niin kuin Suomessa nykyään kohdellaan. Tämän maan tulevaisuus pelottaa. Aiemmin olen kokenut, että asioissa mennään eteenpäin ja parempaan suuntaan. Nyt tulevaisuudessa näkyy vain koko ajan enemmän ja enemmän kurjuutta.”

https://www.vauva.fi/keskustelu/il-suomesta-muuttaa-nykyaan-selvasti-enemman-korkeakoulutettuja-ulkomaille

Yllä oleva lainaus kuvaa todella hyvin myös omia ajatuksiani Suomen ilmapiiristä ja asenteesta meitä työpaikattomia kohtaan. Ilmapiiri on kova eikä armoa anneta. Myötätunto huonompiosaisia kohtaan puuttuu täysin. Mitä enemmän rahaa ja etuja kohdistuu entistä pienemmälle joukolle, sitä vähemmän rahaa ja ”etuja” kohdistuu entistä suuremmalle joukolle.