Unelmatyöpaikassani
olisi (ollut) seuraavanlaisia ominaisuuksia:
Monipuolinen
työnkuva, uusien asioiden oppiminen, sisäinen koulutus (ja etätyömahdollisuus)
Tietenkin plussaa olisivat olleet myös liikunta- ja lounassetelit yms. edut.
Tietenkin plussaa olisivat olleet myös liikunta- ja lounassetelit yms. edut.
Palkkaakin
olisi saanut tulla 2500 – 3000 €/kk
Unelmatyöpaikkani
jää kuitenkin unelmaksi, koska myös työllistymiseni jää sellaiseksi.
Suomalainen
”unelma” on 500 euroa kuussa käteen.
”Työkkärissä
kaavakkeita täytellessä toivo herää.”
Ei
toivo ”työkkärissä” herää, mutta valitettavasti aina työpaikkahakemuksen lähettäessäni
se yritti epätoivoisesti nostaa päätään!
Unelmatyötehtäviäni o(lisi)vat
olleet:
1.
Dokumentointi-insinööri/
tekninen dokumentoija
2.
Kääntäjä
(eipä ole siihen koulutusta - sattuneesta syystä)
3.
Kirjastovirkailija (olen suorittanut informaatiotieteiden ns. sivuaineopinnot)
Tiedostan
toki, että kaksi viimeksi mainittua ovat sellaisia aloja, joilla töitä ei ole
tai kilpailu niistä on tavallistakin kovempaa. Ensiksi mainitulle alalle ei (enää) kelpaa viisikymppinen opistoinsinööri.
Älänyt ihmeessä vielä heitä kirvestä kaivoon. Kyllä niitä keikkatöitä on, niihin on vain matkaa. Ehkä puoli vuotta jossain muualla tekisi hyvää. Nämä Pirkanmaan paikat on niin nähty.
VastaaPoistaYstäväni, myös perheellinen kuten sinä, läksi viime kevääksi Lappiin erääseen hiihtokeskukseen keittiötöihin. Innostui niin, että uusi reissu on jo kevääksi tulossa. Elämänsä on saanut uutta puhtia, eikä mies ja lapset kuolleet nälkään :)
Minulle on jo tullut niin huono itsetunto työnhaussa etten enää usko, että juuri minulle olisi töitä yhtään missään!
PoistaKeittiötöihinkin täytyy varmasti olla pohjalla koulutusta tai kokemusta?
Lapissa on sesonkityöläisistä kova pula, ei sinne kokemusta tarvita. Siellä on monenlaisia aputöitä, asunto järjestetään, ystäväni asui toisen viiskymppisen naisen kanssa pikkumökissä. Tekivät keittiössä kaikkea aputöitä. Hygieniapassi oli ainoa vaatimus js se on helpompaa hankkia.
PoistaSiellä se itsetuntokin paranee kun näkee uusia ihmisiä saa vaihtelua. Harkitse edes ja ota selvää.
Suhteilla on mahdollista jopa ikääntyvän työllistyä määräaikaiseen pätkään. Työtilanteen täytyy tietysti olla sellainen, että lisätyövoimalle on tarve.
VastaaPoistaKäytän sanaa ikääntyvä, koska oletan, että viisi-kuusikymppinen on sellainen nykymääritysten mukaan.
Olen itse ollut työhaastattelussa, jossa haastattelijat ovat olleet minua puolet nuorempia, ja tilanne oli kieltämättä hieman huvittava. Pääsin ehkä haastatteluun, koska haku oli vuokrafirman kautta ja olin vasta työttömyyteni alkumetreillä.
Tietenkin täytyy yrittää hamaan tappiin, vaikka suhdetoiminta on pragmaattisesti ainoa väylä ikääntyvän työllistyä.
Kun niitä suhteita ei ole! Palkkatukityöpaikkaan työllistymiseenkin tarvitsin suhteita - ei omia (koska niitä ei ole), vaan oppilaitoksen suhteita.
Poista"Viisikymppinen on uusi nelikymppinen" eikä mikään ikääntyvä :-) Vaikuttaa negatiivisesti suhtautumiseen meihin ns. ikääntyviin, jos meistä sellaisina puhutaan eikä silloin varsinkaan työpaikkojen ovet meille aukene.
Hei. Oletko miettinyt, että hakisit sellaisiakin työpaikkoja jotka eivät vastaa koulutustasi? Pitkäaikaistyöttömän kannattaa hakea mitä vain työtä, myös "ei niin kiinnostavia". Jos työttömyysputken saisi katkaistua niin se voi helpottaa jatkoa.
VastaaPoistaOnko sinulla kenties omakohtaista kokemusta työllistymisestä ei-koulutustavastaaviin töihin? Olen toki tuotakin kokeillut, mutta silloin työhakemustani ei ole noteerattu senkään vertaa kuin omiksi kokemillani aloilla.
PoistaSilloin kun oman alan työtä ei ole ollut tarjolla, olen hakenut sellaisia ns. suorittavia töitä joihin ei välttämättä tarvita pohjakoulutusta. Joskus on tärpännyt, joskus ei. En tässä yrittänyt mitenkään syyllistää. Itselläni on kokemusta työttömänä olosta ihan riittämiin. Tosin se on omakin vika, koska alallani on todella vaikeaa työllistyä kokoaikaisesti. Vuosien pätkätyökierteen jälkeen sain viimein vakipaikan, vihdoinkin näin 40-vuotiaana. Älä sinäkään luovuta.
PoistaKaupunkini työllisyyskokeilussa ja työllisyyspalvelussa fiksu työohjaajani (oli muuten entinen te-toimiston työntekijä ja myönsi, ettei siellä ole järjen kanssa mitään tekemistä!) nimenomaan painotti, ettei kannata hakea ”mitä tahansa työtä”, vaan oma osaaminen pitäisi hyvinkin tarkkaan osata tiedostaa ja markkinoida.
PoistaTässäkin blogistin tapauksessa tuntuu jotenkin kaukaa haetulta, että koulutettu, perheellinen ja ehkäpä jopa sosiaalisesti paikkakunnalleen juurtunut viisikymppinen nainen lähtisi jonnekin Norjan kalatehtaalle töihin sesonkiajaksi.
Siis kamaan! Tollaisia ”repäisyjä” tehdään joskus parikymppisinä sinkkuina opintojen välissä loma-aikaan!
Peräänkuulutan tässä myöskin sitä hakemuksien laatua, en määrää.
Sen ymmärrän ette monikaan voi lähteä esim. vaikka Norjan kalatehtaalle. Minäkään en lähtisi. Mutta jos töitä ei vain löydy omalta alalta niin mielestäni on parempi yrittää työllistyä johonkin muuhun ja etsiä samalla sitä oman alan työtä. Luulisi että työnantaja palkkaa esim. kahdesta yhtä pätevästä/tasavahvasta henkilöstä mieluummin sen joka on ollut ylipäätään työelämässä viime aikoina.
PoistaMitä se "muu" voisi olla siis ihan konkreettisesti?
PoistaTuo nelikymppisyys on olennainen asia, koska itsekin sain silloin vielä työpaikkoja, mutta valitettavasti vain määräaikaisia. Nykyään neljäkymppiset saavat hakemani työpaikat.
PoistaKalatehtaalle töihin lähtö ei ole ihan ensimmäisenä mielessä surkeasta työllisyystilanteestani huolimatta. Unelmatöideni ja sellaisen työn välille jää kuitenkin paljon muita töitä. Esim. joku tallennustyö sopisi minulle hyvin, mutta nekin ovat nykyään eliittitöitä joista kilpaillaan ja joihin vaaditaan korkeakoulututkinto.
Oman alan työ ja "muu" työ ovat tosiaan kiinnostavia käsitteitä, koska muut kuin ns. omien alojeni työt kelpaisivat minulle hyvinkin, mutta kun niistä ei ole työkokemusta, työnhaku tyssää siihen. Sitä "muuta" olen pitkien työpaikattomuusvuosieni aikana yrittänyt löytää ja toki haluaisin jotain aivan muuta kuin tätä tilannetta, mutta mitään ideoita ei ole. Sen muun pitäisi olla edes jollain tavalla mielekästä tekemistä.
Kalatehdas nyt oli ääriesimerkki, mutta kyllä sinun nyt jonkinlainen repäisy pitäisi tehdä. Näin osoittaisit, että sinusta löytyy energiaa vielä työmarkkinoiden käyttöön. Toki jokaisella on oikeus omiin ratkaisuihinsa, mutta yhteiskunnalla ei silloin pitäisi olla velvoitetta kaikkea tukea. Ja olen oman työttömyyteni kokenut ja repäisyni aikoinaan tehnyt.
PoistaRepäisyyn tarvitaan myös sitä toista osapuolta antamaan minulle mahdollisuus työskennellä jossain hakemassani (uuden alan) työpaikassa.
PoistaEn koe olevani "yhteiskunnan tukema", vaan ansaitsen lakisääteisen pienen työmarkkinatukeni, jos en muuten, niin laihana korvauksena työpaikattomuuteen liittyvien henkisten kärsimysten johdosta. Kaikki me olemme enemmän tai vähemmän yhteiskunnan tukemia - toiset vain isommalla rahalla kuin toiset: Kansanedustajien, ministerien ja julkisen puolen työntekijöiden palkat ja palkkiot tulevat valtion rahoista, jotka puolestaan ovat velkarahaa. Samoin yritystukia saavat yksityiset yritykset ovat osittain yhteiskunnan tukemia. Jos ja kun joku IT-alan yritys saa hoitaakseen valtion it-projektin (tehden sutta ja sekundaa), on sekin yhteiskunnan tukema. Näin tämä menee, vaikka kuinka kuvittelisi olevansa erinomainen poikkeustapaus, jota yhteiskunta ei tue...
Kuten viime aikoina olemme aktiivimallinkin myötä joutuneet havaitsemaan, ei mitään yhteiskuntaa oikeasti enää ole, on vain minäminäminä ja kaikki minulle, ei mitään muille! "Jakovaraahan ei ole."
Sellaisia töitä, joihin voi päästä ilman koulutusta voisi olla esim. ravintola-alan avustavat työt, postin jakaminen/lajittelu, varastotyö, erilaiset kausityöt esim. viheralalla, taksin ajo (vaatii lyhyen kurssin), siivoustyöt... En väitä että näihinkään pääsee tuosta vain mutta aina kannattaa yrittää jos on halua.
VastaaPoistaUuden alan opiskelu on yksi vaihtoehto. Aikuiskoulutuksessa on paljon juuri sinun ikäisiäsi alanvaihtajia.
Itsellänikin on jo kolme ammattia ja kaksi viimeisintä ovat juurikin aikuiskoulutuksen kautta hankittuja.
PoistaAikuiskoulutuksessa on vain se huono puoli, että kuka työnantaja sitten palkkaa jo keski-ikäisen alanvaihtajan, jolla kyllä on alan perustutkinto, muttei ollenkaan alan oikeaa palkallista työkokemusta?
Koulutuksen aikaisia palkattomia harjoittelutöitä ei oikein oteta tosissaan, valitettavasti.
Olen kirjoittanut blogissani alanvaihtoasiasta (mm. syyskuussa 2017) ja todennut, etten enää "vaihda alaa" kuvitteellisen työllistymisen perässä. Minulla on jo kaksi lisäkoulutusta, joiden työllistämistulokset olivat vähäisiä.
PoistaMinulle sopisi joku oppisopimuskoulutus, mutta sellaista ei käytännössä ole (vaikka siitä kovasti puhutaan), koska opettelusta ei haluta maksaa. Mieluiten opettelisin palkallisessa työssä uusia työtehtäviä!
Yksi yli 50v tuttuni oli kaksi vuotta työttömänä ja lähti sitten opiskelemaan lähihoitajaksi. Entinen ammatti oli tekniseltä alalta. Nyt on työpaikka kahdeksi vuodeksi (äitiyslomasijaisuuksia>). Opiskelussa suuntautuminen oli mielenterveys- ja päihdetyö. Palkka ei ole kummoinen, mutta onhan työpaikka kumminkin. Työmatkaakin tulee useampi kymmenen kilometriä suuntaansa.
VastaaPoistaToinen tuttuni opiskelee myös lähihoitajaksi ja suuntautuu myös mielenterveys- ja päihdehuoltoon. Hän on vähän alle 50v ja ollut aikaisemmin töissä hoitolaitoksissa ja käynyt erilaisia kursseja työvoimatoimiston kautta. On hyvin toiveikas työpaikan saamisen suhteen ja on viihtynyt opiskeluun kuuluvissa työharjoittelupaikoissa.
Tässä on ratkaisu sellaiselle, joka todella haluaa työskennellä hoitoalalla. Minun kiinnostukseni ja suuntautumiseni on muilla aloilla, joten minun ei väkisin kannata lähteä tuohon.
Poista