Hesarissa oli erinomainen mielipidekirjoitus
työttömiin kohdistuvista ennakkoluuloista. Siinä mainitut asiat ovat hyvinkin
tuttuja. Tässä pari
esimerkkiä näistä ennakkoluuloista:
”Se, että on ollut pitkään poissa työmarkkinoilta, on erittäin
huono juttu työtä hakiessa.” (Niinhän
se tuntuu olevan.)
”Työnantaja ei uskalla antaa duunia ihmiselle, joka on ollut
pitkään pois työelämästä.”
(Täytyy olla poikkeuksellisen ymmärtäväinen työnantaja, joka antaa pitkäaikaistyöttömälle mahdollisuuden.)
(Täytyy olla poikkeuksellisen ymmärtäväinen työnantaja, joka antaa pitkäaikaistyöttömälle mahdollisuuden.)
Miksi
työelämästä poissaolo katsotaan lähes poikkeuksetta negatiiviseksi asiaksi?
Silloin voi esimerkiksi opiskella, harrastaa, levätä ja virkistäytyä. Se,
että henkilö on ollut ilman katkoja töissä, ei takaa sitä, että hän on oikeasti
koko ajan tehnyt ahkerasti jotain eikä ns. lusmuillut. (Tämä toki
liittyy siihen, millainen työpaikka ja työtehtävä on kyseessä.) Lisäksi
työkokemusvuodet eivät ole suoraan verrannollisia keskenään, kuten tässä erittäin hyvässä kirjoituksessa
todetaan.
Pitkähkö
työhistoria samassa työtehtävässä voi tarkoittaa myös leipiintymistä ja
paikalleen jämähtämistä. Silloinhan usein halutaan vakituisesta työsuhteesta
vuorotteluvapaalle lepäämään.
Työpaikattomat puolestaan ovat
saaneet olla ”vapaalla” riittävästi ja ovat erittäin innostuneita ja
motivoituneita pääsemään takaisin työelämään. Ei pidä tuijottaa
pelkästään työhistorian aukkoja, vaan niitä olennaisia asioita työnhakijan
CV:ssä.