Raportointia työnhausta suunnitellaan

Jälleen on tiedossa uusia, suorastaan nerokkaita, suunnitelmia meidän työpaikattomien kiusaksi:

http://www.talouselama.fi/uutiset/tyottomille-ehdotetaan-pakkoraportointia

”Hurjin piiskaesitys on se, että jos työnhakija ei vähintään seitsemän päivän välein raportoi vielä suunnitteluvaiheessa olevassa verkkopalvelussa työnhakunsa jatkumisesta, työnhaun voimassaolo päättyy.”

Sinänsä työpaikkojen hakeminen ei tuota minulle mitään ongelmia, jos vain on mitä hakea. Myöskään työnhausta raportointi ei ole vaikeaa, mutta kuka tarkastaa nämä kaikki satojen tuhansien työpaikan hakijoiden viikkoraportit? Nyt on jo osoittautunut, että kolmen kuukauden välein tehtäviksi tarkoitetut työttömien haastattelut eivät ole toteutuneet resurssien puutteessa. Mistä sitten saadaan resursseja tällaisen raportoinnin tarkastamiseen? Mitä tahansa näköjään keksitään, ettei vahingossakaan tarvitse myöntää todellista syytä valtavaan työpaikattomien määrään, vaan edelleen se muka johtuu siitä, etteivät työttömät hae tarpeeksi työpaikkoja… 

Leike Talouselämä-lehdestä 28.4. Pitääkö nämä kaikki toteuttaa kerran 3 kuukaudessa – vai riittääkö yksi? En myöskään ymmärrä, mistä tuollaisia viikon mittaisia työpätkiä alkaa yhtäkkiä löytyä kaikille työpaikattomille!

Mitä tapahtui 3 kk:n välein työttömille tehtäville haastatteluille?

Olen nyt ollut noin 8 kk työttömänä, ja sinä aikana olen käynyt kerran työttömille tarkoitetussa ns. infotilaisuudessa, josta on nyt suunnilleen kolme kuukautta aikaa.  TE-palveluiden omilla sivuillani sanotaan näin:
TE-toimisto ottaa sinuun yhteyttä 14.10.2017 tarvittaessa.
Tuosta saadaan ”haastatteluväliksi” 8,5 kuukautta, jos yhteydenotoksi/ haastatteluksi lasketaan tuo aiempi infotilaisuudessa käyntini tammikuun lopussa. Puhelimeni ei ole soinut kertaakaan haastattelun merkeissä eikä se minua haittaa muuta kuin siinä mielessä, että Sipilän hallitus on jälleen kerran suurella vouhkaamisella päättänyt jotain, joka ei sitten toteudukaan! Toisaalta nuo haastattelut ovat hyödyttömiä niin kauan kuin työttömälle ei ole tarjottavana oikeaa, palkallista työpaikkaa vaan kaikenlaista muuta puuhastelua, kuten pupuleikkejä.

Todennäköisesti tuo omilla sivuilla mainittu yhteydenoton päivämäärä myös siirtyy jatkossa eteenpäin, joten se siitä kolmesta kuukaudesta…

Työpaikattomuus on oikeasti vaativaa

Työpaikattomuus vaatii jatkuvaa rahattomuuden/ vähärahaisuuden, arvottomuuden, kelpaamattomuuden, torjutuksi tulemisen, ulkopuolisuuden ja työpaikallisten joukkoon kuulumattomuuden sietämistä. Kuinka moni oikeasti jaksaa tuollaista joka päivä? Työpaikattomien jaksamista ja sietokykyä pitäisi arvostaa jatkuvan työpaikattomuudesta syyllistämisen ja rangaistusten tarjoamisen sijaan! Myös rekrytoijien olisi syytä arvostaa työttömän työnhakijan psyykkistä kestokykyä sen sijaan, että hakija hylätään heti siksi, että hän on sillä hetkellä ilman työpaikkaa.

Työpaikattoman päivät ovat vailla rakennetta, jatkuvaa idlaamista päivästä toiseen työikäisenä, työhaluisena, työkykyisenä ja työtaitoisena… On rasittavaa yrittää joka päivä viihdyttää itseään muun/ paremman/ järkevämmän/ tuottavamman tekemisen puuttuessa.

Entisestään hauras itsetunto ei myöskään parane jatkuvasta työnhaussa torjutuksi tulemisesta ja kelpaamattomuudesta. Oman tilanteensa vertaileminen toisiin on kaikkein pahinta - ja se onkin paras jättää tekemättä.

Työttömän on ehkä jatkossa haettava 15 työpaikkaa per 3 kk

Tässä uusia työttömien kyykytyskaavailuja:

http://yle.fi/uutiset/

Miten 15 työpaikan hakeminen todennetaan ja kuka sitä valvoo? Melkoinen byrokratia siihen tarvitaan. Mikä riittää todisteeksi työpaikan hakemisesta;
työhakemus vai hylkäyssähköposti? Aletaanko TE-toimistoista soitella työnantajille kysellen sitä, onko työtön Se ja Se hakenut tätä työpaikkaa? Siitähän työnantajat vasta riemastuisivat, elleivät ole jo kypsiä (turhien) hakemusten tulvaan!

Hakisin oikein mielelläni vaikka 15 työpaikkaa päivässä, jos vain olisi mitä hakea! Toteutuessaan tämä johtaa väistämättä siihen, että on väkisin haettava
työtä, johon ei ole vaadittua osaamista ja koulutusta eikä muitakaan edellytyksiä. Tampereen seudulla ei yleensä ole minulle sopivia (työkokemustani ja/ tai koulutustani (sekä pitkäaikaistyöpaikattomuuttani) vastaavia) työpaikkoja tarjolla… Oppimiskykyäni vastaavia työpaikkoja saattaa joskus olla, mutta koska muodollinen pätevyys niihin puuttuu (halu ja kyky oppia työssä eivät riitä työnantajille). Ulottanen työnhakuni sitten pääkaupunkiseudulle, jossa on usein kiinnostavia työpaikkailmoituksia, mutta palkan pitäisi silloin olla jotain aivan muuta kun 2000 €, jotta pystyisin asumaan Helsingissä/ kulkemaan siellä töissä päivittäin. Sitä paitsi miksi mahdollisuuteni pääkaupunkiseudun kiinnostaviin työpaikkoihin olisi yhtään parempi kuin Tampereen seudun olemattomiin työpaikkoihin?

Työpaikat, joista haaveilen, ovat jotain aivan muuta kuin ne, joita olen aiemmin saanut (nyt en saa enää edes niitä). Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että haaveilisin jostain aivokirurgin tai toimitusjohtajan paikasta, vaan haaveilen sellaisista työpaikoista, joissa työ olisi mielekästä, merkityksellistä sekä opittavissa, vaikka ei olisi heti valmis osaaja. Aina uudessa työpaikassa opitaan uutta – koskaan ei voi osata aivan kaikkea valmiiksi, mutta toki on aina eduksi työkokemus samankaltaisista tehtävistä (jota minulla ei yleensä ole!).

Taas on pulaa…

Palkka 7 674 €/kk - hakijoista huutava pula

http://www.iltalehti.fi/tyoelama/l

Ylilääkäriksi tai erikoislääkäriksi ei niin vain ”aleta”; ensin pitää päästä opiskelemaan (erittäin vaikeaa) ja sitten vielä opiskella noin 10 vuotta…

Pulaa Turussa:

http://www.iltalehti.fi/tyoelama/II

Tampereella ei näytä muuten olevan pulaa työvoimasta, paitsi it-alan guruista (?)

Tampereella on sittenkin pulaa näistä:

http://www.iltalehti.fi/IV

Pulaa hakijoista
Rakennusinsinööri
Ylilääkärit ja erikoislääkärit
Hammaslääkärit
Kuulontutkijat ja puheterapeutit
Erityisopettajat
Web- ja multimediakehittäjät
Sovellusohjelmoijat
Muut ohjelmisto- ja sovelluskehittäjät
Sosiaalityön erityisasiantuntijat
Rakennusalan työnjohtajat
Kiinteistönvälittäjät ja isännöitsijät
Kodinhoitajat (kotipalvelutoiminta)
Kattoasentajat ja -korjaajat
Lattianpäällystystyöntekijät
Rappaajat
Eristäjät
Ilmastointi- ja jäähdytyslaiteasentajat
Henkilö-, taksi- ja pakettiautonkuljettajat
Maansiirtokoneiden ym. kuljettajat
Kotiapulaiset ja -siivoojat
Toimisto- ja laitossiivoojat ym.

”Hurja poistuma”:

http://www.talouselama.fi/uutiset/yhdeksan-kuukauden-koulutuksella-4-000-kk-palkalle

(Veturinkuljettajaksiko sitten hakemaan...?)

”Muovityöntekijöistä kova pula Ylä-Pirkanmaalla”:

http://www.iltalehti.fi/tyoelama/III

Kovin on tarkkarajainen "pula"!

”Yrittämisen ainoaksi motiiviksi ei riitä itsensä työllistäminen”

 Startup-hypetyksestä
Lähde: Helsingin uutiset

Olen niin samaa mieltä tästä yrittäjäksi ryhtymiseen kehottamisesta - ja olen aina ollut. Yrittäjyyteen tarvitaan liikeidea, pääomaa ja ennen kaikkea – asiakkaat.

”Jotta voit menestyä yrittäjänä, sinulla tulee olla asiakkaita, jotka ostavat yritykseltäsi jotain. Sen luulisi olevan itsestään selvää, mutta ei ole.

– Tänä päivänä moni nuori yrittäjä ajattelee, että haetaan rahaa sijoittajalta. Unohdetaan, että yrityksen raha tulee asiakkailta, muistuttaa alkavan yrityksen menestymisestä väitöskirjan tehnyt Antti Sekki.

Sijoittajiin turvautuminen ei Sekin mukaan ole sinänsä huono, kunhan muistetaan, että rahaa pitää tulla asiakkailta – ennemmin tai myöhemmin.

– Eikä sijoittajien rahaa riitä kuin murto-osalle aloittavia yrittäjiä. Ja rahaa tarvitaan vielä myöhemminkin kasvupyrähdyksiin. Yrityksen auttaminen alkuun ei riitä.

Suomessa on vallalla teknologia- ja startup-hypetys, väittää Sekki. Sen alkujuuret piilevät muutamassa menestystarinassa ja se on tarttunut erityisesti opiskelijoihin.

Sekki ei lämpene teknologiahypetykselle, eikä myöskään startup-hypetykselle. Hän sanoo suoraan, ettei kaikista ole yrittäjiksi. Yrittäjältä vaaditaan tiettyjä ominaispiirteitä, kuten riskinottokykyä. Yrittäjyyttä kuitenkin tarjotaan vaihtoehdoksi niin vastavalmistuneille nuorille kuin työttömille työnhakijoille.

– Jotain meni siinä kohtaa pieleen, kun työllisyyspolitiikka sotkettiin elinkeinopolitiikkaan ja niistä vastaavat ministeriöt yhdistettiin.

– Yrittäjyys lähtee palavasta halusta ryhtyä yrittäjäksi, ei tarpeesta saada työpaikka, korostaa Sekki.

– Jos yrityksen perustamisen motivaationa on työllistyminen, se ennustaa epäonnistumista. Siitä on paljon tutkimukseen perustuvaa faktaa.”

Kylläpä on viisaita sanoja nuorelta mieheltä! Itse myös pidän startup-hypetystä kummallisena. Perustetaan siis startup-yritys, saadaan siihen rahaa mahdollisilta sijoittajilta, ja kun rahat loppuvat perustetaan uusi startup. Sitten ollaankin jo ns. sarjayrittäjiä. Koskaan - tai ainakin hyvin harvoin mistään tulee valmista, mutta ollaan sitten ainakin olevinaan menestyviä yrittäjiä.