Työvoimapulasta puhutaan nykyisin paljon – jopa rasittavuuteen asti – ja on hyvä olla kriittinen tätä työvoimapulan toitotusta kohtaan. Toisaalta työvoimapula on ainakin sote-aloilla todellista ja tähän lienee monia syitä. Omassa työssäni huomaan työvoiman saatavuusongelman konkreettisesti, etenkin omaksumiskykyisen ja sitä myöten pätevän ja osaavan työvoiman puutteen. Eläkkeelle on jäänyt tekijöitä (osa tekee töitä myös eläkkeellä) ja nuoret vaihtavat helposti parempaan(?), mieluisampaan tai kenties hyväpalkkaisempaan työhön.
”Emmit
ja Sannit” tulevat ja lähtevät, mutta ”Sarit ja Jaanat” pysyvät vuodesta
toiseen. (Poikkeuksia toki on molempiin suuntiin.)”Tuulat ja Marjatat” paikkaavat työvoimapulaa virallisesti eläkkeellä
ollessaan. On vaikeaa saada sellaista työvoimaa, jota tarvittaisiin eli
tunnollista, työnsä hyvin hoitavaa, ei-saikuttelevaa väkeä!
Osaavan
ja korkean työmoraalin omaavan työvoiman puutteen vuoksi onkin pakko ottaa
töihin niitä, jotka saadaan ja lopputulos on sen mukaista; kaikilla eivät vain
paukut riitä tähän (joskus melko vaativaankin) työhön. Välillä olemme
suorastaan pulassa, koska poissaoloja
on - syystä tai toisesta - paljon eikä silloin tekijöitä riitä kaikkialle ja
tietyt työt on kuitenkin joka päivä tehtävä.
Pääsääntöisesti
en usko yleiseen työvoimapulalöpinään, jolla yritetään pohjustaa halvan
ulkomaisen työvoiman palkkaamista. Alakohtaisen työvoimapulan sen sijaan tiedän
olevan tosiasia.
