tiistai 27. elokuuta 2013

Kummallinen ”sosiaalisuuden” vaatimus



Nykyään hakiessa mitä tahansa työpaikkaa esiintyy kummallinen ns. sosiaalisuuden vaatimus.  Tämä sosiaalisuuden käsite ymmärretään täysin väärin, eli luullaan sen tarkoittavan avoimuutta, seurallisuutta, puheliaisuutta ja ulospäin suuntautuneisuutta. Sosiaalisuudesta puhutaan kun oikeasti tarkoitetaan sosiaalisia taitoja. Sosiaalisissa taidoissa on oikeasti kysymys kyvystä kohdata toinen ihminen, empaattisuudesta jne.
Usein ns. sosiaalisina pidetyt ihmiset (eli puheliaat) puhuvat tauotta vain itsestään ja omista asioistaan. Sekö sitten on sosiaalista taitavuutta? Minun mielestäni ei! 

Sosiaalisuus on eri asia kuin sosiaaliset taidot

Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ovat eri asioita. Sosiaalisuus tarkoittaa temperamentin piirteenä, että ihminen nauttii muiden seurasta, asettaa sen yksinolon edelle ja hakeutuu muiden seuraan.  Sosiaaliset taidot puolestaan tarkoittavat opittua taitoa selvitä sosiaalisista tilanteista.
Sosiaaliselle ihmiselle on tärkeää saada muilta huomiota, kiitosta ja arvostusta. Tämän takia sosiaalinen ihminen on välillä herkkä kritiikille ja ympäristön tuomalle paineelle olla samanlainen kuin muut.
Sosiaalisuudesta voi käyttää myös ilmaisua seurallisuus, koska sosiaalinen ihminen nauttii toisten seurasta ja asettaa muiden seuraan hakeutumisen yksinolon edelle.
Sosiaalisuuteen kuuluu temperamentin piirteenä myös voimakas tarve kiinnittyä emotionaalisesti muihin ihmisiin ja pitää yllä pitkäaikaisia, emotionaalisia ihmissuhteita. Joillekin sosiaalisille ihmisille on kuitenkin tyypillisempää ylläpitää suurta ja kevyempää tuttavapiiriä.
Vähemmän sosiaalinen (eli vähemmän seurallinen) ihminen on mielellään yksin, itsenäisempi, eikä ole kiinnostunut tapaamaan jatkuvasti uusia ihmisiä.


Sosiaaliset taidot kehittyvät koko ajan
Sosiaaliset taidot tarkoittavat kykyä olla muiden kanssa. Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot voivat olla riippumattomia toisistaan: ihminen voi olla täysin riippuvainen muiden seurasta, mutta kyvytön tulemaan toimeen heidän kanssaan. Toisaalta hän voi olla kyvykäs, mutta haluton olemaan muiden kanssa.
Sosiaaliset taidot eivät ole perinnöllisiä kuten temperamenttipiirteet. Kiinnostus ihmisiä kohtaan ei vielä takaa sosiaalisia taitoja, vaan ne täytyy opetella erikseen.



Sosiaalisiin taitoihin sisältyy muun muassa
  • empatia – kyky eläytyä toisen ihmisen asemaan ja ymmärtää hänen tunteensa ja niiden merkitys
  • sympatia, joka tarkoittaa sitä, että toisen ihmisen kokemukset herättävät emootioita kuten sääliä ja myötätuntoa
  • hienotunteisuus ja sosiaalinen herkkyys.
Lähde:  https://www.nyyti.fi/tietoa/sosiaalisuus-ja-sosiaaliset-taidot/sosiaalisten-taitojen-ominaisuuksia/

Juuri noita em. sosiaalisia taitoja minulla on, mutta ne jäävät (esim. työhaastattelussa) sen varjoon, kun en ole iloinen pälpättäjä. Haastattelijat tms. kertovat olevansa ulospäin suuntautuneita, puheliaita jne. (heidän oma arvionsa itsestään) ja minä sitä vastoin olen sisäänpäin kääntynyt, hiljainen jne. (heidän arvionsa minusta). Saan lähes aina luennon työpaikalla vaadittavasta ”sosiaalisuudesta” ja siitä, kuinka työyhteisössä pitää ottaa oma paikkansa, vaikka sosiaaliset taitoni ovatkin kunnossa - huolimatta siitä etten ole erityisen sosiaalinen eli seurallinen.