Nykyään hakiessa mitä tahansa työpaikkaa esiintyy
kummallinen ns. sosiaalisuuden vaatimus.
Tämä sosiaalisuuden käsite
ymmärretään täysin väärin, eli luullaan sen tarkoittavan avoimuutta, seurallisuutta, puheliaisuutta ja ulospäin
suuntautuneisuutta. Sosiaalisuudesta puhutaan kun oikeasti tarkoitetaan sosiaalisia taitoja. Sosiaalisissa
taidoissa on oikeasti kysymys kyvystä kohdata toinen ihminen, empaattisuudesta
jne.
Usein ns. sosiaalisina pidetyt ihmiset (eli puheliaat)
puhuvat tauotta vain itsestään ja omista asioistaan. Sekö sitten on sosiaalista
taitavuutta? Minun mielestäni ei!
Sosiaalisuus
on eri asia kuin sosiaaliset taidot
Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ovat eri asioita.
Sosiaalisuus tarkoittaa temperamentin piirteenä, että ihminen nauttii muiden
seurasta, asettaa sen yksinolon edelle ja hakeutuu muiden seuraan. Sosiaaliset taidot puolestaan tarkoittavat
opittua taitoa selvitä sosiaalisista tilanteista.
Sosiaaliselle
ihmiselle on tärkeää saada muilta huomiota, kiitosta ja arvostusta. Tämän takia
sosiaalinen ihminen on välillä herkkä kritiikille ja ympäristön tuomalle
paineelle olla samanlainen kuin muut.
Sosiaalisuudesta voi käyttää myös ilmaisua seurallisuus, koska sosiaalinen ihminen nauttii toisten seurasta
ja asettaa muiden seuraan hakeutumisen yksinolon edelle.
Sosiaalisuuteen kuuluu temperamentin piirteenä myös voimakas
tarve kiinnittyä emotionaalisesti muihin ihmisiin ja pitää yllä pitkäaikaisia,
emotionaalisia ihmissuhteita. Joillekin sosiaalisille ihmisille on kuitenkin
tyypillisempää ylläpitää suurta ja
kevyempää tuttavapiiriä.
Vähemmän sosiaalinen (eli vähemmän seurallinen) ihminen on mielellään yksin, itsenäisempi, eikä ole
kiinnostunut tapaamaan jatkuvasti uusia ihmisiä.
Sosiaaliset taidot kehittyvät koko
ajan
Sosiaaliset taidot tarkoittavat kykyä olla muiden kanssa. Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot voivat
olla riippumattomia toisistaan: ihminen voi olla täysin riippuvainen
muiden seurasta, mutta kyvytön tulemaan toimeen heidän kanssaan. Toisaalta hän
voi olla kyvykäs, mutta haluton olemaan
muiden kanssa.
Sosiaaliset taidot eivät ole perinnöllisiä kuten temperamenttipiirteet.
Kiinnostus ihmisiä kohtaan ei vielä takaa sosiaalisia taitoja, vaan ne täytyy
opetella erikseen.
Sosiaalisiin taitoihin
sisältyy muun muassa
- empatia – kyky eläytyä toisen ihmisen asemaan ja ymmärtää hänen tunteensa ja niiden merkitys
- sympatia, joka tarkoittaa sitä, että toisen ihmisen kokemukset herättävät emootioita kuten sääliä ja myötätuntoa
- hienotunteisuus ja sosiaalinen herkkyys.
Juuri noita em. sosiaalisia
taitoja minulla on, mutta ne jäävät (esim. työhaastattelussa) sen varjoon,
kun en ole iloinen pälpättäjä. Haastattelijat tms. kertovat olevansa ulospäin
suuntautuneita, puheliaita jne. (heidän oma
arvionsa itsestään) ja minä sitä vastoin olen sisäänpäin kääntynyt,
hiljainen jne. (heidän arvionsa minusta).
Saan lähes aina luennon työpaikalla vaadittavasta ”sosiaalisuudesta” ja siitä, kuinka työyhteisössä
pitää ottaa oma paikkansa, vaikka sosiaaliset
taitoni ovatkin kunnossa - huolimatta siitä etten ole erityisen sosiaalinen
eli seurallinen.