Työttömän tulojen ”kehitys”

Työttömän tulot ne vaan kehittyvät ja kasvavat…
Kyllä todella kannattaa olla työtön, vai mitä?

Kuva: Yle Uutisgrafiikka

Lähde: http://yle.fi/uutiset/

 

Motivaatio hukassa

Miten ihmeessä jaksan vielä 3 kk palkatonta "työssäoppimista"? Motivaationi ei ole koskaan aiemmilla työssäoppimisjaksoilla ollut näin alhaalla... Ehkä olen niissä vielä jaksanut ylläpitää toivoa työllistymisestä? Itse asiassa vuonna 2006 työllistyinkin kesken ns. työssäoppimisjakson, mutta en laske sitä typon ansioksi, koska en silloinkaan työllistynyt työssäoppimispaikkaani.

Teoriaosuus työvoimakoulutuksessamme oli oikein kivaa ja tervetullutta vaihtelua, mutta nyt palkaton työnteko (kutsuttiin sitä sitten millä nimellä tahansa) tekee todella tiukkaa! "Ihan kiva", kun minulla teetetään ilmaiseksi hommia, joista jouduttaisiin muuten maksamaan. Että osaa tuntua turhalta, varsinkin näin hiihtoloman aikaan! Eilen aamulla, kun olisin saanut nukkua edes seitsemään asti, tuli auraaja koneineen seinän taakse sohjoa siirtelemään kuuden aikaan enkä saanut siinä metelissä nukuttua puoleen tuntiin.

Olen edelleen epätoivoisesti etsimässä alaa, jossa ei olisi ikäsyrjintää. Enpä tiedä, löydänkö sellaista nytkään? Sen vuoksi kuitenkin täällä 18%:n työttömyysasteen "vetovoimaisessa" (päättäjien mielestä) Tampereen kaupungissa ilmaistyöskentelen kaupungin eräässä organisaatiossa, koska ei muutakaan minulle ole tarjolla. Näen jopa kaupungin sisäisessä haussa olevat työpaikat, jotka ovat paljon kiinnostavampia kuin ulkoisessa haussa olevat, mutta en voi niitä hakea, koska en ole kaupungin palkkalistoilla!

Minkä arvoinen olet?

Blogini 4-vuotispäivän kunniaksi tällainen:

(Kuvassa työtön henkilö makaa sohvalla...)

Pitääkö työttömän iloita silloin, kun Joku Muu työllistyy?

Onko työttömällä aina suorastaan velvollisuus olla iloinen, kun joku toinen saa työpaikan? Mielestäni tämä asia riippuu siitä, kuka on työllistynyt. Jos on kyseessä joku läheinen tai muuten tuttu ihminen tai vaikka pitkään työttömänä ollut blogituttu, silloin työtön on toki aidosti iloinen ja onnellinen hänen puolestaan. Jos taas on kyseessä kilpailutilanne, jossa Joku Muu on saanut työttömän hakeman työpaikan, työttömän ei todellakaan ole minkäänlaista syytä iloita - paremminkin aivan jotain muuta.

En voi sille mitään, että minua suututtaa ja vi**ttaa, kun Joku Muu aina saa kovasti haluamani ja tarvitsemani työpaikan, enkä koskaan minä! Olisin niissä hommissa aivan yhtä hyvä, ellen jopa parempi. Töitä kuitenkaan harvemmin tehdään munasarjoilla - jos nimittäin ikäsyrjintä on se perimmäinen syy valitsematta jättämiseeni. Naisen pitää olla nuori ja kaunis, niin menestys on taattu tässä pinnallisessa maailmassa, jossa miehet tekevät päätöksiä! En ole ”yhtään” katkera… Minä joudun olemaan palkattomassa työssä, koska en muuta saa, mutta leipää pöytään ei palkaton työ tuo eikä sillä makseta laskuja.

Siinä tilanteessa jos - ja kun - samaan typo-koulutukseen osallistujista osa koulutuksen loputtua työllistyy, pitää ainakin teeskennellä olevansa iloinen heidän puolestaan.  Hieman pistää pitkäaikaistyötöntä kadehtimaan, jos sellaiset henkilöt, jotka ovat olleet vain vuoden verran työttömänä ja edelleen ansiosidonnaisella, työllistyvät. Toki se on heidän tilanteessaan todennäköisempää kuin omassa tilanteessani, mutta minä kuitenkin tarvitsisin työpaikkaa heitä kipeämmin! Luonnollisesti on parempi, mitä nopeammin onnistuu työllistymään ettei käy kuten minulle… Myönnän, että on usein kuitenkin  kovin vaikeaa olla vilpittömästi iloinen kaikkien työllistyneiden puolesta, koska kateushan se jostain salakavalasti hiipii esiin.

Niin ulkopuolinen kuin ikinä voi olla

Koin tällä viikolla valtaisan ulkopuolisuuden tunteen käydessäni syömässä eräässä työpaikkaruokalassa. Kun en kuulu siihen joukkoon, joka siellä käy työpaikaltaan lounastauolla enkä tule koskaan kuulumaankaan. Minulta on yksinkertaisesti sanottuna pääsy kielletty siihen maailmaan!  Kyllähän aina välillä tulen miettineeksi sitä, että mitä noilla toisilla on mitä minulla ei ole. Jotakin heillä sitten vaan on, koska minä joudun tekemään palkatonta työssäoppimista aivan toisenlaisessa maailmassa/ työympäristössä kuin he - eikä minua siihen työympäristöön hyväksytä. 

En tiedä, tuntevatko työssäoppimispaikkani ihmiset samalla tavalla itsensä ulkopuoliseksi tuossa yritysmaailman lounasruokalassa vai eivätkö he vain ajattele asiaa tai kiinnitä siihen huomiota? Tuollaista en tietenkään kehtaa edes keneltäkään kysyä. Minä kuitenkin olen moninkertaisesti ulkopuolinen, koska nämä työssäoppimispaikkani kollegat sentään saavat palkkaa, vaikka työskentelevätkin muualla kuin yritysmaailmassa. No, enpä minä tule kovin usein tuolla ruokailemaan, koska minun täytyy ”säästää” ja ottaa eväät mukaan, ettei budjettini menisi miinuksen puolelle työmatkojen kanssa. Yhdeksän euron ylläpitokorvaus kun ei tunnetusti riitä sekä matkoihin, että lounaaseen.

P.S. Töistä ei ole pulaa työssäoppimispaikallani, mutta palkasta valitettavasti on.

Epätäydellisyyden huipentuma

Kodin Kuvalehdessä nro 2/2015 työ- ja koulutusvalmentaja Jyrki Rinta-Jouppi kertoo viisaita ajatuksia koskien täydellisyyteen pyrkimistä.
Pitkäaikaistyöttömän elämä ei juuri kauempana täydellisyydestä voisi olla. Ajatus siitä, että työ on yliarvostettua, hivelee työn ulkopuolelle lopullisesti pudonneen työttömän kolhiintunutta itsetuntoa. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että rahaa saa vain käymällä töissä.

Vertailun muihin lopettaminen on tärkeä neuvo - ja toki jo ennestään tuttu. On vain kovin vaikeaa lakata vertailemasta itseään menestyviin työssäkäyviin ja tuntemasta olevansa surkea epäonnistuja. Varmasti jokaisella on tässä elämässä omat murheensa. Toisilla ne ovat isompia ja toisilla pienempiä. Joillakin on paljon murheita ja joillakin vähemmän.

Tällaisten ajatusten käytäntöön soveltaminen on joka tapauksessa helpommin sanottu kuin tehty.

Sellutehtaassa ei ikäsyrjitä

Aamulehden Opinnot ja ura- liitteessä (3.2.) oli juttua Pietarsaaren sellutehtaasta. Voi miksi en ole siellä töissä?! Nuorin jutussa haastatelluista on 41-vuotias ja vanhin 61 -vuotias! Jutussa haastatellut naiset ovat iältään 45, 58 ja 60. Heistä kahdella on alempi/ lyhyempi koulutus kuin minulla - ja viestintäpäällikön hommankin ehkä hallitsisin tai ainakin ko. koulutuksen olisin luullakseni läpäissyt leikiten…  Toki minulta puuttuu yliopistotason tutkinto, jota ehkä vaaditaan siinä hommassa.

Tehtaanjohtajalla on periaatteessa sama koulutus kuin minulla (opistoinsinööri, vaikka hän on konepuolelta ja minä prosessipuolelta, eli juuri siltä sellutehtaalle sopivalta suuntautumisalalta) - eikä suinkaan esim. DI:n koulutus. Tuossa tehtaassa ei siis selvästi myöskään koulutussyrjitä. Siinäpä olisi ollut minun paikkani. No, Pietarsaari on melko kaukana ja syrjässä rannikolla, joten en ole sinne sattunut koskaan hakemaan töihin. Itse asiassa olen käynyt tuolla tehtaalla entisessä elämässäni nuorena työssäkäyvänä sinkkuinsinöörinaisena 24 vuotta sitten.  Nyt on elämäntilanteeni ”hieman” toisenlainen – lapsiani en vaihtaisi mihinkään, mutta työttömyyden vaihtaisin kyllä!

Jutun henkilöiden iän keskiarvo: 52,25

Jutussa esiintyneiden naisten iän ka.: 54,3(!)

Jutussa esiintyneiden miesten iän ka.: 51

Toki kyseessä on vain pieni 8 hengen otos tehtaan henkilöstöstä, mutta eiköhän tuo hyvin suuntaa-antava ole? 

Työttömyyskengät jalkaan!

Olen laittanut työttömyyskengät jalkaan ja aloittanut työssäoppimisjakson. Ainoa tapa (minun) päästä lähellekään työelämää nykyisin on mennä palkattomaan työssäoppimiseen. Sinne tarvitaan toki myös sisäkengät, mutta tässä tapauksessa niitä ei kuitenkaan voida kutsua työkengiksi. Ne taitavatkin sitten olla työttömyyskengät! Ostin nämä sandaalit vuosia sitten muutamalla eurolla urheiluliikkeen alelaarista. Ajattelin, että jos nuo ovat sopivat, niin saan niistä hyvät työttömyyskengät… Tai enhän minä silloin oikeasti tiennyt, miten syvälle vielä työttömyyteni kanssa vajoan. Siinä ne nyt kuitenkin ovat – kätevät työ(ttömyys)kengät - ja ovat oikein mukavat jalassa.

Työttömyyskengät

Minulla on myös turvakengät, koska (suurella todennäköisyydellä) viimeiseksi jäävässä työpaikassani sellaiset piti olla. Nimittäin varmuuden vuoksi, jos sattui noin kerran kuussa (tai edes silloin) poikkeamaan tehtaan puolella…

Työttömiksi jääneet kengät