Koin tällä viikolla valtaisan ulkopuolisuuden tunteen käydessäni
syömässä eräässä työpaikkaruokalassa. Kun en kuulu siihen joukkoon, joka siellä
käy työpaikaltaan lounastauolla enkä tule koskaan kuulumaankaan. Minulta on
yksinkertaisesti sanottuna pääsy kielletty siihen
maailmaan! Kyllähän aina välillä tulen
miettineeksi sitä, että mitä noilla
toisilla on mitä minulla ei ole. Jotakin heillä sitten vaan on, koska minä
joudun tekemään palkatonta työssäoppimista aivan toisenlaisessa maailmassa/
työympäristössä kuin he - eikä minua siihen työympäristöön hyväksytä.
En tiedä, tuntevatko työssäoppimispaikkani ihmiset samalla tavalla
itsensä ulkopuoliseksi tuossa yritysmaailman lounasruokalassa vai eivätkö he
vain ajattele asiaa tai kiinnitä siihen huomiota? Tuollaista en tietenkään
kehtaa edes keneltäkään kysyä. Minä kuitenkin olen moninkertaisesti ulkopuolinen,
koska nämä työssäoppimispaikkani kollegat sentään saavat palkkaa, vaikka
työskentelevätkin muualla kuin yritysmaailmassa. No, enpä minä tule kovin usein
tuolla ruokailemaan, koska minun täytyy ”säästää” ja ottaa eväät mukaan, ettei budjettini
menisi miinuksen puolelle työmatkojen kanssa. Yhdeksän euron ylläpitokorvaus kun
ei tunnetusti riitä sekä matkoihin, että lounaaseen.
P.S. Töistä ei ole pulaa työssäoppimispaikallani, mutta palkasta
valitettavasti on.
Minäkin mietin joka päivä, miksi kaikilla muilla on töitä: toimistoissa, kaupoissa, pankeissa...olenko opiskellut turhaan monta ammattia.Viimeksi hakemani työpaikan sai pirtsakka 20 v nuorempi vastavalmistunut. Alan jo sopeutua palkkatukityöllistymiseen 2 v välein kunnes joskus pääsen eläkkeelle (jos elän niin kauan).
VastaaPoista
VastaaPoistaJoskus, eri tahojen kanssa asioidessa, tulee tunne, että osaisi itse hoitaa asian paremmin. (Ja joskus olen löytänyt kysymäni asian vastauksen netistä, sinä aikana kun palkallinen on sitä omassa luurin päässään selvittänyt monen kollegan voimin.)
Mua jäi mietityttämään aiemman postauksesi kengät, et kai ole lähihoitajaksi ammattia vaihtanut? Ei siinä, että olisi huono ammatti, mutta käsitin ettei istuisi omaan ammattiprofiiliisi, olevaan tai tulevaan.
Lähihoitajaa minusta ei koskaan tule!
VastaaPoistaKyseessä on kyllä hoito- ja sosiaalialaa sivuava koulutus. En ole
aivan omassa elementissäni siellä ja
mieluiten olisinkin jossain naapuritalon firmassa.
Terv. TOIvoton työtön tabletilta ei-
kirjautuneena
Lisään vielä edelliseen, että olen tässä koulutuksessa etsimässä "ikäsyrjinnätöntä" alaa, jonne yli 45-vuotiaskin voisi työllistyä.
VastaaPoistaEn varsinaisesti olisi valtavan innostunut kyseisestä alasta, vaan olin Oikeasti innostunut juuri siitä alasta,
jonne en koskaan oikein kunnolla päässyt - ikäsyrjinnästäkin johtuen...
Mainitsemani naapuritalo on juuri se, jossa tuo postauksen lounasruokala sijaitsee.
Olipa hemmetin hyvin sanottu tuo P.S. lause, töistä ei ole pulaa, mutta rahasta/palkasta kylläkin.
VastaaPoistaIhan älyttömän typerää ja kohtuutonta laittaa ammatti ihmisiä yhtään mihinkään kokeiluihin 9euron kulukorvauksella. En ole sitä koskaan tajunnut, miten se muka lisää hyvinvointia. Ne joiden on pakko mennä menevät, mutta ne joita ei kiinnosta ei edes huolittaisi kokeiluun. Sitten tullaan siihen, kenen on pakko mennä? Ne joiden pää ei enää kestä kotoa makaamista ja joilla on pienikin usko itseensä ja toivo paremmasta tulevaisuudesta. Niillä on jäljellä edes vähän motivaatiota tai ne osaavat peittää vitutuksen.
Ihmettelen samaa, miksi muut vievät työt nokkani alta, vaikka intoa, motivaatiota sekä ammattitaitoakin löytyy. Olen nuorehko kohta 35v. mutta silti en ole kiinnostava kenellekään työnantajalle. Mietin onko se pyytämäni palkka ja asuinpaikka kunta? Onko se kokemus, jota on liian vähän tai liian paljon työtehtävästä riippuen? Luulin löytäneeni yhden kikan päästä työhaastatteluihin, nimittäin sen, että on nopea hakemaan -eli sitä kun työpaikka ilmoitus on tullut pitää mielellään parin tunnin päästä olla räätälöity hakemus lähetetty, jos haluaa työhaastatteluun. Työpaikoista tapellaan niin paljon ja hakemuksia tulee paikkoihin kymmeniä jollei satoja, joten ymmärrän toisaalta, ei ole aikaa lukea kaikkia. Otetaan se eka tusina hakemuksia ja niistä pari pääsee haastatteluun. Työpaikan saa se, joka asuu lähimpänä työpaikkaa ja pyytää vähemmän palkkaa. Enää ei ole kokemuksella tai motivaatiolla mitään merkitystä. Halvin otetaan se on minun käsitys tai luulo.
Itse koen että monet suhtautuvat työttömyyteeni kuin rikosrekisteriin. Ihan kuin olisin tehnyt jotain pahaa kun olen ollut työttömänä.
VastaaPoista"Sitten tullaan siihen, kenen on pakko mennä? Ne joiden pää ei enää kestä kotona makaamista ja joilla on pienikin usko itseensä ja toivo paremmasta tulevaisuudesta. Niillä on jäljellä edes vähän motivaatiota tai ne osaavat peittää vitutuksen."
VastaaPoistaTaidan kuulua em. joukkoon, koska minun on pakko päästä tekemään jotain edes suhteellisen järjellistä - vaikka sitten typoon. Muuta kun ei ole tarjolla eikä edes työvoimakoulutuksiin pääsy ole itsestään selvä asia.
Työttömyys ja varsinkaan pitkäaikaistyöttömyys ei ole mikään meriitti työnhaussa, mutta rikosrekisteriin en sitä kuitenkaan vertaisi. Mitään pahaa emme ole tehneet, mutta "jotain vikaa" meissä on pakko olla...