maanantai 29. huhtikuuta 2019

Karsittu


”Koko elämä on karsintaa. Osaan niistä menet vapaaehtoisesti, välillä et saa valita. Osa karsinnoista, kuten joukkoseulonnat, ovat yhteiskunnan lahja meille. Niistä karsinnoista tosin kukaan ei halua saada kutsua jatkoon.
Altistat persoonasi hylkäyksille työhaastatteluissa, opiskelijavalinnoissa, treffeillä. Kun ”valinta ei tällä kertaa” kohdistunut sinuun, mietit, mikä meni vikaan.
Miksi en kelvannut? Miten selviän tästä leuka pystyssä kohti seuraavia pettymyksiä? Miten löydän taas tunteen: Minä kelpaan omana itsenäni.”



Työpaikan saamiseksi tulee olla:
  • suhteet ja verkostot kunnossa
  • oikeassa paikassa oikeaan aikaan
  • pitää osata vetää ns. oikeasta narusta
  • pitää olla tietynlainen persoona
  • korkeakoulututkinto tai
  • ei mitään tutkintoa, jos on relevanttia työkokemusta ja täyttää em. ehdot


Tunnustusvaje


Työttömyys ja työnhaku eivät useinkaan tuota ihmiselle senkaltaista välitöntä tunnustusta ja palkintoa, joita työpaikoilla on jatkuvalla syötöllä saatavissa. Työnhaussa tunnustusvaje on jatkuvasti läsnä, jos ponnistelut eivät johda kiitokseen ja tulokseen työpaikan muodossa. Lisäksi työnhakua suoritetaan etupäässä yksinään irrallaan sellaisista yhteisöistä, joista palkintoriippuvainen voisi ammentaa tunnustuksia ja identiteetin rakennuspuita itselleen hyvin suoritetusta työstä ja ponnistelusta.”
”Musta Pekka saattaakin jäädä käteen niille työnsä menettäneille, joilla ei synnynnäisesti ole korkean palkintoriippuvuuden temperamenttipiirrettä ja kiinnostus ihmisiin on siten vähäinen.  Palkintoriippuvaisten ekstroversio yhdessä työelämän odotusten kanssa saattavatkin syrjäyttää matalan palkintoriippuvuuden omaavat, harkitsevat ja rauhalliset ihmiset sivuraiteille työurilta, vaikka heidän osaamisensa saattaisi muutoin olla ylivoimaista. Temperamentti ei kuitenkaan ennusta menestymistä työtehtävissä, koska työtä tehdään aina osaamisella ja ammattitaidolla, ei persoonallisuudella.”


 Tunnistan itseni tuosta matalasta palkintoriippuvuudesta! Tässäkö on perimmäinen syy siihen, etten ole koskaan ollut mikään työmarkkinoiden menestyjä? 

Työtä tosiaankin tehdään osaaminen etusijalla, mutta tätä ei rekrytoinnissa aina ymmärretä. Myyntityössä ovat persoonalliset ominaisuudet tärkeitä, toki siinäkin tarvitaan osaamista. Liian usein haetaan myyjäpersoonaa työhön kuin työhön! Nykyään on myös muodikasta hakea ”aurinkoista asiakaspalvelijaa”. Miksi kuitenkin aivan liian usein kohtaa niitä vähemmän aurinkoisia asiakaspalvelijoita?

keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Viisi syytä


Viisi keskeistä syytä, miksi suomalainen työtön ei saa työtä esitetään tällä videolla: https://www.ruutu.fi/video/ (30.9.2016) 

1. Ei ole töitä

Töitä ei yksinkertaisesti ole”, mikä johtuu siitä, että ”suomalaiset yritykset eivät tee tarpeeksi sellaisia tuotteita tai palveluita, jotka menisivät kaupaksi nykyisillä hinnoilla”.

2. Meillä on töitä, mutta ei juuri sinulle


Työtön on tavalla tai toisella sopimaton

3. Ei kannata tehdä töitä

”Tukia saa (muka) enemmän.”

4. Työ ei kiinnosta


”Tarjolla oleva” työ ei kiinnosta – syystä tai toisesta.

5. Emme halua ottaa töihin

Pk-yritykset eivät työllistä, koska työehtosopimukset eivät ole niiden mielestä joustavia.”


Ensimmäinen mainituista syistä on se perimmäinen syy työttömyyteen. Taustalla on lisäksi yritysten ahneus ja tuloksen parantaminen henkilöstöä irtisanomalla, koska se on helpoin tapa lisätä osakkeenomistajien voittoa. Työttömänä oleminen on toinen selkeä este työnsaamiselle sekä vaatimus siitä, että on aikaisempaa työkokemusta haetusta tehtävästä. Minun tapauksessani ei ole sellaista tilannetta ettei työnteko ”kannattaisi”. Lähes mikä tahansa palkka on parempi kuin surkea työmarkkinatuki - enkä mitään muita tukia saa. Palkan pitää olla aina ensisijainen eikä sitä pidä verrata tukiin. Työ todellakin kiinnostaa aina, mutta sitä ei ole ns. tarjolla. (Provikkapalkkaisia ”töitä” ei tässä huomioida.) Ongelma on minun tarjolla oleva työvoimani, joka ei kelpaa! Tarjotun työn olen aina ottanut vastaan, jos työtä on minulle tarjottu hakuprosessissa työhaastattelun jälkeen. Muulla tavoin työpaikkaa ei ole minulle koskaan ”tarjottu”, joten eipä ole tarvinnut ”kieltäytyä” vastaanottamasta työtä…

Halutaan pitää yllä valhetta, että työttömille jatkuvasti tarjotaan töitä, joista me aina kieltäydymme. Ensimmäinen ja viimeinen syy listassa ovat periaatteessa samat; työpaikkoja ei ole (tarpeeksi)! Halpa ulkomainen työvoima toki kelpaa tietyissä tapauksissa ja tietyillä aloilla. Lisäksi käytetään vuokratyövoimaa ja tarjotaan (jos yleensä tarjotaan) nollatuntisopimuksia, osa-aikatöitä yms.


lauantai 20. huhtikuuta 2019

Työmarkkinatuesta


Työmarkkinatuelle joudutaan ansiosidonnaisen päivärahan loputtua. En ole koskaan – yrityksistä huolimatta – onnistunut työllistymään ansiosidonnaisen aikana, joten työmarkkinatuen ”varaan” joutuminen on aina ollut väistämättä edessä.

Työmarkkinatukea on korotettu viimeksi vuoden 2012 alussa. Puolison tulot lakkasivat vaikuttamasta työmarkkinatukeen vuoden 2013 alussa. Vuonna 2018 tm -tukea (käytännössä) leikattiin viitisen prosenttia ns. aktiivimallin nimissä. Näin kalliissa maassa on mahdotonta tulla toimeen työmarkkinatuella, koska työmarkkinatuki on (ja pienimmät ansiosidonnaiset ovat) hyvin paljon virallisen köyhyysrajan (netto 1190 €/kk) alapuolella. Työmarkkinatuki on alle puolet köyhyysrajasta!


Työmarkkinatuen ostovoima ja kehitys


Työmarkkinatuen ostovoimaa heikentää se, että siitä perittävä vero on noin kaksi ja puoli kertaa suurempi kuin vastaavankokoisesta palkasta perittävä vero. Sosiaali-  ja terveysministeriö on todennut lisäksi, ettei työmarkkinatuki riitä kattamaan kohtuulliseksi katsottavaa minimikulutusta edes silloin, kun työmarkkinatuen saaja on oikeutettu myös asumis- ja toimeentulotukeen[26]. Vain harva työmarkkinatuen saaja on kuitenkaan oikeutettu toimeentulotukeen[27]. Noin puolelle työmarkkinatuen saajista myönnetään yleistä asumistukea[27], mutta se kattaa keskimäärin vain puolet vuokrasta tai yhtiövastikkeesta[28].
Työmarkkinatuen taso sidottiin alun perin maan yleisen palkkatason kehitykseen[29]. Vuonna 1997 työttömyysturvalakia kuitenkin muutettiin siten, että työmarkkinatuen määrä sidottiin elinkustannusindeksiin, joka seuraa hintojen nousua, mutta ei lainkaan yleistä palkka- tai omaisuustulojen kehitystä[30]. Työmarkkinatuen määrä jäi siksi jatkuvasti jälkeen yleisestä elintason noususta: suomalaisten reaaliansiot nousivat vuosina 1991–2011 38 prosenttia, mutta työmarkkinatuen ostovoima vain viisi prosenttia[31].
Työmarkkinatuki pienentyi myös suhteessa ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan
[32].
Työmarkkinatukeen tehtiin vuosia kestäneen poliittisen keskustelun jälkeen vuoden 2012 alussa voimaan astunut kertaluonteinen noin 22 prosentin tasokorotus. Kelan tutkimusosaston mukaan perusturva oli vuonna 2013 silti edelleen pahasti jäljessä yleisistä elinkustannuksista[34].

Alla olevasta taulukosta voi todeta oman köyhyysrajansa.


Esimerkkejä minimibudjettiköyhyysrajoista kotitalouden ja asuinpaikan mukaan.

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/Suomessa-440-000-ihmista-syvassa-koyhyydessa 27.10.2016






torstai 18. huhtikuuta 2019

Kuva työttömästä mediassa


Hiljattain tv -uutisissa oli työttömyysaiheen yhteydessä inserttiä työttömistä. Kuinka ollakaan, jälleen kerran kuvissa esiintyneet työttömät olivat stereotyyppisiä työttömiä eli ylipainoisia/ hitaallakäyvän tai mielenterveysongelmaisen oloisia reppanoita*. Yleensä nämä työttömät ovat ”työllistyneet” johonkin työtoimintaan työttömien pajalle, mikä valitettavasti ei ole oikeaa työllistymistä. En halua moittia tällaisia henkilöitä, ja heillekin on jossain paikkansa, MUTTA tavallinen tyypillinen työtön ei ole sellainen. Jostain syystä halutaan kuitenkin antaa mielikuva, että työttömyys johtuu näistä seikoista. Työtön työnhakija voi olla - ja yleensä onkin - hoikka, siististi pukeutunut, normaaliälyinen, mielenterveysongelmaton jne.  Kuitenkaan näitä tavallisia työttömiä ei juuri koskaan ole esillä mediassa. Miksi ei?

Kelan tilastot ovat lahjomattomia: työttömyys - hetkellinen tai pitkäkestoinen -voi osua niin herran, rouvan kuin narrinkin kohdalle.
Silti osa poliitikoista puhuu työttömyydestä ikään kuin asiassa olisi jotain epäilyttävää, ikään kuin valtion pitäisi holhota tai valvoa työtöntä.”
 https://www.iltalehti.fi/politiikka/Tätäet tiennyt työttömyydestä

Työttömien joukko on hyvin moninainen, ja tilastojen mukaan työttömyys koskettaa lähes kaikkia ammattiryhmiä, koulutustasoja ja ikäluokkia. Silti helposti ajatellaan, että kaikki työttömät ovat samanlaisia: jollain tapaa syrjäytyneitä, sairastuneita, päihdeongelmaisia- tai vähintäänkin aikaansaamattomia.

"Tulokset osoittavat, että työttömät eivät ole samanlaisia, vaan monien tutkimustulosten valossa varsin heterogeeninen ryhmä. Näin ollen kaikille työttömille eivät sovi samat aktivointitoimet"

"Työttömistä uutisoiminen vaikuttaa siihen, miten ajattelemme heistä. Peräänkuulutan monipuolista journalismia"

Työttömiin yhdistetyt negatiiviset määreet helpottavat oikeuttamaan työttömien aseman heikentämistä. *Reppanoiden lisäksi työttömiä kuvataan usein katkeroituneina valittajina, jotka keskittyvät lähinnä kitisemään esimerkiksi Internetin keskustelupalstoilla ja omissa Facebook-ryhmissään.”
”Yksityisen elämänhallinnan epäily kuuluu työttömyyspuheeseen. Lehtien palstoilla voidaan esimerkiksi kauhistella työttömien syrjäytymistä tai huonoja, epäterveellisiä elämäntapavalintoja. ”


Tässä esim. pitkäaikaistyötön suunnilleen ikäiseni nainen, joka ei voisi olla kaikin tavoin erilaisempi kuin minä:

Työpaikattomat ovat siis yksilöitä eivätkä samaan muottiin mahtuvia stereotyyppisiä kliseitä!




maanantai 15. huhtikuuta 2019

Työttömien aseman parantaminen ei kiinnosta ketään


Kansanedustajia eivät työpaikattomien asiat kiinnosta.
Tässä olisi ensi alkuun parannettavaa:
1) Rankaiseva aktiivimalli pois ja tilalle kannustava tai ei mitään
2) Työmarkkinatukeen korotus
3) Ansiosidonnaisen ja työmarkkinatuen kytkös pois! (Työmarkkinatukea ei voi korottaa ilman, että ennestään ylisuuria ansiosidonnaisia päivärahoja korotetaan.)
  Tämä asia ei ole kiinnostanut poliitikkoja vuosikausiin. Alla oleva lainaus on vuodelta 2011.
4) Lisää oppisopimus- ja palkkatukipaikkoja



”Jos ja kun valtion rahatilanne on kiperä, työttömien perusturvan korottaminen pitäisi suunnata niille, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat, eli työmarkkinatuen nostamiseen ilman, että samalla nostetaan ansiosidonnaista turvaa. Työmarkkinatuen saajat ovat heikoimmassa asemassa olevia työttömiä, joista joka kolmas joutuu täydentämään toimeentuloaan sekä asumistuella että toimeentulotuella.”
 [ ]
”Kytköksen säilyttäminen tarkoittaisi sitä, että heikoimmassa asemassa olevat työttömät asetetaan vastakkain paremmassa asemassa olevien työttömien kanssa. Köyhimpien tilannetta on voitava parantaa ilman, että muidenkin tilannetta parannetaan. Muu on luokka-ajattelua.”


perjantai 12. huhtikuuta 2019

10 asiaa, joita ei todellakaan löydy joka työpaikalta – näistä eduista kansanedustajat nauttivat


1. Lyhyt työviikko

2. Pitkät lomat

3. Ei henkilöesimiehiä

4. Täysin vapaa työkuva

5. Ei ilmoitusvelvollisuutta

6. Ei työaikaa

7. Palkkio juoksee aina

8. Ilmaiset matkat

 9. Kulukorvaukset

 10. Eläke ja sopeutumiseläke

Meillä työpaikattomilla on yllättävästi samoja ”etuja” kuin kansanedustajilla.
Rahakkaat edut toki meiltä puuttuvat.

1. Ei työviikkoa lainkaan.
2. Pelkkää ”lomaa”.
3. Ei esimiestä tai –naista
4. Erittäin ”vapaa” työttömyydenkuva.
5. Ilmoitusvelvollisuus on, ja se todellakin pitäisi myös kansanedustajilla olla!
6. Ei ole työaikaa, vaan pelkkää työttömyysaikaa.
7. ”Palkkio” juoksee, mutta se on harvinaisen surkea.
8. Ilmaisia matkoja ei ole, paitsi kävelymatkat.
9. Saamme päätähuimaavan 9 € kulukorvauksen, jos menemme johonkin työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen. Korvaus ei tosin kata sekä matkoja että lounasta.
10. Kaikenlaiset eläke-edut meiltä työpaikattomilta puuttuvat.

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Katkeruudesta


Tällaisen kommentin sain postaukseeni ”8 vuoden aikana”:

SivustaSeuraaja
”Katkeruus paistaa kirjoituksistasi todella voimakkaasti. Sinun on päästävä siitä ylitse, muuten se myrkyttää mielesi lopullisesti.”

Myönnän toki olevani hyvinkin katkera tilanteestani, mutta en mitenkään erityisen myrkyllisellä tavalla. En ole katkera jatkuvasti enkä pura mahdollista ajoittaista katkeruuttani ympäristööni, eli en näytä sitä ulospäin. Koen jonkinasteisen katkeruuden olevan tilanteessani erittäin oikeutettua! Olen katkera, mutta en katkeroitunut.

Katkeruus seuraa pettymyksistä, joihin liittyy henkilökohtaista loukkausta, nöyryytystä ja häpeää.

Näitä tunteita valituksitulemattomuuteen erityisesti liittyy!

”Katkeruuden tunnistaakin siitä, että se on jatkuvasti läsnä. Pahimmillaan se alkaa sävyttää ihmisen asennetta koko elämään ja muihin ihmisiin.

Näin ei minun kohdallani kuitenkaan ole.


Näin vältät katkeruuden

1. Hyväksy realiteetit. Mieti järjellä, onko tätä asiaa mahdollista muuttaa.
Jos ei ole, ota käyttöön suunnitelma B.
2. Mieti, millä tavoin voit hyvin. Ala tehdä asioita sen eteen.
3. Hyväksy tunteet. Saat olla pettynyt ja kiukkuinen. Päätä silti, että et jää niihin tunteisiin, että et suostu katkeroitumaan.
4. Vaali oikeita ihmissuhteita. Hyvä ystävä ei ruoki katkeruutta eikä tule mukaan haukkumaan ex-puolisoa tai pomoa. Keskustele niiden ystävien kanssa, jotka saavat ajatuksesi tulevaan menneen sijaan.
5. Tee sovinto. Ex-työnantaja kannattaa jättää vain taakse.


maanantai 1. huhtikuuta 2019

Aktiivimallista aprillimalliin

Aprillipäivän muutos tai ns. parannus ei millään tavalla oikeasti paranna aktiivimallilla kyykytettyjen työttömien tilannetta. Kyseessä on edelleen työttömyyskorvauksen alentaminen tekosyyn varjolla. Turhanpäiväinen puuhastelu kolmen kuukauden välein ei edistä työllistymistä mitenkään! Tässä kuviossa on niin paljon pielessä etten nyt viitsi luetella niitä asioita tässä. Olen aikaisemmin jo niistä joitain toki maininnut ja kirjoitan jatkossakin.

Lisäys: Täällä on täysjärkisiä henkilöitä toisin kuin eduskunnan enemmistössä!