Poikani vei kesätyöhakemuksen viiteen sellaisen ketjun
kauppaan, joka mainostaa kesätöitä nuorille. Vaan kuinkas sitten kävikään? Eipä
langennut arpaonni tämän nuoren miehen kohdalle! Kun ensin työllistetään sukulaiset, tuttavat ja aiemmin kesätöissä
olleet, niin miten kenelläkään muulla on edes mahdollisuus päästä kesätöihin?
Millaisen kuvan tämä antaa pojalle, kun heti ensimmäisellä
kerralla tulee hylsy?! Heti tulee käsitys siitä, että edes yrittämällä ei saa
mitään! Tyrmäystä tyrmäyksen perään
heti alusta alkaen, kuten äidillään. Toivon kovasti ettei poikani kuitenkaan
joudu astelemaan äitinsä jalanjäljillä pettymyksestä toiseen! Antamalla
oikeasti nuorelle töitä (eikä vain mainostamalla olemattomia(?) työpaikkoja),
nuori saisi myönteisen kokemuksen siitä, että hakeminen kannattaa ja
yrittäminen kannattaa! Nyt tulee kuitenkin juuri se viesti, että ”paskaako tässä mitään kannattaa tehdä, kun
mitään ei saa kuitenkaan ja hylätyksi tulee aina!” Poikani ei ole näin
sanonut, minä sen sijaan sanon (itsekseni enkä suinkaan pojalleni). Olen todellakin aivan valtavan katkera -
tästäkin asiasta!