Kuvittelin olevani töissä aikuisten naisten kanssa, mutta en sitten ollutkaan, eli kaikki eivät todellakaan ole aikuisen tasolla… Pyrin olemaan ennakkoluuloton tai ainakin antamaan tilaisuuden kaikille ihmisille työpaikalla, mutta eipä olisi kannattanut. Luulin erästä henkilöä mukavaksi, mutta hänpä osoittautuikin selkäänpuukottajaksi!
Tein
töissäni pari melko mitätöntä (eli korjattavissa olevaa*) virhettä ja hän kävi
valittamassa niistä minulle aivan kuin hänellä olisi henkilökohtaisesti jotain
nimenomaan minua vastaan (tämä tapahtui viikko sitten perjantaina) ja minulle
jäi ikävä fiilis. No, sittenpä (seuraavana tiistaina) pomo kutsui minut
keskustelemaan kanssaan ko. asiasta, koska tämä kyseinen henkilö oli mennyt pomolle kantelemaan… Minusta
aivan uskomattoman lapsellista ja typerää - ja nolompaa tälle kantelijalle kuin
minulle. Minä tietenkin puolustin itseäni ja pomo tuntui ymmärtävän näkökantani
sekä sen, että kaikille sattuu virheitä.
*Entinen
kollegani paikasta, jossa aloitin nykyisen (ilmeisesti tällä tietoa lyhyeksi
jäävän) ”urani” sanoi, ettei meidän työtehtävässä voi tehdä sellaista virhettä,
joka ei olisi korjattavissa.
Minusta
on kuulemma myös valitettu, koska ”en puhu mitään”. Jos valittaja oli tämä sama
henkilö, niin miten olen sitten työasioissa hänelle kommunikoinut,
käsimerkeilläkö? (Olen hänen kanssaan toki muutakin puhunut.) Jouduinko vain syntipukiksi ko. henkilön stressille ja
mahdollisille muille ongelmille? En ole häntä vielä tuon tapauksen jälkeen
tavannut eikä erityisemmin huvita enää jatkossa tavatakaan eikä tehdä
yhteistyötä tällaisen henkilön kanssa.
Pitää tosin paikkansa, etten ole mikään kahvitaukojen pälpätyksellä piristäjä enkä puhu omista asioistani (vastaan toki, jos joku jotain haluaa tietää). En mene töihin seurustelemaan ja koen teennäiseksi sen, jos heti olisin kuin vanha tuttu minulle vieraiden ihmisten kanssa (jotka ovat tunteneet toisensa 20–30 vuotta). Koen myös hankalana sen, että samat ihmiset eivät ole paikalla vakituisesti, vaan väki vaihtuu eikä minulla ole töissä ketään luottohenkilöä, jolta aina kysyä neuvoa. Siitä huolimatta neuvojen kysyminen työasioissa ei tuota minulle ongelmia, vaikka olenkin introvertti enkä muuten työkavereiden kanssa pahemmin seurustele (ainakaan näiden nykyisten).