perjantai 31. heinäkuuta 2015

Vierailu



Minulla oli kesäkuussa suuri ilo ja kunnia vierailla mieheni työpaikalla. Että oikein pääsin jonnekin työpaikalle edes käymään ja vielä oikein esittelykierrokselle! Monenlaisia ristiriitaisia tunteita herättää työttömässä jonkun työyhteisön, työtilojen, työhuoneiden ja siellä työskentelevien henkilöiden näkeminen. Kyseessä on erittäin kansainvälinen työpaikka, jossa työskentelee mm. temperamenttisia ja ulospäinsuuntautuneita eteläeurooppalaisia. 
Naispuoliset työntekijät ovat (luonnollisesti!) nuoria ja yli viisikymppisiä miehiäkin on vain muutama. Vierailuun liittyvässä illanvietossa nauru raikui ja kaikui! Toisaalta ajattelin, etten jaksaisi enkä osaisi tuollaista teeskenneltyä(?) iloisuutta, mutta toisaalta ajattelin, että varmasti pystyisin tekemään monen noista henkilöistä työtehtävät vähintään yhtä hyvin kuin hekin. 

No, perheemme elanto saadaan tästä organisaatiosta joka tapauksessa. Mieheni ei muuten ole mikään kaikkein ulospäinsuuntautunein henkilö eikä edes nuori, mutta silti hän onnistui tuonne työllistymään 48-vuotiaana muutama vuosi sitten… Minä sitten ehkä tuon jatkossa omat vaatimattomat killinkini perheemme kassaan palkkatukityön toteutuessa.