keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Loukkaavaa


Itse asiassa tämä on äärimmäisen loukkaavaa!
Artikkeli ei aukea kokonaan, mutta tässä ote siitä:
”…vaikeasti työllistyvät ihmiset ovat hyvin erilaisissa asemissa. Yksi voi kärsiä terveysongelmista, toisella ovat riesana päihteet ja kolmatta ei vain kiinnosta.”

Neljännellä (kuten minulla) EI OLE terveys- eikä päihdeongelmia ja (työ) kiinnostaa kovasti! Ongelma on ainoastaan se, ettei rekrytoijia/ työnantajia kiinnosta yhtään. Jos hakijoita työpaikkaan on sata, viisi heistä kutsutaan haastatteluun ja vain yksi saa työpaikan, onko silloin kaikilla muilla hakijoilla em. ongelmia eivätkä he siksi työllistyneet? He ainakin osoittivat olevansa kiinnostuneita hakemalla työpaikkaa.

Hesarin mielipidekirjoitukseen on kirjoitettu hyviä kommentteja, kuten:
Työttömien leimaaminen mielenterveyshäiriöisiksi alkoholisteiksi (kuten SK:n artikkelissa juuri tehdään) ei edesauta työttömiin liitettyjen stigmojen poistumista.”

Mitä tällä leimaamisella saavutetaan? Saadaanko sillä etäännytettyä itsensä työttömyyden uhasta ajatellen ettei itse ole sellainen? Silloin voi huijata itseään ja huokaista helpotuksesta kuvitellessaan, ettei juuri Minulla ole vaaraa joutua työttömäksi.

Pitkäaikaistyöttömyys nimenomaan vaatii rautaista mielenterveyttä, koska ei jatkuvaa leimaamista, syrjimistä ja entisestään vähien tukien vähentämistä muuten jaksa! Eikä oikein tahdo jaksaa silloinkaan… Mahdolliset päihde – ja mielenterveysongelmat sekä kiinnostuksen vähenemisen työpaikattomien kyykytys- ja kiusaamistoimenpiteisiin työttömyyden seurauksena voin ymmärtää, mutta en mainittuja asioita useimpien työnhakijoiden työpaikattomuuden syynä.

lauantai 27. heinäkuuta 2019

Soopaa aivopäästelijöiltä


Menkää töihin!” Mikä neronleimaus! Menenpä tästä töihin heti ensi maanantaina… Vai miten työnhakuprosessi menikään? Saavatko kaikki halukkaat työpaikan?

HYVIÄ uutisia Antti Rinteelle (sd) ja koko viherpunamultahallitukselle! Toisin kuin kaiken maailman synkistelijät ovat epäilleet, Rinteen mahtipontinen tavoite 60 000 uudesta työpaikasta on kuin onkin mahdollinen – ellei suorastaan lapsellisen simppeli.
Kysykää vaikka kansanedustaja Juhana Vartiaiselta (ent. sd, nyk. kok). Hän jos kuka tietää, miten kilometritehtaalla pääsee eroon aktiivimallin kiroista.
”Leikkurin voi mainiosti välttää – menemällä töihin”, Vartiainen valistaa Twitterissä meitä kaikkia tyhmempiä.”

Miten tuo äijä kehtaa?! Hän on koko ikänsä elänyt ja ”tehnyt töitä” (eli ei käytännössä yhtään mitään!) veronmaksajien rahoilla. Hänen sijassaan olisin hiljaa! Tässä toinen samanlainen:
Suuri merkitys on ollut myös sillä, että Suomen pitkäaikaistyöttömät ovat kansainvälisestikin vertailtuna hyvin varustettuja. Taantumassa nähtiin laajoja irtisanomisia, joiden kohteeksi joutui koulutettuja ihmisiä. Heidän edellytyksensä palata töihin olivat paremmat kuin niillä työttömillä, joilla ei työhistoriaa eikä koulutusta ole.”


Pitkäaikaistyötön on kuin auto; varusteilla on merkitystä? Joka tapauksessa valehtelu pitkäaikaistyöttömyyden vähenemisestä näköjään jatkuu. Jos pitkäaikaistyöttömyys olisikin vähentynyt, se ei johdu siitä, että pitkäaikaistyöttömät olisivat työllistyneet sellaisiin töihin, joiden palkalla tulee toimeen tai että he olisivat yleensäkään työllistyneet. Uskokoon ken haluaa - minä en usko! Sitä paitsi useimmilla työttömillä työnhakijoilla on työhistoriaa ja koulutusta!



keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Valitettavaa


Jatkan vielä aiheesta hylätyksi tuleminen työnhaussa. Valitettavasti viestintä silloin, kun ilmoitetaan (tai pitäisi ilmoittaa) rekrytoinnin tuloksena ettei hakijaa valita, on vaikea laji; on huono asia, jos ei ilmoiteta yhtään mitään, mutta myös epäonnistunut ja tökerö viestintä on ikävää.

”Kiitos kiinnostuksestasi tehtävää kohtaan.”
”Kiitos mielenkiinnosta.”

Jos edes hakemuksesta kiittäminen ei onnistu, kannattaisi varmaan harkita muulla alalla kuin rekrytoinnissa toimimista!

”Tällä kertaa.”
Tämä on täysin turha ilmaisu, koska ei viime kerralla eikä myöskään ensi kerralla…

”Valintamme ei osunut/ kohdistunut sinuun.”
Tehdäänkö valinta tikkataululla?

”Toivottavasti olet jatkossakin kiinnostunut.”
Olen toki kiinnostunut, mutta valitsijat eivät selvästikään ole kiinnostuneita minusta, joten tämä on täysin tarpeeton korulause.

”Mukavaa kevättä/kesää/syksyä/talvea!”
Tämän voi vielä jotenkuten hyväksyä, koska kesä (ja miksei myös kevät) on aina mukavaa aikaa, mutta toisaalta syksy ja talvi ovat työpaikattomana todella ankeita.

On turhaa ilmoittaa valituksitulemattomuudesta sanamuodolla ”sinua ei valittu (tehtävään)”, kun ei ole kutsua työhaastatteluun tullut. En tosiaan jäänyt odottelemaan mahdollista postissa saapuvaa työsopimusta! Viestissä pitää siis mainita, ettei hakijaa valittu haastatteluun. Mahdollisen työhaastattelun jälkeen ei saa laittaa mitään geneeristä viestiä, vaan silloin on paikallaan henkilökohtaisempi yhteydenotto - joko puhelimitse tai sähköpostilla. Turha sanahelinä ja korulauseet eivät lainkaan auta työnhaussa hylätyksi tulemisen hyväksymisessä. Työtön työnhakija on edelleen vailla työpaikkaa.

Tässä jutussa hylkäyskirjeiden sanamuodoista:


torstai 11. heinäkuuta 2019

Vähemmän hyvää jatkoa hillottomuustolpalla


Voisi kuvitella, että on kohteliasta toivottaa ”hyvää jatkoa” työnhaussa hylätyksi tulemisen jälkeen. Minusta asia on kuitenkin täysin päinvastoin; riittää kun toteaa, ettei (tälläkään kerralla) ”valinta kohdistunut sinuun”. Hyvän ”jatkon” toivottaminen kun kääntyy tässä tapauksessa itseään vastaan, koska jatko on kerta kerralta huonompi näiden hylkäämisviestien jälkeen! Miten ”jatko” voisi olla hyvä kun on köyhyysloukussa, aktiivimallin kiusaamana (”luvattu” aktiivimallin poisto, mitä sille muuten kuuluu?) Kohteliaaksi tarkoitettu toivotus muuttuu oikeastaan ilkeilyksi.

Kun lukuisista yrityksistäni huolimatta en pääse enää edes mihinkään pienipalkkaiseen työhön (hyväpalkkaisesta nyt puhumattakaan), voin sanoa olevani hillottomuustolpalla. On aivan samantekevää, mitä yli viisikymppinen pitkäaikaistyötön kirjoittaa työpaikkahakemukseensa – ketään ei voisi vähempää kiinnostaa! Tämä ei voi olla aiheuttamatta katkeruutta ja kokemusta suuresta vääryydestä ja epäoikeudenmukaisuudesta. Mitään ns. hillotolppaa tai pakastevirkaa ei todellakaan ole tarjolla, kuten ikäisilleni ja vanhemmille politiikan kehäraakeille. Viisikymppisen pitkäaikaistyöttömän on täysin turha kuvitella pääsevänsä enää takaisin työelämään ennen eläkeikää - ja eläkeiässä ei eläkettä juuri tule, eli hillottomuustolpalla ollaan silloinkin. Vähemmän hyvä jatko hillottomuustolpalla ei ole erityisen kivaa…