keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Loukkaavaa


Itse asiassa tämä on äärimmäisen loukkaavaa!
Artikkeli ei aukea kokonaan, mutta tässä ote siitä:
”…vaikeasti työllistyvät ihmiset ovat hyvin erilaisissa asemissa. Yksi voi kärsiä terveysongelmista, toisella ovat riesana päihteet ja kolmatta ei vain kiinnosta.”

Neljännellä (kuten minulla) EI OLE terveys- eikä päihdeongelmia ja (työ) kiinnostaa kovasti! Ongelma on ainoastaan se, ettei rekrytoijia/ työnantajia kiinnosta yhtään. Jos hakijoita työpaikkaan on sata, viisi heistä kutsutaan haastatteluun ja vain yksi saa työpaikan, onko silloin kaikilla muilla hakijoilla em. ongelmia eivätkä he siksi työllistyneet? He ainakin osoittivat olevansa kiinnostuneita hakemalla työpaikkaa.

Hesarin mielipidekirjoitukseen on kirjoitettu hyviä kommentteja, kuten:
Työttömien leimaaminen mielenterveyshäiriöisiksi alkoholisteiksi (kuten SK:n artikkelissa juuri tehdään) ei edesauta työttömiin liitettyjen stigmojen poistumista.”

Mitä tällä leimaamisella saavutetaan? Saadaanko sillä etäännytettyä itsensä työttömyyden uhasta ajatellen ettei itse ole sellainen? Silloin voi huijata itseään ja huokaista helpotuksesta kuvitellessaan, ettei juuri Minulla ole vaaraa joutua työttömäksi.

Pitkäaikaistyöttömyys nimenomaan vaatii rautaista mielenterveyttä, koska ei jatkuvaa leimaamista, syrjimistä ja entisestään vähien tukien vähentämistä muuten jaksa! Eikä oikein tahdo jaksaa silloinkaan… Mahdolliset päihde – ja mielenterveysongelmat sekä kiinnostuksen vähenemisen työpaikattomien kyykytys- ja kiusaamistoimenpiteisiin työttömyyden seurauksena voin ymmärtää, mutta en mainittuja asioita useimpien työnhakijoiden työpaikattomuuden syynä.

6 kommenttia:

  1. "Mitä tällä leimaamisella saavutetaan? Saadaanko sillä etäännytettyä itsensä työttömyyden uhasta ajatellen ettei itse ole sellainen? Silloin voi huijata itseään ja huokaista helpotuksesta kuvitellessaan, ettei juuri Minulla ole vaaraa joutua työttömäksi"

    Vastasit itse itsellesi ja mielestäni tuossa kiteytyy se koko asian pointti.

    Itse olen onnekkaasti työelämässä, joskin pätkätyöläisenä, mutta välillä kyllä ihmetyttää, että minkälaisia "apinoita" sinne on päästetty vakituisiin työsuhteisiin? Ja millä ihmeen meriiteillä he ovat sinne päässeet?

    Vaikutat blogisi perusteella todella fiksulta ja ajattelevaiselta naiselta. Olet varmasti äitinäkin tosi ihana, vaikkei se tähän asiaan nyt mitenkään kuulu, mutta jos ei haukku haavaa tee, niin ei se kehukaan nyt pahasta voi olla?

    Kirjoittelehan lisää mielenkiintoisia ajatuksiasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On totta, etteivät vakituisissa työsuhteissa olevat suinkaan aina ole mitään terävintä kärkeä, vaan ovat sattuneet olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

      Kiitos kehuista, niitä on ilo saada!

      Poista
  2. Olin työtön runsaan kahden vuoden ajan tällä vuosikymmenellä, välillä oli tosin joku pätkätyö. Takaraivossa oli koko ajan ajatus siitä, että tämä ei voi jatkua loputtomiin, en voinut uskoa siihen, ettenkö vielä pääsisi työelämään, jonka olin aloittanut 1980-luvun alkuvuosina. Olin työelämässä yhtäjaksoisesti 2010-luvulle saakka, jolloin irtisanottiin. Olin jo täyttänyt viisikymmentä. Sen ikäistä työttömäksi jäänyttä kun holhotaan kuin vähäjärkistä, niin kyllä oli alentavaa. En kuitenkaan masentunut vaan lähinnä suutuin. Adrenaliinitaso nousi joka kerran, kun jouduin jollain lailla olemaan te-toimiston kanssa tekemisissä. Sittemmin pääsin takaisin työelämään ja pian kun aloitamme 2020-luvun, niin silloin jossain vaiheessa häämöttää tulevan eläkeläisen rooli. Siihen on kuitenkin vielä useampi vuosi, joten työelämässäkin voi siinä ajassa vielä sattua ja tapahtua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös minä olen sitä mieltä ettei tämä tilanteeni voi/saa jatkua loputtomiin, mutta valitettavasti siltä kuitenkin näyttää.

      Työttömien holhoaminen ja ikäsyrjintä on nöyryyttävää ja todellakin suuttumusta aiheuttavaa!

      Poista
  3. Hyvä kirjoitus. Näitä asioita olen miettinyt itsekin vuosien varrella todella paljon - miksi työttömyyttä pidetään usein vain jotenkin "heikompilahjaisten" ja "sosiaalisten ym ongelmien pauloissa olevien" juttuna? Omana syynä? Tällä hetkellä lisääntyy akateemisten ja korkeasti koulutettujen ihmisten työttömyys - eikä suinkaan siksi, että heillä olisi ongelmia tai eivät haluaisi olla töissä.

    Ikärasismi on Suomessa todellisuutta.

    Työhön takaisin pääseminen on todella vaikeaa, kun kerran on pois pudonnut - useimmille. Tiedän sen omasta kokemuksesta. Olen tällä hetkellä töissä määräaikaisena ja pelkään jo nyt aikaa, joka syksyllä koittaa, kun määräaikainen pesti päättyy. Yritän hakea töitä jo nyt, kun vielä voin sanoa olevani töissä mutta kun ikää on tullut, ei aina auta vaikka on kuinka reipas, terve, hyväkuntoinen, aikaansa seuraava jne on.

    Tuleva eläkekin jää tietenkin pieneksi, kun vuodet ennen eläkeikää ovat kituuttamista ja pätkien tekemistä pienellä palkalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työttömyys ilmiönä pitää näemmä poliitikkojen taholta kieltää loppuun asti ja laittaa se pelkästään työpaikattomien syyksi. Olen omakohtaisesti joutunut kokemaan kuinka vaikeaa on yrittää päästä takaisin työelämään (edes vähäksi aikaa) CV:ni kraaterien ja ikäni vuoksi.

      On todella hienoa, että löysit (määräaikaisen ja vieläpä) palkallisen työn! Muita töitä ei tosin kuuluisi ollakaan, kuin palkallisia. Toivottavasti saat siihen jatkoa.

      Tulevaa eläkettäni en edes ajattele, koska nykyhetken olemattomissa "tuloissani" on jo tarpeeksi kestämistä...

      Poista