torstai 30. huhtikuuta 2015

Työssäoppimispaikoissa (ja työvoimakoulutuksissa) havaittua

Noin kolmen vuoden aikana olen ollut tähän mennessä yhteensä noin puoli vuotta kahteen eri työvoimakoulutukseen liittyvillä työssäoppimisjaksoilla. Olen - erittäin ulkopuolisena ja kriittisenä tarkkailijana - havainnut seuraavia ilmiöitä:

1) ns. kissan hännän nostaminen
Tämä liittyy enemmänkin siihen, kun tietyn ammatin tai alan edustaja on typo-koulutuksissa käynyt kertomassa työstään. Näissä tilaisuuksissa käy joka kerta ilmi, miten omasta mielestään korvaamattomia huippuosaajia kaikki ko. alalla edustavat, mutta valitettavasti heidän palkkansa on aina liian pieni ts. heitä ei arvosteta tarpeeksi, jos ollenkaan... On toki hienoa, että ammatillinen itsetunto on korkealla.

2) Miessukupuolen yliarvostaminen naisvaltaisilla aloilla
Kun kyseessä on ala, jolla miehiä on paljon vähemmän kuin naisia, näyttää käyvän helposti niin, että vähäisilläkin ansioilla saadaan (pidettyä) työpaikka.
Esim. edellisessä top-paikassani eräs mieshenkilö oli sattumalta päässyt työllistetyksi ko. paikkaan 1990-luvun laman aikaan ilman minkäänlaista alan koulutusta ja siellä hän oli edelleen kesällä 2012 eläkepäiviä odottelemassa. Toisella mieshenkilöllä oli tutkinnon suorittaminen jäänyt hieman "vaiheeseen", mutta siellä hän vain iloisesti porskutti tietoasiantuntijana ja näyttää jatkavan edelleen! Naiset suorittavat tutkintonsa tunnollisesti loppuun ja jäävät työttömiksi...
Nykyisessäkin top-paikassani huomaan saman ilmiön: eipä tarvitse kummoinenkaan heppu olla, niin työpaikkoja on mistä valita. Tämä ilmiö ei sitten - ainakaan oman kokemukseni mukaan - päde naisiin miesvaltaisella alalla!

3) Tutut henkilöt saavat työpaikat
Molemmilla kerroilla havainnoidessani rekrytointiprosessia top-paikoissani (edellisessä ja nykyisessä), työpaikan on saanut joko sijaisena tai kesätöissä ko. paikassa aikaisemmin ollut henkilö. Valinta on jo ainakin puoliksi suoritettu ennen muodollista hakuteatteria.

Hauskaa työväen juhlaa työttömällekin väelle!

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Vain palkka(tuki) puuttuu

Silloin, kun palkattomassa työssäoppimisessa lähes unohtaa olevansa töissä ilman palkkaa, saattaa siellä hetkittäin jopa viihtyä. Kyllä täysipäinen ihminen (ainakin niin kauan kuin vielä sellainen olen tällä menolla…) oikeasti kaipaa mielekästä tekemistä, virikkeitä ja  tilaisuuksia saada käyttää aivojaan ja osaamistaan!

Palkka olisi kuitenkin erittäin tarpeellinen ja tervetullut, mutta kukaan ei ole sitä halukas maksamaan. Palkkatukimahdollisuutta on top- paikassa jo useaan kertaan tuotu esiin – saa nähdä, miten sen kanssa tulee käymään?! Turha kai minun on edes siitä haaveilla? Henkilö, jolta aiemmin kysyin vihjatusta palkkatukipaikasta, vastasi että vuodenvaihteen tienoilla saattaisi olla jotain tarjolla . Parempi kai palkkatukityö vuodenvaihteessa kuin ei mitään työtä enää ikinä?

Puolen vuoden palkkatukityön jälkeen ymmärtääkseni pääsisin takaisin jonkinlaiselle ansiosidonnaiselle päivärahalle, jolloin minun ei tarvitsisi ihan niin paljon määritellyn köyhyysrajan (nettotulot 1170 €/kk) alapuolella sinnitellä. Tosin myös ansiosidonnaista päivärahaa (sekä äitiyspäivärahaa) saadessani olen ollut tuon (netto)tulorajan alapuolella!
Ansiosidonnaiseni bruttona oli tuon nettoköyhyysrajan paikkeilla...

Olen siten ollut insinööriksi valmistumiseni jälkeen enemmän virallisen köyhyysrajan alapuolella kuin yläpuolella…



keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Mielenkiintoista



Olen...

  •        nainen
  •        suomenkielinen
  •         35 – 50 –vuotias
  •         ylioppilas tai ”muu” (koska korkeakoulututkintoa minulla ei ole)
  •       ”tienaan” alle 1000 e/kk
  •         minulla on 2 lasta

”Kaltaisiani ei ole (uudessa) eduskunnassa!

Eipä siis ole ihme, ettei ”minunlaisteni” etuja oikein kukaan tunnu ajavan, kun olen niin outo yhdistelmä(?) 

(Kansanedustajat sitten tienaavatkin jo huomattavasti yli tuon 4000 €/kk.)