Eräs (vähemmän elämää nähnyt) toimittaja on kokenut jo kahden
kuukauden työttömyyden kauheaksi katastrofiksi: ”Olin työttömänä vain kaksi kuukautta enkä ymmärrä, miten
ihmiset kestävät yhtään pidempään – niin paljon minua hävetti.”
Normaalisti tuossa vaiheessa työttömällä on säästöjä, hän on todennäköisesti saanut lomarahat ja nauttii ansiosidonnaista päivärahaa, kuten minulla oli tilanne vuonna 2009 jäädessäni tälle päättymättömälle työttömyysjaksolle. Silloin minulla ei todellakaan hätäpäivää ollut, mutta kun toukokuussa 2015 olen ollut jo 72 (!) kuukautta työttömänä, on tilanne täysin toisenlainen. On toki hyvä saada edes jonkinlainen käsitys siitä, millaista työttömän elämä rahattomana (ja ”arvottomana”) on, jos se kerran jo kahdessa kuukaudessa käy selväksi… Tuo kokemus tekisi ilmeisesti kaikille itsestään selvinä pitämissään työpaikoissa kävijöille hyvää!
Luin myös sen jutun. Ei se minusta mitenkään väheksynyt työttömien tuntoja. Hänen kokemuksensa, sattumoisin kaksi kuukautta, on hänen kokemuksensa. Mistäs sitä tietää mitä hän elämässään vielä tulee kokemaan.
VastaaPoistaMutta kyllä, pitkittynyt työttömyys on pitkittynyt tuska.
En väittänytkään, että kirjoitus olisi väheksynyt työttömien tuntoja, mutta vain kahden kuukauden kokemus työttömyydestä on jokseenkin olematon. Onnellista, jos työttömyyskokemus hänen kohdallaan myös jää niin lyhyeksi.
VastaaPoistaTällä tavalla työttömyyden "Iron Man"-tasolla ollessa, täytyy myös todeta tuon kahden kuukauden olevan tuplattu kesäloma...57 kk on mittarissa ja tuskin enää muistan, mikä on normaalia tai miltä se tuntuisi töiden lomassa päästä 2kk lomalle...
VastaaPoistaSamalla myös mietityttää nuo neuvot, että pitäisi varautua 3kk bruttopalkan verran, jos jotain poikkeavaa tulee eteen. Säästöt hupenivat tasaista tahtia ja kukaan ei osannut minua valmistaa 57kk:n "poikkeamaan"...
Niinpä. Säästöt ovat menneet ja pidennettyä "kesälomaa" olen pitänyt jo toukokuusta 2009 alkaen.
VastaaPoistaOli se kaksi kuukautta ekalla kerralla itsellekin tooosi pitkä aika. Mutta kuukausien muuttuessa vuosiksi... Huokaus.
VastaaPoistaKaksi, neljä, kuusi vuotta on tosiaan aivan jotain muuta kuin kaksi kuukautta. Huokaus täälläkin.
VastaaPoista