maanantai 13. huhtikuuta 2015

Työtön ei ole arvoton

Minä en suostu sanomaan itseäni arvottomaksi vain siksi koska satun olemaan työtön! Tarkistin myös blogistani hakusanalla ”arvoton” eikä sillä löytynyt mitään – en ole siis koskaan erehtynyt sanomaan itseäni arvottomaksi, vaikka monenlaista olen kirjoitellut. Saatan olla arvoton kaltaisiani hyljeksiville työnantajille, mutta muuten olen aivan tasan yhtä arvokas kuin työssäkäyvätkin. Tekeekö ihmisestä jotenkin arvokkaamman se, että hän käy jossain yrityksessä tahkoamassa loputtoman ahneille osakkeenomistajille rahaa? Saatte siinä tapauksessa pitää ”arvokkuutenne” minun puolestani!

Ne, jotka tekevät oikeasti arvokasta ja tärkeää työtä, eivät ole ns. tuottavassa työssä, vaan päinvastoin sellaisessa, jossa kulutetaan rahaa (sosiaaliala, sairaanhoitoala). Heidän työnsä on arvokasta, mutta ihmisarvo on joka tapauksessa meillä kaikilla sama, tai ainakin pitäisi olla… Minun arvoni tai arvottomuuteni mitataan aivan muulla tavalla kuin sillä, onko minulla työpaikkaa vai ei.

7 kommenttia:

  1. Samaa mieltä. Itse olen myös oman työttömyyteni kohdalla pohtinut sitä, että kyllähän töitä löytyisi vaikka millä mitalla ja helposti, mutta se vaatisi usein moraalin myymistä. Äkkiäkös voisi kehitellä jonkun videoblogin, jossa kiusaisi viattomia ihmisiä tms. Riistokapitalistisen yhteiskuntamme ajatusmalli: riisu tai kiusaa- saatat jopa rikastua samalla. Siinä samalla potkisi muita ojan pohjalle ja haukkuisi ne luuserityöttömät, vaikka oma työ olisikin jotain niin hohdokasta kuin muiden ivaaminen.

    VastaaPoista
  2. Luin eilen tämän blogikommenttisi, ja ruokakin meinasi palaa pohjaan. Itse olen joutunut tyskentelemään tämän asian kanssa. Läheiseni ovat joutuneet tukemaan minua: minulla on arvoa, olen sitten töissä tai en. Tekstisi auttaa ja tukee, taas kerran. Hyvä niin. /Epäilevä

    VastaaPoista
  3. Löysin vasta joku aika sitten tämän blogisi Rantakasvin blogin kautta. Itsellä on 7. työttömyysvuosi menossa. Olen 56 v ja korkeasti koulutettu. Nyt alkaa olla sellainen todella arvoton ja mitätön olo. Ei vaan ole missään paikkaa jonne minua tarvittaisiin. Ei edes perhettä.

    Elämä on mennyt totaalisesti ohi. Olin alle 50v kun jäin työttömäksi ja aluksi luulin minäkin, että pitkän kesäloman jälkeen saisin töitä. Mutta ei niitä ole sitten löytynytkään. Aluksi jaksoin hakemuksia tehdä jatkuvasti, mutta enää en oikein jaksa. Ei minua enää kukaan palkkaa. Odotan eläkeikää.
    Brita

    VastaaPoista
  4. Ikävä tilanne sinulla, Brita. Minkäpä asialle sitten voi, kun työpaikan saaminen ei sitkeästä yrittämisestäkään huolimatta onnistu.

    Vapaaehtoistöissä aina tarvitaan erityisesti sellaisia ihmisiä, joilla on elämänkokemusta. Oletko miettinyt sellaista (jaksamisen mukaan toki)? Palkkaa niistä ei tule, mutta jos saisit jotain muuta tilalle? Ainakin tarpeellisuuden tunnetta!

    Minä koen itseni tarpeelliseksi perheeni kautta, joten en ole ainakaan vielä ryhtynyt vapaaehtoistöihin. Tällä hetkellä olen palkattomassa työssäoppimisessa, joten minua "tarvitaan" myös siellä. On erittäin tärkeää, että on jotain säännöllistä tekemistä, vaikka sitten palkatonta...

    VastaaPoista
  5. Olen pohtinut vapaaehtoistyötä. Nyt odotan sellaista SPR:n perehdytyskurssia tai iltaa mikä se nyt onkaan. Meinaan rohkaistua sinne ja ryhtyä vappaaehtoiseksi kaveriksi jollekin vanhukselle vaikka tai mitä nyt on sopivia.

    Mutta "työkkärissä" en aio asiaa mainostaa, siitähän ei koskaan hyvää seuraa.
    Brita

    VastaaPoista
  6. Tämä tulee ehkä vähän myöhään, koska näissä ryhmät alkavat syksyllä, mutta suosittelisin tällaista vapaaehtoistyötä (en tiedä, vaikka olisi tuttukin): http://www.luetaanyhdessa.fi/ Olen itse vuosia sitten ollut omalla paikkakunnalla mukana toiminnassa seurakunnan kautta ja jos esim. vieraat kulttuurit, kielet yms. kiinnostavat, niin tämä on oiva juttu sellaiselle. Mukana oli lähinnä työttömiä ja eläkkeelle olevia esim. opettajia. Itse tutustuin todella mukaviin ihmisiin, sai tehdä halutessaan aika paljon, opettaa maahanmuuttajille suomea, hoitaa lapsia ja välillä oli erilaisia koulutuksia, tapaamisia, juhliakin.

    VastaaPoista
  7. On totta, että nykyisin arvostetaan vain tuottavaa työtä ei esim. sellaisia aloja, joissa kasvatetaan vaikkapa lapsia. Ja palkat on sen mukaiset..

    VastaaPoista