perjantai 29. toukokuuta 2020

Syrjinnästä työnhaussa


Syrjintä työnhaussa on valitettavasti aina (minulle) ajankohtainen aihe. Nyt on ajankohtaista se, että tulevana maanantaina jää – jälleen kerran – yksi työ alkamatta.

On useita syitä syrjiä minua työnhaussa. Näitä ovat ikäni, pitkä työpaikattomuuteni eli CV:ni aukot ja se, etten ole korkeakoulutettu. Näiden yli eivät näköjään työnantajat pääse.

Minun palkkaamiseni edes kolmen kuukauden työhön on ilmeisesti riski, koska minulla on isoja aukkoja CV:ssä?!

Olit loppusuoralla.” Toki. Se ei valitettavasti lohduta, oli totta tai ei!
Valitulla oli vaadittua osaamista.” (jota ei alun perin edes työpaikkailmoituksessa vaadittu.)

Myös tunne epäoikeudenmukaisuudesta työpaikkaan valitsemisen kriteereissä ärsyttää, koska on asioita, joita en voi muuttaa toisenlaisiksi. Toisaalta kilpailu on kovaa, hakijoita on paljon ja aina löytyy se kaikin tavoin mieleinen ja "täydellinen" hakija, joka en ole missään tapauksessa minä. Juu, en ole yhtään katkera tästä...

Eläkkeelle (olemattoman pienelle sellaiselle) minulla olisi vielä noin 11 vuotta, kuten toinen minua haastatelleista (joka on ollut samassa firmassa töissä 1980-luvun lopusta!) kertoi hänellä olevan. Hän on siis suunnilleen minun ikäiseni, mutta ei kuitenkaan valinnut ikäistään töihin.

Sellainen henkilö ei toki pysty ymmärtämään millaisessa tilanteessa joku toinen voi olla, koska hänen oma tilanteensa on ihanteellinen! Köyhä loppuelämä on minulla näin ollen edessä:

Miten voisin hyväksyä työpaikattomuuteni sekä nykyisen ja tulevan (eli edelleen jatkuvan) rahattomuuteni?

En usko, että yhtään mitenkään ja siinäpä ”vika” juuri onkin, etten voi asiaa hyväksyä! Minulla ”kuuluisi” olla takana 30 työvuotta ja edessä ainakin 10, mutta kumpaakaan ei ole - eikä enää tule.

maanantai 18. toukokuuta 2020

Yltiöpositiivisuus on haitallista


Positiivinen ajattelu, näennäispositiivisuus, tekopositiivisuus, yltiöpositiivisuus, toksinen positiivisuus… Nimittääpä sitä sitten millä tahansa edellä mainituista, niin erityisesti työnhakuvalmennuksissa tämä valheellinen positiivisuus korostuu aivan liikaa. Mietinkin, miksi minulle tuli viimeksi suorastaan fyysisesti huono olo valmennuksessa, josta kirjoitin aiemmin toukokuussa. Keksin erääksi syyksi tähän väkinäisen positiivisuuden. Kouluttaja myös väitti minun jääneen toiseksi työpaikan haussa ”koska olin ollut negatiivinen työhaastattelussa”. Tästä asiasta hän ei kuitenkaan voinut tietää yhtään mitään! Yltiöpositiivisuus osoittikin tällä tavalla huonoimmat puolensa ja kääntyi itseään vastaan.

Tässä otteita erinomaisesta Aaro Immosen kolumnista :

Tämän kuvan mukaan todellista välittämistä on avun tarjoaminen ja kuuntelu, kun taas toksiseen positiivisuuteen kuuluvat yksinkertaiset hokemat: ajattele iloisia asioita, älä ole negatiivinen.
Toksisen positiivisuuden käsite kuvaa haitallista positiivisuuspuhetta, jossa ainoastaan myönteiset tunteet ovat hyväksyttyjä. Sen mukaan meidän kaikkien pitäisi olla hyvää oloa säteileviä pikkuaurinkoja.
Toksisen positiivisuuden näkökulmasta ei-toivottuja henkilöitä ovatkin ne, jotka levittävät “negatiivisia viboja”. Heitä ovat esimerkiksi masentuneet tai ahdistuneet, joiden pahaa oloa yritetään helpottaa kauniilta kuulostavilla hokemilla.
Turhat motivaatiolauseet voivat olla vahingoksi, kun ne vievät huomion itse ongelmista. Pahaa oloa tunteva kaipaa kuuntelua ja myötäelämistä, mutta toksinen positiivisuus ei anna mahdollisuutta puhua negatiivisista tunteista..
Negatiiviset tunteet kuuluvat ihmiselon kaareen

tiistai 12. toukokuuta 2020

Törkeää aliarvioimista


Tämä kommentti on niin ala-arvoinen ettei sitä oikeastaan kannattaisi edes noteerata, mutta toisaalta on pakko:

”Perinteiset rakenteet, siilot ja johtamismallit ovat katoavia ja halutaan ihmisiä jotka osaavat tehdä töitä monitasoisissa tiimeissä. Lukekaa tulevaisuuden työpaikoista niin tiedätte mitä yritykset odottavat. Ole ajan tasalla. Käytä älypuhelinta, Spotifytä, SoMea ja lisää CV:n harrastuksiin tietokonepelien pelaamista ja nettiryhmissä olemista. Tekniikka kehittyy niin kovaa vauhtia että oletan hakijoilla olevan ymmärrys nykypäivän tekniikasta. CV:ssä Microsoft Word ja Excel ei ole enää IT osaamista.”

Taloussanomat (kommentti keskustelusta)


Minä käytän älypuhelinta, Whatsappia, Bloggeria, Instagramia, Spotifyta ym. mutta en todellakaan laittaisi mitään nettiryhmissä olemista tai tietokonepelien pelaamista CV:hen! Täysin idioottimainen kommentti! En pitäisi kaikkea mainittua ”IT osaamisena”. Kommentissa todettiin lisäksi, että ”kysykää apua lapsenlapsilta”. No, minulla ei ole lapsenlapsia eikä omilta lapsiltani ole juurikaan tarvinnut neuvoja tai apua kysellä, joskus toki. Useimmiten selviän ihan itse. No, nykyisin voi näemmä saada työpaikan peliharrastuksenkin avulla. (Tämä on toki alakohtaista.)

Minä voin sitten täyttää CV:ni aukot kirjoittamalla sinne, että olen pelannut jotain tyhjänpäivästä pleikkapeliä!

maanantai 4. toukokuuta 2020

Ei enää yhtään ns.valmennusta!


Ihmettelen, miksi (jo melko hyödyttömäksi osoittautunut) henkilökohtainen työnhaun valmentajani ehdotti minulle erästä valmennusryhmää, koska en saanut siitä mitään irti. Paremminkin masennuin kaikesta siihen liittyvästä… Ihmisiä yhdistäväksi tekijäksi kun ei riitä pelkkä viidenkympin rajan ylittäminen ja työpaikattomuus. Minun on toki aina ollut vaikea tuntea kuuluvani johonkin joukkoon, koska olen tällainen ulkopuolinen sivustakatsova väliinputoaja. Valmennus oli kolmipäiväinen ja näinä pandemian aikoina toteutettiin netissä Zoomin avulla (tulipahan ainakin tutustuttua siihen, jos ei muuta).

Yhden syyn toki tiedän siihen, miksi minulle tätä ns. valmennusta suositeltiin, eli se on luonnollisesti rahastus! (Itse en tietenkään mitään maksanut enkä ikinä mistään vastaavasta suostuisi maksamaan!) Taitaa nyt koronatilanteen vuoksi loppua näiden huuhaa- kouluttajien määrärahat ja luultavasti myös työttömille maksettavat rahat. 😒 Toki nämä kouluttajat ja valmentajat rahastavat vielä kun ehtivät.

Millaiseen ryhmään tuntisin kuuluvani?
  • 50…55 –vuotiaat (ehdottomasti alle 55!), joilla ei ole mitään terveysongelmia tms.
  • ei-korkeakoulutetut
  • pitkäaikaistyöttömät työmarkkinatuen varassa sinnittelijät

Valmennuksen sisältö:
  • Kevytyrittäjyyden mainostus
  • Erään ohjelmointialan firman ”HR-tädin” omakehu
  • Koulutusten esittely (TAMK, TAKK ym. ja ne on jo nähty ja koettu)

Mikä ryhmässä oli vikana?

  • Siinä oli lähemmäs kuusikymppisiä (osa IT-alalta), joista jotkut valittelivat terveysongelmiaan.
  • Oliko edes yhtään pitkäaikaistyötöntä? Se ei käynyt ilmi.
  • Ilmeisesti ns. kevytyrittäjyys kiinnosti osaa heistä aidosti? Minua se ei missään tapauksessa kiinnosta!

Masentavat tekijät valmennuksessa:
  • Jo monta kertaa kuultujen kliseiden toistelu (minulle ei mitään uutta)
  • Tekopositiivisuus
  • Yhden osallistujan valitus (itsekin olen kriittinen, kyyninen ja kyllästynyt, mutta silti en oikein jaksanut kuunnella)
  • Ihmisten valheellinen(?) toiveikkuus
  • Yksi henkilö oli jo masentunut, vaikka oli ollut vasta viitisen kuukautta työttömänä ja (kuulemma) hyvällä ansiosidonnaisella (minä kiljuisin riemusta, jos oma tilanteeni olisi sellainen!) Toki aika menee nopeasti ja äkkiä oletkin pa-työtön* (kuten minulle kävi). Minä en ole koskaan saanut hyvää ansiosidonnaista.

*pa-työtön: persaukinen pitkäaikaistyötön

  • ”HR-täti” joutui esittämään, että noin kuusikymppiset muka kiinnostaisivat heidän potentiaalisina työntekijöinään

Lisäksi minua otti rankasti päähän kouluttajan kommentti siitä, että en ole saanut työpaikkaa, koska olen mahdollisesti ollut työhaastatteluissa negatiivinen
No en tasan ole ollut eikä hän voi sitä edes tietää!