Syrjintä työnhaussa on
valitettavasti aina (minulle) ajankohtainen aihe. Nyt on ajankohtaista se, että
tulevana maanantaina jää – jälleen kerran – yksi työ alkamatta.
On
useita syitä syrjiä minua työnhaussa. Näitä ovat ikäni, pitkä
työpaikattomuuteni eli CV:ni aukot ja se, etten ole korkeakoulutettu. Näiden
yli eivät näköjään työnantajat pääse.
Minun palkkaamiseni edes kolmen kuukauden työhön on
ilmeisesti riski, koska minulla on isoja aukkoja CV:ssä?!
”Olit loppusuoralla.” Toki. Se ei
valitettavasti lohduta, oli totta tai ei!
”Valitulla oli vaadittua osaamista.”
(jota ei alun perin edes työpaikkailmoituksessa vaadittu.)
Myös
tunne epäoikeudenmukaisuudesta
työpaikkaan valitsemisen kriteereissä ärsyttää, koska on asioita, joita en voi
muuttaa toisenlaisiksi. Toisaalta kilpailu on kovaa, hakijoita on paljon ja
aina löytyy se kaikin tavoin mieleinen ja "täydellinen" hakija, joka
en ole missään tapauksessa minä. Juu, en ole yhtään katkera tästä...
Eläkkeelle (olemattoman pienelle sellaiselle) minulla olisi vielä noin 11 vuotta, kuten toinen minua haastatelleista (joka on ollut samassa firmassa töissä 1980-luvun lopusta!) kertoi hänellä olevan. Hän on siis suunnilleen minun ikäiseni, mutta ei kuitenkaan valinnut ikäistään töihin.
Eläkkeelle (olemattoman pienelle sellaiselle) minulla olisi vielä noin 11 vuotta, kuten toinen minua haastatelleista (joka on ollut samassa firmassa töissä 1980-luvun lopusta!) kertoi hänellä olevan. Hän on siis suunnilleen minun ikäiseni, mutta ei kuitenkaan valinnut ikäistään töihin.
Sellainen
henkilö ei toki pysty ymmärtämään millaisessa tilanteessa joku toinen voi olla,
koska hänen oma tilanteensa on ihanteellinen! Köyhä loppuelämä on minulla näin ollen edessä:
Miten voisin hyväksyä työpaikattomuuteni sekä nykyisen ja
tulevan (eli edelleen jatkuvan) rahattomuuteni?
En
usko, että yhtään mitenkään ja siinäpä ”vika” juuri onkin, etten voi asiaa
hyväksyä! Minulla ”kuuluisi” olla takana
30 työvuotta ja edessä ainakin 10, mutta kumpaakaan ei ole - eikä enää tule.