keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Työnhakuni tulokset



Tässä laihoja tuloksia viimeisen noin kolmen kuukauden ajalta:
  1. Syvä hiljaisuus (useimmiten), joka kertoo hyvin paljon
    rekrytoijista, tilanteesta työmarkkinoilla sekä omista työllistymismahdollisuuksistani                    
  2. Yksi kiitos hakemuksestasi –sähköposti, jossa ilmoitettiin että ”tällä kertaa” keskusteluja kanssani ei aloitettu 
    (Ehkä ensi kerralla - tai sitten ei silloinkaan…)
  3. Yksi haastattelukutsu vuokrafirmaan => ei jatkoon
    Lopputulos: Ei vieläkään yhtään työpaikkaa.
    Miksi siis kiusata itseään tuloksettomalla työpaikan hakemisella?


lauantai 24. tammikuuta 2015

Yhdentekevää

Tässä vaiheessa on herttaisen yhdentekevää  menenkö palkattomaan työssäoppimiseen vai en! Mieluiten en edes menisi vaan pitäisin hiihtoloman silloin, kun lapsillakin on. Palkalliselle työlle toki mielelläni uhraisin hiihtoloma-ajankin. Työssäoppimisjaksolla(kaan) ei tule todennäköisesti olemaan minkäänlaista merkitystä työllistymiseeni jatkossa.

Kuulemma tulevalla työ(ssäoppimis)paikalla on tällä hetkellä yksi ns. työllistetty henkilö. Minä en halua työllistetyksi koskaan, mieluiten olen kokonaan työtön. Työllistyneeksi sen sijaan alkaisin hyvin mielelläni, vaan taitaa sekin jo olla lopulta yhdentekevää… En vain jaksa.





tiistai 20. tammikuuta 2015

Pohjanoteeraus



Kyllä tässä pitkäaikaistyöttömänä ollessa joutuu venymään ja nöyrtymään monenlaiseen! Yrittäessään työllistyä alaa vaihtamalla saattaa joutua esim. sellaiseen top- paikkaan, jonne ei koskaan, ikinä muuten olisi kuvitellut menevänsä. Toki olen hakeutunut tähän typo-koulutukseen ”vapaaehtoisesti” eli työttömyyden pakottamana.  Kuitenkin opiskelin insinööriksi juuri tietynlaisten töiden välttämiseksi. Nyt mennään sitten ojasta allikkoon…   

Kunpa vain olisin saanut tehdä substanssiosaamiseeni kuuluvia töitä, joita olisin oikeasti halunnut tehdä, ja joissa olisin ollut hyvä! Kovin hiljaista vain on ollut sillä rintamalla - ja siellä ikäsyrjintä kukoistaa. On sitten tyydyttävä siihen, mitä saa, vaikka se sitten olisi palkatonta työssäoppimista eräässä kaupungin organisaatiossa. Lisäksi kaupungin töihin työllistyminen on jokseenkin mahdotonta, koska se on tyypillinen palkattomia työssäoppijoita, palkkatuettuja työllistettyjä ja muita vastaavia hyväksikäyttävä taho.

perjantai 16. tammikuuta 2015

Onko uudelleenkouluttautuminen liian myöhäistä työllistymisen kannalta?



”Yksi ammatti ei riitä enää eläkeikään, sanotaan. Eikä koskaan ole liian myöhäistä vaihtaa alaa. Mutta pitääkö se paikkansa?
30+-ikäinen löytää kyllä uuden työn(?), mutta entäpä 50+-ikäinen (tai – minun tapauksessani – 50- -ikäinen?).”

– Yleisimmin insinöörit ja arkkitehdit vaihtavat ammattia lähelle aiempaa, esimerkiksi yrityksistä liikkeenjohdon konsultiksi tai yksityisyrittäjiksi.”
Minä puolestani olen jälleen kerran pakkovaihtamassa - tai yrittämässä vaihtaa - ammattia tai alaa entistä kauemmas aiemmasta, vaikka olisin kovasti halunnut ja edelleenkin haluaisin tehdä aikaisempien työtehtävieni tyyppisiä töitä.

Uudelleenkoulutuksella ”ei yläikää”
”... Jos kunto ja motivaatio riittävät, ammatinvaihtoa ja uudelleenkouluttautumista voi suositella vanhemmille ikäryhmille. Eläkkeelläkin voi tehdä työtä. Uudelleenkoulutus ei välttämättä merkitse koko opintoputken läpikäyntiä.  Tärkeä on huomata, että nykyinen näyttötutkintoon pohjaava koulutustutkintomalli on sangen joustava ja helpottaa erityisesti vanhaa työtä lähelle uudelleen kouluttautumista. Sen voi suorittaa myös työn ohessa (tai työttömyyden ohessa…).  Nykyään tiettyyn ammattikäsitteeseen lukkiutuminen ei aina ole välttämättä kannattavaa: kaikissa ammattiryhmissä on yleisiä elementtejä ja alueita, joita voi käyttää toisessa ammatissa tai tutkinnossa.”
Kuntoa ja motivaatiota minulla on ja yksi näyttötutkinto jo suoritettuna sekä seuraava (tai ainakin osatutkinto) mahdollisesti suoritettavana. Olen yrittänyt vaihtaa pakon edessä perinteisemmille naisten aloille eli huonompipalkkaisiin töihin (vaikka en koskaan ole hyvää palkkaa saanutkaan), mutta mikään ei auta – työpaikkoja ei vain (ainakaan minulle) ole. Uudelleenkouluttautuminen ei liene koskaan(?) myöhäistä, sen sijaan työllistymiseni valitettavasti näyttää olevan tässä vaiheessa aivan liian myöhäistä. Pitkittyessään se väistämättä on mutkistunut. Vaikka työllistyisinkin, kuitenkaan työttömyysvuosina menettämiäni ansioita (ainakin 50 000 €(!)) ja työvuosia en enää voi saada takaisin, vaan ne pysyvät aina mielessäni korvaamattomina vahinkoina. Teoria ja käytännön toteutuminen eivät yleensä kohtaa näissä tsemppaamaan pyrkivissä artikkeleissa. Totuus on kuitenkin se, että vaikka suorittaisi millaisen (näyttö)tutkinnon tahansa, ei yhdellekään työnantajalle muodostu siitä velvollisuutta työllistää tutkinnon suorittanutta henkilöä!

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Typo -huijaus



Toki on jo lähtökohtaisesti selvää, että työvoimapoliittisten koulutusten tarkoituksena on lähinnä siivota työttömyystilastoja vähäksi aikaa sekä tuottaa tuloja niitä järjestäville oppilaitoksille ja muille tahoille. Tästä taustatiedosta huolimatta koulutukseen ”satojen hakijoiden joukosta valituksi tullut” joutuu lopulta tuntemaan itsensä huijatuksi. Nythän on päässyt käymään niin, että typo-koulutustamme vastaavia koulutuksia on lähialueilla useita käynnissä samaan aikaan, ja erään toisen koulutuksen työssäoppiminen alkaa täsmälleen samaan aikaan kuin meillä. Tästä onkin helppo päätellä, minkälainen kilpailutilanne on vähien tai olemattomien työssäoppimispaikkojen suhteen… Olisiko ehkä kannattanut koordinoida näitä koulutuksia eikä vain rahankiilto silmissä lähteä järjestämään jälleen uutta? Lupa koulutuksen järjestämiseen on saatu TE-viranomaisilta ja paine kouluttavalla taholla työssäoppimispaikkojen löytämiseen on siten kova. Tämän ongelman ei pidä kuitenkaan missään nimessä kaatua meille koulutukseen valituille osallistujille, koska me olemme vain typo- huijauksen uhreja. 

Vaikka ”koulutettava” onnistuisikin saamaan työssäoppimispaikan, työllistymistä ko. paikkaan tai muualle ei kuitenkaan tule tapahtumaan. Tästä on jo aivan tarpeeksi (liikaa) kokemusta.  Olenkin jäänyt ikuiseen, ei-vakavasti-otettavaan "harjoittelijan" - oikeammin työssäoppijan - asemaan. Samaa huijausta ovat myös ns. FEC - (tai paremminkin FAKE-) koulutukset, sillä on aivan sama millä nimellä paskaa kutsutaan, paskana se siitä huolimatta pysyy! Olen ollut KeKo-koulutuksessa – joksi FEC-koulutuksia silloin kutsuttiin - noin yhdeksän vuotta sitten. Feikkiä joka tapauksessa, nimestä riippumatta. Ideana näissä koulutuksissa on se, että työtön menee näennäiskoulutuksessa olevana töihin jollekin työnantajalle, joka maksaa työttömän työpanoksesta kiinteän summan koulutuksen järjestäjälle. Työtön ei yleensä hyödy tästä mitenkään, mutta koulutuksen järjestäjä ansaitsee rahaa helpolla tavalla. Epätoivoisia ja pahaa-aavistamattomia työttömiä on helppo saada osallistumaan näihin huijauksiin, koska joku saattaa vielä kuvitella työllistyvänsä ihan oikeasti. Koulutuksia ei kuitenkaan järjestetä hyvästä sydämestä työttömien auttamiseksi, vaan rahastamistarkoituksessa!

perjantai 9. tammikuuta 2015

Koulutus-/ vierailupäivästä



Pääsimme kuuntelemaan, kun etuoikeutetut (mielekkäässä) työssä käyvät henkilöt kertoivat työstään, koulutustaustastaan ja katkeamattomasta urakehityksestään.

Eräs työstään kertoneista totesi näin:
Paljon töitä ei ole sama asia kuin jatkuva kiire.”

Olen aivan samaa mieltä, ja tätä olenkin halunnut sanoa jatkuvan kiireestä jauhamisen yhteydessä. On hyvä jos ja kun on paljon töitä, mutta silti niiden kanssa ei välttämättä ole aina kiire (priorisointikysymys!) Mutta enhän minä mitään työelämästä tiedäkään…

Mielestäni on muuten ”todella upeeta”, kun saan kuulla toisten ihmisten vakaista ja hienoista työurista ja (ainakin lähes) varmoista työpaikoista, kun minulla itselläni ei ole mitään!  Minun ei ole enää edes mahdollista saavuttaa vastaavaa asemaa missään työpaikassa, vaikka opiskelisin kaikenlaista miten paljon tahansa. Juna on nimittäin kohdallani mennyt jo, kuten olen aiemminkin kirjoittanut. Jos joku sanoo - työtehtäviinsä liittyen – ”tykkäävänsä haasteista”,
niin toki työtön voi siihen todeta, että työttömyydessä sitä haastetta vasta onkin!