”Yksi ammatti ei riitä
enää eläkeikään, sanotaan. Eikä koskaan ole liian myöhäistä vaihtaa alaa. Mutta
pitääkö se paikkansa?
30+-ikäinen löytää kyllä uuden työn(?), mutta entäpä 50+-ikäinen (tai – minun tapauksessani – 50- -ikäinen?).”
30+-ikäinen löytää kyllä uuden työn(?), mutta entäpä 50+-ikäinen (tai – minun tapauksessani – 50- -ikäinen?).”
”– Yleisimmin insinöörit ja arkkitehdit vaihtavat ammattia lähelle aiempaa, esimerkiksi yrityksistä liikkeenjohdon konsultiksi
tai yksityisyrittäjiksi.”
Minä puolestani olen jälleen kerran pakkovaihtamassa - tai yrittämässä vaihtaa - ammattia tai alaa entistä
kauemmas aiemmasta, vaikka olisin
kovasti halunnut ja edelleenkin haluaisin tehdä aikaisempien työtehtävieni
tyyppisiä töitä.
Uudelleenkoulutuksella ”ei yläikää”
”... Jos kunto ja motivaatio riittävät,
ammatinvaihtoa ja uudelleenkouluttautumista voi suositella vanhemmille
ikäryhmille. Eläkkeelläkin voi tehdä työtä. Uudelleenkoulutus ei välttämättä
merkitse koko opintoputken läpikäyntiä. Tärkeä on huomata, että nykyinen näyttötutkintoon pohjaava
koulutustutkintomalli on sangen joustava ja helpottaa erityisesti vanhaa työtä lähelle uudelleen
kouluttautumista. Sen voi suorittaa myös työn ohessa (tai työttömyyden
ohessa…). Nykyään tiettyyn
ammattikäsitteeseen lukkiutuminen ei aina ole välttämättä kannattavaa: kaikissa ammattiryhmissä on yleisiä
elementtejä ja alueita, joita voi käyttää toisessa ammatissa tai tutkinnossa.”
Kuntoa ja
motivaatiota minulla on ja yksi näyttötutkinto jo suoritettuna sekä seuraava (tai
ainakin osatutkinto) mahdollisesti suoritettavana. Olen yrittänyt vaihtaa pakon edessä perinteisemmille naisten
aloille eli huonompipalkkaisiin töihin (vaikka en koskaan ole hyvää palkkaa
saanutkaan), mutta mikään ei auta – työpaikkoja ei vain (ainakaan minulle) ole.
Uudelleenkouluttautuminen ei liene
koskaan(?) myöhäistä, sen sijaan työllistymiseni
valitettavasti näyttää olevan tässä
vaiheessa aivan liian myöhäistä. Pitkittyessään se väistämättä on mutkistunut.
Vaikka työllistyisinkin, kuitenkaan työttömyysvuosina menettämiäni ansioita
(ainakin 50 000 €(!)) ja työvuosia en enää voi saada takaisin, vaan ne
pysyvät aina mielessäni korvaamattomina vahinkoina. Teoria ja käytännön
toteutuminen eivät yleensä kohtaa näissä tsemppaamaan pyrkivissä artikkeleissa.
Totuus on kuitenkin se, että vaikka suorittaisi millaisen (näyttö)tutkinnon
tahansa, ei yhdellekään työnantajalle muodostu siitä velvollisuutta työllistää
tutkinnon suorittanutta henkilöä!
Uudelleenkouluttautumista mietin minäkin. Vaikeaa on vain tietää, mihin kannattaisi kouluttautua ottaen huomioon oma ikä ja kunto. Se jaksaminen ei vuosien myötä tästä ainakaan parane ja nyt tehtyäni kohta vuoden siivoustyötä, olen romu vähän sieltä ja täältä. Tarvitsisin jonkun vähemmän fyysisen ammatin. Tällä eläkekertymällä minulla ei ole varaa hoitaa itseäni kummoisesti tulevaisuudessa.
VastaaPoista>>Jos kunto ja motivaatio riittävät, ammatinvaihtoa ja uudelleenkouluttautumista voi suositella vanhemmille ikäryhmille. Eläkkeelläkin voi tehdä työtä>> Niin voi, jos joku palkkaa mutta kuka palkkaisi eläkeläisen kun työllistymisvaikeuksia on jo +40-vuotiailla.
VastaaPoistaOsaisiko joku oikeasti valaista, kuinka helposti Pirkanmaan alueella annetaan 40+ ihmisten kouluttautua uuteen ammattiin? Olen ajatellut, että itselläni se voisi olla ainoa väylä fyysisesti helpompiin töihin ja parempiin ansioihin.
VastaaPoistaOmalla kustannuksella saa toki kouluttautua ihan niin paljon kuin haluaa. Eri asia on sitten, jos haluaa työttömyyskorvauksella opiskella sallitut 2 vuotta. Silloin pitää olla kyseessä opinnot "työllistävään" ammattiin . Nykyään ainoa sellaiseksi katsottava taitaa olla lähihoitaja - enkä tiedä onko edes se enää?
VastaaPoista