Uusi vuosi – työttömälle ei mitään uutta

Jo kuudes uusi vuosi on vaihtunut työttömänä olemisen merkeissä. Vuosi vaihtui, mutta työttömyystilanne muuttunee vain huonommaksi. Tarkoitukseni olisi mennä työelämään käväisemään työssäoppimisen muodossa, jos vain joku paikka löytyy. Työssäoppiminen on muuten huomattavasti parempi ilmaisu kuin työharjoittelu, koska ei minun tässä vaiheessa enää mitään tarvitse harjoitella. Työharjoittelija on sellainen ikuiseksi harjoittelijaksi joutunut, joka menee aina vain harjoittelupaikasta toiseen eikä häntä koskaan minnekään palkata (eipä silti, niin taitaa olla työssäoppijakin). Viimeisin kosketukseni työelämään on kolmen kuukauden työssäoppimisjakso vuonna 2012. Valtavasti en siis pääse viimeaikaisilla työkokemuksillani kehumaan. Eipä silti, että siellä ihmeellisessä ja saavuttamattomassa työelämässä aina niin ruusuista olisi. Aika lailla korjattavaa ja parannettavaa olisi ollut tuossa mainitussa työssäoppimispaikassanikin. Ulkopuolisen silmin nimittäin näkee aivan eri tavalla kuin vuosikausia, jopa vuosikymmeniä, samaan suojatyöpaikkaan jämähtäneenä. 

Tällä kertaa minun pitäisi mennä työssäoppimaan ja tutustumaan sinne ihmeellisen saavuttamattomaan työelämään neljäksi kuukaudeksi. Mietiskelen, että jäänenkö sittenkin työttömäksi (tosiasiassa vain jatkaisin virallisesti tätä samaa työttömänä olemistani) jo silloin, kun työssäoppimisen olisi tarkoitus alkaa vai vasta sitten, kun typo – koulutus päättyy, jos nimittäin työssäoppimispaikkaa ei mistään löydy. Lopputuloksen eikä rahatilanteeni kannalta asialla ei liene suurempaa merkitystä, koska kuulemma karenssia ei tule siinä tapauksessa ettei työssäoppimispaikkaa löydy, koska se ei välttämättä ole oma vika.