Pääsimme kuuntelemaan, kun etuoikeutetut (mielekkäässä)
työssä käyvät henkilöt kertoivat työstään, koulutustaustastaan ja katkeamattomasta
urakehityksestään.
Eräs työstään kertoneista totesi näin:
”Paljon töitä ei ole sama asia kuin jatkuva kiire.”
Olen aivan samaa mieltä, ja tätä olenkin halunnut sanoa
jatkuvan kiireestä jauhamisen yhteydessä. On hyvä jos ja kun on paljon töitä,
mutta silti niiden kanssa ei välttämättä ole aina kiire (priorisointikysymys!) Mutta enhän minä mitään työelämästä
tiedäkään…
Mielestäni on muuten ”todella upeeta”, kun saan kuulla
toisten ihmisten vakaista ja hienoista työurista ja (ainakin lähes) varmoista
työpaikoista,
kun minulla itselläni ei ole mitään! Minun
ei ole enää edes mahdollista saavuttaa vastaavaa asemaa missään työpaikassa,
vaikka opiskelisin kaikenlaista
miten paljon tahansa. Juna on nimittäin kohdallani mennyt jo, kuten olen
aiemminkin kirjoittanut. Jos joku sanoo - työtehtäviinsä liittyen – ”tykkäävänsä
haasteista”,
niin toki työtön voi siihen todeta, että työttömyydessä sitä haastetta vasta onkin!
niin toki työtön voi siihen todeta, että työttömyydessä sitä haastetta vasta onkin!
Hyvä pointti! Voisivat nämä haasteista pitävät kokeilla sitä, että pyyhitään heidän CV:stä pois joka toinen kohta ja sitten testata miten haasteellista on pyydystää töitä reikäisellä CV:llä. Se on meille toisille arkea ja hyvin haastavaa sellaista. Tosin sitä haasteellisuutta en toivonut itselleni saati muille.
VastaaPoistaNiin totta. Minä olen nyt mielestäni onnekas, kun saan olla työssä, vaikka ei se ole mitenkään koulutustani vastaavaa eikä siitä ura urkene. Palkkatuki kun päätty, loppuvat työtkin,vaikka olen kuulemma hyvä tyyppi ja mielellään pitäisivät. Ei vaan ole sitä rahhoo, kun ei ole kyseessä bisnespuoli vaan voittoa tavoittelematon urheiluseura. Tuolla kun olen nyt pienellä palkalla sihteerinhommia tehnyt ja nauttinut lähes joka hetkestä, en enää edes haikaile uran perään. Kun saisi vain tehdä työtä, josta maksetaan palkkaa sen verran, että elättäisi perheensä. Juna on ajanut minunkin ohi ja onhan se ammattitaitonikin jo ruostunut niin, että en enää voi kuuseen kurkotella.
VastaaPoistaVoimia ja jaksamista sinulle! Ja ennen muuta toivon sitä tuuria, että työpaikka vielä löytyy, eniten se on hyvästä onnesta kiinni. Meitä on niin monia hyviä työttömänä täällä.
>>”Paljon töitä ei ole sama asia kuin jatkuva kiire.”Olen aivan samaa mieltä, ja tätä olenkin halunnut sanoa jatkuvan kiireestä jauhamisen yhteydessä. On hyvä jos ja kun on paljon töitä, mutta silti niiden kanssa ei välttämättä ole aina kiire (priorisointikysymys!) >> Osittain totta mutta kun sitä työtä on liikaa vaikka kuinka priorisoisi... taidatkin olla pomoainesta, nehän ne aina kurkku suorana selittävät, että kyse on priorisoinnista vaikka töitä on oikeasti liikaa ja priorisoinnin kärkeen tulee liikaa tehtäviä. Haepa pomon tehtäviä...
VastaaPoistaKiitos vinkistä! Haenpa heti pomon tehtäviä. Ilmankos en olekaan työllistynyt, kun olen hakenut vain alemman alatason tehtäviä enkä ole ollut kunnianhimoinen. Kuvitteellisessa työhaastattelussa pomon tehtävään riittää, kun vain kerron oman näkemykseni kiireestä työelämässä, vai mitä?
VastaaPoistaTerv. TOIvoton työtön ei-kirjautuneena
(Edelliseen kommenttiini viitaten: mobiililaitteella en viitsi kirjautua, koska tunnusten näpyttely on hieman hankalaa.)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, Saretska.
"Kun saisi vain tehdä työtä, josta maksetaan palkkaa sen verran, että elättäisi perheensä."
Minä tarvitsisin sellaista palkkaa, että voisin osallistua perheen elättämiseen ja saada
edes omat menoni maksetuiksi. Mitään palkkaa ei minulle kuitenkaan suoda, ilmaiseksi vain pitäisi aina tehdä. Näin ollen olen jäänyt ikuiseen, ei-vakavasti-otettavaan "harjoittelijan" asemaan.
Englanninkielinen sanonta "that ship has sailed" kuvaa myös hyvin keski-ikäisen pitkäaikaistyöttömän tilannetta.
Silti on vain koitettava jaksaa vaihtoehtojen ollessa vähissä.
46 § (16.4.1987/411)
VastaaPoistaKummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.
Näinhän se käytännössä menee, mutta kun on yhteistä taivalta takana jo yli kolmekymmentä vuotta, voivat rajat hämärtyä kuten meillä. Kun molemmat tienasivat oli eläminen helppoa. Nyt, kun toinen on vajaampi tuloissaan kuin toinen on elämä epäselvempää.
Silti meidän naideiden naisten puolella on edelleen lain kirjain. Luojan kiitos, ei voida heittää tunkiolle kuten reipas sata vuotta sitten (ehkä tässä laissa on huomioitu se palkaton kotityö, jota olemme vuosikymmeniä tehneet):
Avioliiton aikana kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Tarvittaessa voidaan myös avioliiton aikana vahvistaa, että toisen puolisoista on maksettava toiselle elatusapua. Elatusavun määrä ja sen maksutapa voidaan vahvistaa joko sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.
Terveisin: aviopuolisot kunniaan!
En ole kirjoittanut etteikö puolisoni elättäisi minua. Toki hän elättää, mutta minä en haluaisi asian olevan niin, vaan tahtoisin itse maksaa kaikki omat kuluni. Mieheni joka tapauksessa parempipalkkaisena maksaa lasten kuluja, lainan lyhennykset, asumiskustannukset jne. jne.
VastaaPoista