tiistai 27. syyskuuta 2016

”Vinkit” työnhakuun yli 50-vuotiaalle

1. Mikäli jäät työttömäksi, ole itsellesi armollinen. Työnhaku käy kokopäivätyöstä.
2. Hae oikeanlaista työpaikkaa: mikäli ilmoituksessa haetaan tekijöitä nuorisohenkiseen porukkaan, ei välttämättä kannata työntyä sinne. Keskity työpaikkoihin, joissa arvostetaan osaamista ja kokemusta.
3. Unohda kapea-alaisuus: myös 50-vuotiaana voi vaihtaa ammattia.
4. Anna motivaation näkyä: mikäli olet valmis kouluttautumaan tai muuttamaan työn perässä, tuo se esille. Huomioi mahdollisuus työskennellä ulkomailla – suomalaisia osaajia arvostetaan maailmalla.
5. Hyödynnä verkostot: piilotyöpaikkoihin voi työllistyä jopa helpommin kuin avoimessa haussa oleviin paikkoihin.
6. Ole rohkeasti yhteydessä työnantajiin. Pyri olemaan yhteydessä siihen henkilöön, joka olisi lähin esimiehesi työssä.
7. Rekrytointi tapahtuu nykyään somessa. Tee itsellesi profiili rekrytointi- ja verkostoitumispalvelu Linked Iniin. Mieti myös, millaisen some-jalanjäljen olet jättänyt: mitä työnantaja voi nähdä jos hän googlettaa työnhakijan?
8. Hae näkyvyyttä: messut, ammattilaistapahtumat, alumni-toiminta, seminaarit, työpajat, sosiaalinen media, harrastustoiminta - kaikkia näitä kannattaa hyödyntää työnhaussa.
9. Täytä työhakemus huolellisesti. Mitä paremmin se vastaa työpaikkailmoituksen vaatimuksiin, sitä vahvemmilla olet rekrytointiprosessissa.


http://yle.fi/2016/01/21/miten-yli-50-vuotias-parjaa-tyonhaussa

Kommenttini:

1. Mikäli jäät työttömäksi, jäät työttömäksi lopullisesti!
2. Keskity työpaikkoihin, joissa arvostetaan osaamista ja kokemusta, jos sellaisia paikkoja olisi
3. Unohda kapea-alaisuus: myös 50-vuotiaana voi vaihtaa ammattia.
Tämä ei ole minulle ongelma, mutta rekrytoijien kapea-alaisuus sen sijaan on…
4. Anna motivaation näkyä.
Motivaation olen antanut näkyä, mutta siitä ei ole ollut mainittavaa hyötyä.
5. Hyödynnä verkostot. Ei minulla ole mitään verkostoja.
6. Ole rohkeasti yhteydessä työnantajiin.
Työnantajat eivät halua tulla häirityiksi turhilla yhteydenotoilla.
7. Rekrytointi tapahtuu nykyään somessa.
Minusta ei löydy googlettamalla mitään. Olen jo somessa, mutta blogiini en ole saanut yhteydenottoja kiinnostuneilta työnantajilta ;-)
.
8. Hae näkyvyyttä; Juu ei onnistu – harrastustoiminnassa joudun vain sujuvasti kuuntelemaan muiden puhuvan töistään ja työpaikoistaan!
9. Täytä työhakemus huolellisesti.
 Miksi ”neuvoa” itsestäänselvyyksiä? Sitä paitsi jos työhakemusta ei edes lueta, niin on melko yhdentekevää millainen se on, vaikka se todellakin on huolellisesti ja hakuilmoituksen vaatimuksia vastaten laadittu…
+ toisella sivustolla annettiin yli 50-vuotiaalle vinkiksi hakea vuokratöitä
Oman kokemukseni mukaan juuri niissä ikäsyrjintä on pahinta, perustuen siihen, etten itse ole koskaan saanut yhtään vuokratyöpaikkaa ja jatkossa en aio niitä enää edes hakea.
Eipä lopulta kovin kummoisia työllistymisvinkkejä näytä olevan meille ”yli-ikäisille” tarjolla! Minun kohdallani mikään näistä vinkeistä ei ole toiminut, mutta ehkä jollakin on toisenlaisia kokemuksia?  Laitoin muuten pitkästä aikaa työhakemuksen, kun löysin sopivan paikan (yleensä ei löydy mitään…) Hakemuksia ko. paikkaan tulee todennäköisesti vähintään 1000 - että siitä vaan työllistymään!
Tässä vielä eräs muistutus todellisuudesta

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Kaksi kuukautta työttömänä

Olen nyt ollut kaksi kuukautta pois työelämästä. Elokuussa aikani vielä kului melko mukavasti, koska saatoin kuvitella olevani kesälomalla. Nyt haluaisin jo takaisin töihin! Mielipiteeni työttömyydestä ei ole muuttunut miksikään lähes neljän vuoden takaisesta:
”Työttömäksi joutuminen on paskaa, työttömänä oleminen on paskaa ja työttömänä pysyminen se vasta paskaa onkin!”


Tätä asiaa on todella vaikea ymmärtää, jos ei ole ollut päivääkään työttömänä tai esim. pätkätyöläisenä. Sellainen tilanne, jossa tietää työn olevan väliaikaista (eli se ei kestä kauan), ja että on poikkeustapaus saada olla töissä, on raskasta. Hädin tuskin ehtii edes nauttia (kyllä, nauttia!) töissä olemisesta kun se jo loppuu… Melkein tuntuu siltä kuin ei olisi koskaan töissä ollutkaan! Seuraavaa pätkää ei minun tapauksessani enää ole tiedossa (koska ”ei ole rahaa palkata…”), joten saatan olla loppuikäni työttömänä. Eipä tuosta pätkätyöllisyydestä juuri muuta käteen jäänyt kuin pieni ansiosidonnainen ja työtodistukset, mutta onhan se toki jo jotain ”tässä tilanteessa”. Laiha lohtu kumminkin. CV:n olen myös päivittänyt, mutta se vaiva lienee turhaa? Työllistyminen on vain hetkellistä, kun taas työttömyys on pysyvää. 


tiistai 20. syyskuuta 2016

Työttömien pakkohaastatteluista

On kummallinen juttu, että ensin työttömien työnhakijoiden TE-toimistossa käynnit lopetettiin ja siirrettiin koko homma nettiin. TE-palveluista on sillä perusteella myös vähennetty paljon henkilöstöä. Nyt palattaisiin yhtäkkiä vanhaan käytäntöön, mutta ulkoistettaisiin haastattelut joillekin hyvä veli- kavereiden firmoille ja käytettäisiin valtion rahaa yksityisen liiketoiminnan tukemiseen! Joku tässä nyt haiskahtaa… Työpaikkoja tämä ei tule lisäämään yhtään (paitsi ehkä haastattelut järjestävissä firmoissa), koska niitä ei synny työttömiä haastattelemalla. Ensin pitäisi olla olemassa työpaikkoja, joita hakea, että tällainen systeemi voisi toimia. Luulisinkin tämän ajatuksen kaatuvan omaan mahdottomuutensa ennen toteuttamista, koska resursseja siihen ei kerta kaikkiaan ole:

350000 työtöntä
260 työpäivää vuodessa =>   1346 työtöntä päivää kohti
                                                     8 h työpäivä =>    haastateltava 168 hlöä tunnissa =>    
14 hlöä haastateltava 5 min aikana
* 4 => vähintään 56 kokopäiväistä haastattelijaa 

Haastatteluja ei tietenkään toteuttaisi vain yksi ”toimija”, mutta siitä huolimatta kuvio tuntuu utopistiselta eikä tosiaan miltään loistoidealta. Jos 14 henkilöä (ympäri Suomea) tekisi täysipäiväisesti ilman taukoja haastatteluja 8 h päivässä 260 päivänä vuodessa 5 minuuttia työtöntä kohti – ja tämä toistuisi 4 kertaa, eli tarvittaisiin vähintään 56 henkilöä ympärivuotisesti pelkästään näitä haastatteluja tekemään. Laskelma on tehty ehdottoman minimin mukaan, koska ei todellakaan olisi mahdollista haastatella työttömiä tuollaisella urakkatahdilla, eli mikä olisi lopulta toteuma ja henkilöstön tarve inhimillisen aikataulutuksen mukaan?  Vaikka haastattelut tehtäisiin nettikyselynä, vastauksia läpikäymään tarvittaisiin useita henkilöitä kokopäiväisesti. Vaikuttaisi olevan vääristä lähtökohdista toteutettu järjestelmä ja väärin satsattua rahaa. Luulisi olevan hyödyllisempiä kohteita työllistämisessä 17 miljoonalle, esim. palkkatuessa ja starttirahoissa. Joku ei ole ajatellut tätä aivan loppuun asti ja hallitus joutunee toivottavasti perumaan tämänkin päätöksensä ennen sen toteuttamista?

tiistai 13. syyskuuta 2016

Työpaikkakokemuksiani

Tällaisia työpaikkakokemuksia minulle on huikean 12 vuoden ”työurani” aikana kertynyt – luulisi oikeastaan ettei minulla näiden kokemusten jälkeen enää olisi ollut halua pysyä edelleen työelämässä tai vielä palata sinne. Tässä hieman erilainen CV:

Työpaikka 1 (1990 -99)
  • insinöörin työtä
  • luulin aluksi kuuluvani joukkoon 
  • tulin kuitenkin irtisanotuksi ja ulkoistetuksi sekä myöhemmin kokonaan syrjäytetyksi 
  • äitiyslomani jälkeen minulla ei enää ollut paluuta töihin
Työpaikka 2 (2006 -07)
  • toimistosihteerin/ piirtäjän työtä
  • sovinismin ja nepotismin kehto
  • kahvinkeitto oli olennainen osa (vähäisiä) työtehtäviä
  • nössö esimies ja täysmulkero esimiehen esimies
Työpaikka 3 (2008 -09)
  • teknisen kirjoittajan/ dokumentoijan työtä
  • esimies oli keskenkasvuinen hemmoteltu prinsessa ja esimiehen esimies
    (nainen myös) oikea käärme 
  • nämä kaksi kuiskuttelivat keskenään sermin takana…
  • hirveä työilmapiiri johtuen muidenkin kuin esinaisten keskenkasvuisuudesta ja hiekkalaatikkomeiningistä (vaikka kaikki olivat iältään aikuisia naisia!)
  • työ oli kuitenkin lähellä sitä, mitä olisin oikeasti halunnut työkseni tehdä
Työpaikka 4 (2015 -16)
  • projektiluonteinen toimistosihteerin paikka huonolla palkalla
  • hyvin erilaista työtä kuin aikaisemmin olen tehnyt
  • aikuisia naisia myös henkisesti, joten työilmapiiri hyvä
  • liian vähän ja tylsähköä työtä…

Olen hyvin (liiankin?) kriittinen ihminen ja yleensä olen ollut työpaikoilla jonkinlaisessa sivustakatsojan/ ulkopuolisen/ käväisijän asemassa, joten sieltä minun on ollut helppo nähdä sellaista, mitä muut - asioiden tilaan jo tottuneet - eivät ehkä huomaa. Kaksi viimeis(in)tä työympäristöäni olivat naisvaltaisia, mutta eroa niiden välillä todellakin oli kuin yöllä ja päivällä! 

Tästäkö johtuu, että muistan monet asiat (erityisesti loukkaukset) liiankin hyvin?

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Ette voi olla tosissanne...

Älkää please käyttäkö englannin kieltä, jos ette sitä osaa:

BACK to BUSINESS tiedotustilaisuus

”Wellcome (!)
Coaching service is also available in English. After the info you have the opportunity to discuss about coaching with the service providers in English.
The info time is limited, so we are unable to answer the questions during the info.”

Suomeakaan ei näemmä osata:
”Yksi valtakunnallisista piloteista • Pilotteja yhteensä 13 • Tavoitteena julkisen- ja yksityisen työnvälityksen yhteistyön tiivistäminen • Palveluntuottaja määrittää keinot • Tavoitteena työllistymien tai yrittäjyy • Kestää 31.12.2017 asti

Asiakas noudattaa neljän kuukauden ajan palveluntarjoajan kassa sovittua valmennussuunnitelmaa


Voisitteko edes oikolukea nämä prujunne*, kiitos?!
Neljässä kahdeksasta sivusta on joku kirjoitusvirhe…

*pruju

Opintomoniste, joka voi sisällöltään vaihdella hyvätasoisen kirjan vastineesta aina koottuun
läjään epämääräisiä luentokalvoja, joista ei pirukaan ota mitään selvää.



perjantai 9. syyskuuta 2016

Miksi olen ain(o)a työtön?

Tiedän toki, etten suinkaan ole ainoa työtön, mutta hyvin usein olen satunnaisessa joukossa sellainen. Äskettäin meitä oli entisistä peruskoulukavereista (kaikki 50-vuotiaita) koostuva neljän naisen joukko ravintolassa syömässä. Kaksi heistä on hoitoalalla (lähihoitaja ja sairaanhoitaja). Heillä on ”yllättäen” työpaikat (eli sama työpaikka). No, miksipä minä en aikanaan kouluttautunut hoitoalalle? Ainakin siksi, ettei minua hyvin todennäköisesti olisi sinne edes huolittu! Kolmas on maisteri sosiaalialalla ja tietenkin ollut aina työelämässä. Myöskään sosiaaliala ei ole koskaan tuntunut omalta alaltani. Neljäs meistä, eli minä, olenkin sitten monialatyötön.

Nyt saan taas kuulla kysymyksiä kesälomasta (koska lomasi oli?) sekä siitä ”mitä teen”, eli olenko töissä - ja lisäksi kuunnella juttuja tulevista pikkujouluista tai 50-vuotislahjapalkitsemisesta työnantajan taholta. Minulla ei mitään mainituista ole (ollut) eikä tule ja se satuttaa aina vaan, vaikka siitä olisi kai jo pitänyt vihdoinkin päästä yli…! On näemmä aivan liian helppoa jo seitsemän viikon eli alle kahden kuukauden työttömyyden jälkeen palata tähän paskaan työttömän sivustakatsojan rooliin, koska (yhteensä) alle vuoden työsuhde on aivan liian lyhyt ja nyt tuntuu siltä kuin en olisi töissä ollutkaan! 

Läksiäislahjat

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Propaganda jatkuu

Jälleen syvä huokaus…

Työstä kieltäytyminen helpompaa Suomessa
OECD:n vertailun mukaan kaikissa muissa Pohjoismaissa ja Virossa työttömillä on tiukempi kuri kuin Suomessa, huolimatta kiristyneistä velvoitteista vastaanottaa tarjottua työtä. Työstä voi kuitenkin yhä kieltäytyä lavein perustein verrattuna muihin lähimaihin. Syitä voivat olla esimerkiksi uskonto, eettiset syyt, työn osa-aikaisuus, perhesyyt, kielitaito tai muut painavat henkilökohtaiset syyt tai jos työmatkaan kuluu päivittäin yli kolme tuntia.” jne.


Kuka näitä uutisia tehtailee ja miksi? Tai kyllähän se tiedetään – propaganda- ja mielipiteen muokkauskoneisto! Miksikö? Sen vuoksi, että:

Näillä jutuilla vaan siirretään katse toisaalle, siitä mitä todellisuudessa pitäisi tehdä. Pitäisi keskustella siitä miten selvitään tilanteesta, jossa kaikille ei vain ole töitä eikä tule!”

Pitäisi vielä tietää mistä työstä esim. minä olen viime aikoina - tai koskaan - kieltäytynyt? Vaan ehkä joku tietää senkin asian minua paremmin? Valitettavasti osasta jutun kommentteja näkee, että tämä aivopesu menee hyvin perille sellaisille, jotka eivät osaa olla kriittisiä mielipiteen muokkausta kohtaan!


torstai 1. syyskuuta 2016

Vastaus riippuu siitä keneltä kysytään…

Tämän artikkelin kopioin Ylen uutissivuilta. Vihriälän vastauksista todellakin näkee Etlan olevan eliitin asialla! Professorin vastaukset sen sijaan ovat inhimillisiä ja viisaita.

Kolme ydinkysymystä työn houkuttavuudesta

Työttömyyden ytimessä ovat kysymykset työnteon houkuttavuudesta eli miten murtaa kannustinloukkuja. Vastaajina on kaksi työllistämisen asiantuntijaa, Tampereen yliopiston professori Pertti Koistinen ja Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä.

1. Mikä työllisyyden hoidossa on pielessä, kun TE-toimistoissa oli kesäkuussa lähes 366 100 työnhakijaa ja samaan aikaan kuitenkin on tarjolla 75 000 avointa työpaikkaa?

Pertti Koistinen (PK): Käytännössä se johtuu siitä, että avoimia työpaikkoja on sellaisilla aloilla ja sellaisissa tehtävissä, jotka eivät ole kiinnostavia tai haluttuja. Toinen mahdollinen selitys on se, että näiden tehtävien työehdot, kuten määräaikaisuus, osa-aikaisuus, ovat sellaisia, että niihin on vaikea löytää työntekijöitä. Kolmas mahdollinen selitys on se, että muuntautuminen niistä tehtävistä ja aloista, joissa työntekijät ovat aikaisemmin olleet, vie aikaa.
Vesa Vihriälä (VV): Toki se kertoo siitä, että jotain on pielessä. Kaiken kaikkiaan taustalla on yleinen heikko taloudellinen kehitys ja heikko työllistymistilanne. Vuoden verran on ollut parempi tilanne. Työpaikkoja on avautunut ja työtuntien määrä kasvanut. Tässä täytyy olla kohtaanto-ongelmaa eli että työlle ei löydy tekijöitä. Ongelma ei ole kasvanut alueellisesti vaan se on lisääntynyt enemmänkin kasvukeskusten sisällä – kysymys on ammattien muutoksesta tai siitä, että ei kannata ottaa työtä vastaan syystä tai toisesta.

2. Noin kolmannesta työttömistä ei tarjolla oleva työ innosta, koska palkasta jäisi käteen sama tai lähes sama nettotulo kuin tukien varassa elämällä. Mikä on tehokkain tapa murtaa kannustinloukkuja?

PK: Vaihtoehtoisia tapoja ei ole riittävästi kokeiltu. Se mitä on kokeiltu, on työttömyysturvan etuisuuksien rajoittamista. Olisi aika kokeilla muitakin keinoja, joissa politiikka ei liity etuuksien rajaamiseen vaan itsemäärämisoikeuksien lisäämiseen, jotta työttömät voisivat hyväksyä lyhytkestoisemmat ja alemmalla palkkatasolla olevat työtarjoukset ja yhdistellä perustulon ja ansiotulon tuomaa yhdistelmää. Sitä pitäisi kokeilla nyt jos koskaan.
VV: On tutkimusnäyttöä siitä, että työttömyysturvan porrastus on ihan hyvä keino. Jos ansiosidonnaista porrastetaan, se luo kannustavuutta ottaa vastaan töitä tilanteessa, jossa työ katoaa eikä tilalle löydy oman alan työtä, mutta kuitenkin uutta, ei ihan samanlaista. Toinen, joka toimii ihan kohtuullisesti, on markkinaehtoinen tukityöllistäminen toisin kuin julkisen sektorin tukityöpaikat, jotka näyttävät katoavan heti kun tuki loppuu. Ymmärtääkseni hallituksella on suunnitelmia siitä, että passiivista työttömyysturvaa voisi laajentaa tukityöllistämiseen ja starttirahaan.

3. Miksi ansiotyön ja sosiaaliturvan yhdistäminen on edelleen niin vaikeaa?

PK: Koska ei ole tunnustettu sitä, että ansiotyön tekemisen muodot ovat moninaistuneet ja samalla työntekijät ovat joutuneet sosiaaliturvan suhteen toinen toisistaan poikkeavaan asemaan. Tarvitaan uuden sukupolven sosiaalivakuutus. Se vastaisi paremmin työmarkkinoiden tilaan ja työllisyysturvan ajankohtaisiin kysymyksiin ja samanaikaisesti sen työssäkäyvän väestön rakenteissa tapahtuneisiin muutoksiin. Tästä kokonaisuudesta ei kukaan ota vastuuta hallituksessa tai työmarkkinoilla.
VV: Se on ihan fundamentaalinen ongelma. Jos harkinnanvaraisia tukia, toimeentulotukea ja asumistukea heikennetään, se parantaa kannustavuutta ottaa työtä vastaan. Ongelma on se, että osa työttömistä ei löydä työpaikkaa eli silloin osa ihmisistä voi huonommin. Perustulo on ajatuksena hyvä, mutta varsin kallis ratkaisu ja vaikea yhtälö. Voiko sen tason laittaa niin, että se kattaisi turvan, vai jääkö ihmisiä, jotka perustulosta huolimatta tarvitsevat tarveharkintaista tukea. Perustuloa kannattaa kokeilla ja katsoa eri muotoja.