perjantai 9. syyskuuta 2016

Miksi olen ain(o)a työtön?

Tiedän toki, etten suinkaan ole ainoa työtön, mutta hyvin usein olen satunnaisessa joukossa sellainen. Äskettäin meitä oli entisistä peruskoulukavereista (kaikki 50-vuotiaita) koostuva neljän naisen joukko ravintolassa syömässä. Kaksi heistä on hoitoalalla (lähihoitaja ja sairaanhoitaja). Heillä on ”yllättäen” työpaikat (eli sama työpaikka). No, miksipä minä en aikanaan kouluttautunut hoitoalalle? Ainakin siksi, ettei minua hyvin todennäköisesti olisi sinne edes huolittu! Kolmas on maisteri sosiaalialalla ja tietenkin ollut aina työelämässä. Myöskään sosiaaliala ei ole koskaan tuntunut omalta alaltani. Neljäs meistä, eli minä, olenkin sitten monialatyötön.

Nyt saan taas kuulla kysymyksiä kesälomasta (koska lomasi oli?) sekä siitä ”mitä teen”, eli olenko töissä - ja lisäksi kuunnella juttuja tulevista pikkujouluista tai 50-vuotislahjapalkitsemisesta työnantajan taholta. Minulla ei mitään mainituista ole (ollut) eikä tule ja se satuttaa aina vaan, vaikka siitä olisi kai jo pitänyt vihdoinkin päästä yli…! On näemmä aivan liian helppoa jo seitsemän viikon eli alle kahden kuukauden työttömyyden jälkeen palata tähän paskaan työttömän sivustakatsojan rooliin, koska (yhteensä) alle vuoden työsuhde on aivan liian lyhyt ja nyt tuntuu siltä kuin en olisi töissä ollutkaan! 

Läksiäislahjat

6 kommenttia:

  1. Heh, tuttu tunne. Luokittelen itseni vieläkin työttömäksi tohtoriksi, vaikka olen jo vuoden ollut hoitoalan amk-opiskelija.

    VastaaPoista
  2. Minäkin tunnen itseni työttömäksi it-insinööriksi, vaikka opiskelen toista vuotta sosiaalialalla. Jännä, että koko ajan on tunne, että opiskelen työttömäksi sosiaalialan "osaajaksi". Myös kesätöissä ollessa olen tuntenut olevani työtön. Pääseeköhän tästä tunteesta koskaan eroon?

    VastaaPoista
  3. Työttömän identiteetti tosiaan vaikuttaa pysyvältä -
    mutta sellaiselta näyttää myös työttömyys...

    VastaaPoista
  4. Taitaa kyseessä olevan muna-kana-ongelma tuo työttömyyden lähtemättömyys ihmisestä...Itsekin mietin opiskeluja hoitoalalla ja sitten näin telkkarista verta ja meinasi taju lähteä, joten se varmaan rajoittaa tuonnekin pääsyn...

    Tuo olisi varmaan ideaalitilanne kouluttautua sairaanhoitajaksi, hankkia pari vuotta kokemusta, samalla kun opettelee norjan kielen ja sitten pyrkii sinne?

    VastaaPoista
  5. Kovin tuttu tunne tuo minkä kuvasit. Olen työtön työnhakija minäkin, jo yli 50 v. Hulluna rustaan hakemuksia mutta mitään ei vaan tule. Ikä on pirullinen asia - sille ei voi mitään mutta se kaataa kaikki mahdollisuudet. Täytyy vaan uskoa, että ehkä joku jossain joskus vielä ottaa meikäläisen töihin. Siis palkalla - palkatonta on nytkin tarjolla.

    Kuinkakohan yleistä on tarjota työttömälle töitä sillä max 300 euroa kuussa palkalla? Mulle on tarjottu, kokopäivätyöstä 300 josta veroa puolet. No tietenkin silloin "saisin" pitää työttömyyskorvauksen.

    Tsemppiä sulle TOIvoton. Jospa tämä vielä tästä, jotenkin...

    VastaaPoista
  6. Tsemppiä myös sinulle, Janika! Uskomattoman röyhkeätä tuo palkattoman tai lähes palkattoman työn "tarjoaminen". Mikä siinä palkanmaksussa on niin vaikeaa?!

    VastaaPoista