tiistai 29. lokakuuta 2019

Olisiko budjetin laadinnasta hyötyä?

”Kassalla kuumottaa. Palkka kilahtaa tilille vasta muutaman päivän kuluttua, ja verkkopankin saldo on täysi arvoitus – sinne ei ole uskaltanut kirjautua enää moneen päivään. Mielessä painaa kaksi viikkoa sitten alennusmyynneistä löytynyt neule, johon ei oikeastaan olisi ollut varaa, tai se kaikista kallein vuohenjuusto, jota oli pakko saada illanistujaisiin. Palkasta pitäisi jäädä rahaa sivuun laitettavaksi, mutta loppukuusta odottaa joka kerta sama tunne: jonnekin se raha taas kului. Kuulostaako tutulta? Monia ahdistaa pelkkä ajatus siitä, että saisi eteensä kuitin koko kuukauden ostoksista. Pelon voittaminen on kuitenkin ainoa keino saada oma kukkaro kuntoon.”

https://www.aamulehti.fi/              (Tilaajalle)


Tiivistelmä jutusta:
Artikkelissa jonkinlaiset asiantuntijat neuvovat budjetin laadinnassa. Nordean yksityistalouden ekonomisti Olli Kärkkäisen mukaan ensimmäiseksi on syytä ottaa selville, mistä rahaa tulee ja minne se menee, sekä varmistua siitä, että tulot ovat suuremmat kuin menot. Eniten rahaa menee yleensä asumiseen liittyviin kuluihin, kuten vuokraan tai lainanlyhennykseen.
Osuuspankin Business Manager Noora Heikkinen sanoo, ettei kaikissa pakollisissa menoissa voi säästää, mutta joissain voi: ostovalintojen lisäksi esimerkiksi vakuutus- ja sähkösopimuksen voi kilpailuttaa. Pakollisten menojen jälkeen pitää jättää varaa muillekin menoille.
Yllättäviä menoja varten suositellaan, että säästössä olisi 2–3 kuukauden nettopalkan verran. Jos tulot ovat vaihtelevat, elämää voi tasapainottaa luottokortin avulla. Yksi rahaa vievä ilmiö ovat netin tilauspalvelut, joista voi katsella elokuvia tai tv-sarjoja, kuunnella musiikkia tai äänikirjoja. Monella on päällekkäin monta tilausta, jotka veloitetaan suoraan luottokortilta ilman, että niitä välttämättä edes huomaa. 
Kun näkee, että talous on tasapainossa, se tuo mielenrauhaa, sanoo Olli Kärkkäinen Nordeasta. Se on budjetin suurin hyöty.

Sepä vasta hankala tilanne onkin, kun en edes saa palkkaa! Tuloni ovat todellakin pienemmät kuin menot. Verkkopankin saldo ei silti ole minulle ”arvoitus”, enkä muuten koskaan osta vuohenjuustoa (en erityisemmin pidä siitä). Neuletta en ole ostanut alennusmyynnistä enkä muualtakaan – en osta enää mitään vaatteita. Asumiseen liittyviin kuluihin menee rahaa, mutta niitä eivät ole vuokra tai lainanlyhennys. Ruokaan kuluu liikaa rahaa, siitä pitäisi yrittää tinkiä. Lehtitilauksia minulla ei ole – eikä tule. Valitettavasti meille kuitenkin tulee käsittämättömän kallis Aamulehti, mutta mieheni maksaa sen eikä suostu tilausta lopettamaan. (Paperilehdestä on noin puolet mainoksia, joten mitähän lehti ilman mainoksia mahtaisi maksaa?)

Vakuutukset on jo kilpailutettu, eli kahdesti on vaihdettu vakuutusyhtiötä. Säästössä tulisi olla 2…3 kuukauden nettopalkka eli minulla siis 0 euroa? Työmarkkinatuesta laskettuna säästöjä olisi siinä tapauksessa 1000...1500 €. Luottokorttia en enää käytä eikä mitään tilauspalveluja minulla ole, joten se näistä vinkeistä. Ainoa oikea vinkki olisi se, että alkaisin saada kauan kaipaamaani palkkaa. Noin 1500 € nettona olisi jo luksusta ja kokonainen tonni enemmän kuin nyt! Kulutuskäyttäytymiseni ei silti enää muuttuisi, mutta ainakin saisin mielenrauhan kun ei tarvitsisi kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Olen verkkopankista joskus katsonut muutaman kuukauden tuloni ja menoni ja se on ollut surullista kertomaa. Tilini olisi miinuksella ilman pienehköjä säästöjäni, jotka hupenevat koko ajan. Ei ne pienet menot vaan ne surkeat ”tulot”.


keskiviikko 23. lokakuuta 2019

TE-toimiston puhelusta


Vihdoin ja viimein sain soiton TE-toimistosta. Puhelu kesti 17 min ja sen sisältö oli seuraava:
Ensin tarkistettiin nimikkeet, joita minulla on hakuammateissani. Kuten tunnettua, ko. nimikkeet ovat todella vanhentuneita, ja ne olisi pitänyt päivittää noin 20 vuotta sitten. Sanoin ihan vitsillä, että sieltä löytyy varmaankin ATK-kirjoittaja, koska tallennustyö kävisi minulle. Soittaja otti tämän tosissaan ja lisäsi nimikkeen tietoihini!

Aiemmin on ollut puhetta, että ottaisin yhteyttä Tampereen TYPAan, koska Tampereen kaupungin palkkatukipaikat eli ns. sijoituspaikat ovat vain siellä eikä TE-toimistolla tiedossa. Tämä on omituista pimitystä. (TE –toimistolla oli tällä kertaa tiedossa vain joku hieman epämääräiseltä kuulostava paikka naapurikunnassa.) Syy, miksi en ole ottanut TYPAan yhteyttä on pelko joutumisesta kuntouttavaan työtoimintaan tai työkokeiluun. Kuntouttavaan työtoimintaan ei saa laittaa työkykyistä henkilöä, minkä seikan myös mainitsin soittajalle.

Tämänkertaisesta puhelusta saattaa olla jopa hyötyä, koska soittaja lupasi kertoa yhdelle omavalmentajalle taustastani ja kysellä häneltä mahdollisia minulla sopivia palkkatukipaikkoja.  Hän palaa asiaan maanantaina, ja kysyi onko klo 9:00 liian aikainen soittoaika. No ei ole, koska herään yleensä viimeistään seitsemältä (joskus harvoin kahdeksalta). Saa nähdä, edistyykö asiani mitenkään. Toivotaan toivotaan, mutta ei kuitenkaan odoteta mitään…

Lisäys 25.10.: TE-toimiston soittoaikaa siirrettiin yli viikolla eteenpäin. Lieneekö tämä sitten hyvä vai huono juttu vai samantekevää lopputuloksen kannalta? Ehdin tänä aikana laittaa työhakemuksia (jos on mitä hakea), mutta niiden vaikutus tilanteeseeni on sama kuin TE-toimiston yhteydenotoilla eli yhtä tyhjän kanssa.

maanantai 21. lokakuuta 2019

Taloudellisesta omavaraisuudesta


Taloudellinen omavaraisuus olisi riippumattomuutta (jonkun toisen tai omista) palkkatuloista. Olisin arkielämässä riippuvainen säännöllisestä palkkatulosta, jota minulla ei kuitenkaan ole. Pelkällä työmarkkinatuella ei kukaan selviä mistään menoista.* Laskuja tulee jatkuvasti, mutta ei tule palkkaa, jolla ne laskut maksaisin. Näin ollen minä ja perheemme olemme riippuvaisia aviomieheni palkkatuloista.

Työnhaku on ollut minulle näinä vuosina todella stressaavaa, enkä ole lopulta työllistynyt lainkaan. Lähes 10 vuoden työttömyyden (palkkatukityötä lukuun ottamatta) ja kahden (2011 ja 2018) pienehköltä ansiosidonnaiselta työmarkkinatuelle putoamisen seurauksena ”nettotuloni” ovat todella surkeat. Taloudellisesti en ole selvinnyt työttömyydestä mitenkään.

(Kun ikä alkaa viitosella ei voi enää työllistyä nykyisillä työmarkkinoilla, koska ikäsyrjintä tulee työnhaussa äkkiä vastaan. Valitettavasti elämä ei kuitenkaan muutu ilmaiseksi viidenkympin jälkeen!)

Kun googlaa taloudellisen riippumattomuuden, tulee tulokseksi enimmäkseen sijoitusneuvoja. Sijoitusneuvot eivät työtöntä auta, koska sijoitetun rahan pitää olla valmis myös menettämään eikä siihen ole työpaikattomalla varaa. Toinen taloudellisen riippumattomuuden edellytys on se, että tulot ovat suuremmat kuin menot. (Tai menot pienemmät kuin tulot.) Tässäpä työpaikattoman ongelma juuri onkin – tulopuolella! Vaikka kuinka säästäisi ja sopeuttaisi menoja, ongelmana pysyvät viidensadan euron ”tulot”. Taloudellinen riippumattomuus ei näin ikityöpaikattomana ole mahdollista. Minulla ei ole (eikä tule) osakesalkkua. Toisaalta ”sijoittaminen” on saanut aikaan sen, että yritysten osakkeenomistajien voiton kasvattamiseksi tingitään työvoimasta ja palkasta (koska se on helpoin tapa) kustannusten säästämiseksi. Tästä voidaan päätellä, että osakesijoittaminen johtaa työttömyyteen**, joten sijoittamisen etiikka ja moraali on kyseenalaista. Sijoittaminen on aina joltakin toiselta pois. Velalla tapahtuva asunto”sijoittaminen” on aiheuttanut kohtuuttoman vuokratason.



*Työttömien Keskusjärjestö vaatii työmarkkinatuen korottamista 300 eurolla. (Aktiivimallivähennyksellä alennettu työmarkkinatuki on kaikkien aikojen pohjanoteeraus!)

**Ongelmaksi on nostettu erityisesti kapitalismin pakkomielle palvella ennen kaikkea finanssisijoituksia eli osakkeenomistajia.”



tiistai 15. lokakuuta 2019

Taas mennään


Taas keskustellaan liiankin tutuksi käyneestä aiheesta: 

”Nuoria, nättejä ja ilmaisia”
–  Olen ollut myyjänä yli 30 vuotta. Olen alani rautainen ammattilainen, silti en saa töitä. Liikkeet ottavat ikäisiäni (49 vuotta) vain pätkätöihin ja pyörittävät kauppansa opiskelijoilla. He ovat nuoria, nättejä ja ennen kaikkea ilmaisia.

Nuoret ja nätit todellakin menevät ohitseni työnhaussa, mutta eivät he suinkaan ilmaisia ole! Meille rumille(?) viisikymppisillekään ei eläminen ole muuttunut ilmaiseksi (vaikka esim. velkaa ei olisi), koska asuminen ja ruoka, netti ja kännykkä pitää meidänkin jollain maksaa.

”Ei kiinnosta pilipalikurssit”
– Minullakin yli kymmenen vuotta eläkeikään, ja koen olevani täysin työkykyinen, oppimiskykyinen ja osaava. Ei kiinnosta mitkään pilipalikurssit vuosien työkokemuksen jälkeen. Tietenkin täydentävät kurssit ovat eri asia. Ikäisteni kohdalla olen huomannut, että työmoraali kyllä yleensä on parempi kuin monilla nuoremmilla. Eikä iän tuomaa tietotaitoa missään koulussa saa.

”Näillä mennään.” Olematonta eläkettä ”odotellessa”.

”Haluan työpaikan”
– Haluan työpaikan. Olen reilusti yli 50 vuotta. Lukuisista työhakemuksista huolimatta en ole päässyt töihin. Muutamiin haastatteluihin pääsin syksyllä 2018, mutta siihen jäivät. Yhdestä paikasta kysyin syytä, miksi minua ei valittu. Annettiin ymmärtää, että heidän mielestään en ehkä pärjää enää hektisessä työssä. Selvä.

Ei tässä mikään haluaminen auta - nurinkurisesti vieläpä viimeaikaiset työhaastattelut ovat vahvistaneet sitä tosiseikkaa, että en koskaan enää työllisty.

”Tunsin itseni typeräksi”
– Olen hakenut lukemattomiin työpaikkoihin, ja muutaman kerran olen päässyt haastatteluun asti. TE-toimisto on pari kertaa velvoittanut hakemaan työtä työmarkkinatuen menettämisen uhalla heidän osoittamistaan yrityksistä. Jokaisessa on edellytetty korkeakoulututkintoa, jota minulla ei ole. Tunsin itseni typeräksi lähettäessäni hakemusta – ikään kuin en ymmärtäisi selvää suomen kieltä.

Minua ei onneksi ole velvoitettu hakemaan minnekään, mutta korkeakoulututkinnon vaatimus karsii mahdollisia haettavia työpaikkoja tehokkaasti. 



Onneksi em. jutun kommenteissa on tämänkaltainen sonta vähemmistönä:
Maija sanoo: -Työnantajan kannattaisi arvostaa yli 50-vuotiaita. Heillä on kokemusta, näkemystä ja rohkeutta.

”Heillä on myös hitautta, liikaa omia mielipiteitä, pinttyneitä työtapoja ja haasteita tietotekniikan sekä kielien kanssa.”
(Tämä on siis kommentti Maijan kommenttiin.)

Melkoinen idiootti pitää olla, jos luulee että nykyajan viisikymppisillä on ”haasteita” tietotekniikan tai kielien kanssa!

maanantai 7. lokakuuta 2019

Kehnoakin kehnompaa


Tämä on toki jo ennestään liiankin tuttu asia minulle:

Pirkanmaalla ja erityisesti Tampereella on aina vain yhtä huono työllisyys”signaali”.
(Joidenkin jutun kommentoijien mielestä tämä on tietenkin Rinteen hallituksen syytä, vaikka sama tilanne on jatkunut jo kauan.) 

Vuosi sitten Tampereen työllisyys oli muka parantunut eli työttömyys laskenut ”suhteellisesti eniten suurista kaupungeista”?

Päättäkää nyt jo, mitä milloinkin ”uutisoitte”!

Sitten minun pitäisi ilmeisesti taas osallistua ns. kaupunkikokeiluun vailla minkäänlaista hyötyä:


Tällä hetkellä en selvästikään ole missään kokeilussa tai muussa, koska TE- toimistosta ei enää minulle soiteta. Odotankin nyt kovasti pitkäaikaistyöpaikattomille ”luvattuja” palkkatukipaikkoja…

Ikäsyrjintäkin jatkaa kukoistamistaan eikä tästä ainakaan vähene, kuten olen ennen jo monesti kirjoittanut.