torstai 1. joulukuuta 2022

Vakituinen työpaikka 56-vuotiaana!

Tulihan se sieltä kaikkien näiden vuosien kärvistelyn jälkeen – eläkepaikka tai ainakin vakituinen työpaikka! Tämä tapahtui kahdeksan vuotta sen jälkeen, kun aloitin työllisyyskoulutuksen nykyiselle alalleni. Sinnekään pääseminen ei ollut mitenkään itsestään selvää, vaan oli useiden sattumien summa. Näistä kahdeksasta vuodesta olin kuitenkin vielä neljä vuotta eli puolet työpaikattomana hakiessani työpaikkaa mm. nykyiseltä työnantajaltani.

Kylläpä onkin ollut ”mielenkiintoiset” 8 vuotta ja toki myös koko se aika, jona olen blogiani kirjoitellut.

Kohokohtia:                                                                                 Vuotta sitten                                                                                                                                        

2010

Pitkäaikaistyöttömäksi

12

2011

Työmarkkinatuelle joutuminen ja blogin aloitus helmikuussa

11

2012

Kirjastoalan työllisyyskoulutus (ei päivääkään töissä sen perusteella)

10

2014

Lokakuussa työllisyyskoulutukseen nykyiselle alalle

8

2015

Työllisyyskoulutus päättyi kesäkuussa, syyskuun alusta palkkatukityöhön

7

2016

Lyhyt työllisyysjakso (yht. 10 kk) päättyi heinäkuussa

6

2020

Työkokeilun myötä pätkätöihin kesällä

2

2022

Vuorotteluvapaan sijaisuus (puoli vuotta eli vuoden alkupuolisko)

 

2022

Vakituinen työpaikka 1.12. alkaen!

 

Ihan tässä tulee tippa linssiin…

Kaikkien näiden vuosien epätoivon, katkeruuden, työnhaun, työpaikattomuuden ja pätkätöiden jälkeen tämä viimeinkin tapahtui. Oli vaiheita, jolloin olin jo heittänyt kaiken toivon työllistymisestäni, mutta jotenkin onnistuin sitkeällä sinnittelyllä pääsemään nykyiseen tilanteeseen. Täytyy sanoa, että elämäni on muuttunut todella paljon positiivisemmaksi, kun saan nyt vihdoin ja viimein olla mielekkäässä vakituisessa työssä.

Blogin päivittäminen on jäänyt työllistymiseni jälkeen vähemmälle ja nyt loppuu kokonaan, koska ei ole enää syytä ylläpitää blogia tästä aiheesta. Jätän blogin näkyville, sillä näiden runsaan 11 vuoden aikana on joukkoon mahtunut hyviä kirjoituksia (vaikka itse sanonkin) ja paljon hyvää keskustelua.

Blogi oli minulle tosi tärkeä huonoimpina työttömyysaikoinani, joten kiitos kaikille lukijoille ja kommentteja kirjoittaneille! 


lauantai 5. marraskuuta 2022

Lusmuleidejä ei työnteko oikein nappaa

 Olen tutustunut uuteen työntekijälajiin, jota nimitän lusmuleideiksi. Ko. naiset ovat 60-luvulla (alku- ja loppupuolella) syntyneitä. He ovat olleet ikänsä samassa työssä ja leipiintyneet, joten he käyttävät hyväkseen kaikki tilaisuudet olla pois töistä, varsinkin kun tietävät, että joku (kuten minä) tulee heitä paikkaamaan. Itse olen kuvitellut meillä 60-lukulaisilla olevan korkean työmoraalin, mutta tämä ei selvästikään koske kaikkia. Lusmuiluun ja leipiintymiseen kuuluu luonnollisesti olennaisena osana tupakalla ramppaaminen.

Toiveeni on tehdä töitä kuu(nte)lematta jatkuvaa valittamista. Haluan työskennellä innostuneiden ja motivoituneiden henkilöiden kanssa. Ehdottaisinkin näille Lusmuleideille vuorotteluvapaan sijaisuutta, lyhennettyä työaikaa tai jopa sairauseläkkeelle jäämistä, jos on kovin paha työuupumus. Onkin ollut kiinnostavaa nähdä, miten erilaisia saman työtehtävän tekijät ovat taustaltaan (koulutus, ikä, työkokemus, osaaminen, työmoraali - ja yleensä asenne tai kiinnostus työtä kohtaan). Toki en voi tietää, mistä kaikesta työuupumus ja kyllästyminen kenelläkin johtuu, mutta valitusta saisi olla ainakin vähemmän, koska nimenomaan se pilaa työilmapiiriä.

Töissähän ei ole kenenkään varsinaisesti pakko käydä, sieltä voi aivan vapaasti irtisanoutua, jos kerran eivät hommat huvita. Motivoituneita voisi olla tulossa tilalle. Minulla ei tällä hetkellä ole leipiintymisen vaaraa, koska olen iloinen työpaikastani ja olen ollut aivan liian kauan työttömänä haluten vuosikausia päästä töihin.

lauantai 15. lokakuuta 2022

Onneksi en ole enää työtön

Täytyy todeta, että onneksi en ole tällä hetkellä työtön ja toivon mukaan en myöskään jatkossa enää joudu olemaan. Minulla on tiedossa töitä ainakin huhtikuun 2023 loppuun ja olen myös hakenut vakituista paikkaa, johon olen jo käynyt työhaastattelussa. Tässä iässä (56) vakituisen työpaikan saaminen olisi todellinen onnenpotku! Kuten olen jo aikaisemminkin saattanut blogissani todeta, nykyisellä alallani ei vaikuttaisi olevan oman kokemukseni mukaan ikäsyrjintää. Voihan olla, että ikäsyrjintä tulee kuitenkin esiin siinä, etten saa vakituista paikkaa? Toisaalta se ei sinänsä haittaa, jos määräaikaisuuksia on tiedossa. Määräaikaisuuksien ketjuttamiseen tulee olla perusteltu syy*, mutta toki syitä aina löytyy.  Nyt on sellainen tilanne, että alallani on oikeasti työvoimapulaa**, mutta toisaalta kuka tahansa ns. pystymetsästä ei kuitenkaan sinne kelpaa. Vielä siihen, miksi (toki se on itsestään selvää) totean otsikossa mainitun asian eli miksi parhautta on olla töissä:

Minun ei tarvitse olla missään tekemisissä TE-toimiston kanssa

  • En joudu epätoivoisesti hakemaan neljää työpaikkaa kuukaudessa
  • Toimeentuloni ei ole pienehkön ansiosidonnaisen päivärahan varassa
  • Ei ole vaaraa työmarkkinatuelle putoamisesta, kun ansiosidonnaisen päivärahan päivät eivät kulu, koska saan palkkaa
  • Palkkani on pienehkö, mutta kuitenkin se on Jotain Ihan Muuta kuin työttömyyspäiväraha

 *https://docue.com/fi-fi/lakitieto/maaraaikainen-tyosopimus-ketjuttaminen

 **Pulaa on:

1) Tietyistä säädellyissä ammateissa toimivista, lähinnä terveydenhuollossa. Osa tästä ratkeaisi helposti koulutusmääriä lisäämällä (lääkärit).
2) Huippuammattilaisista (kunkin alan paras 1 %), jotka tekevät työn alan keskipalkalla.
3) Ihan normaaleista työntekijöistä, joilta puuttuu spesifi kokemus asiasta X, jota ei voi hankkia kuin työssä. Kun ei kukaan itse halua kouluttaa, niin kierre vaan pahenee.
4) Pienipalkkaista osa-aikaisista mm. kaupan ja ravintola-alalla.

 vauva.fi/keskustelu//tyovoimapula-ei-ole-totta

Takanani on kolme pitkää työttömyysjaksoa: 4,5 vuotta, noin 6 vuotta ja 4 vuotta (eli yhteensä 14,5(!) vuotta). Ensimmäinen työttömyysjakso menee pienten lasten hoidon piikkiin ja toisellekin löytyy vielä ”selityksiä”, mutta kolmannella jaksolla en todellakaan tiedä mitä loppujen lopuksi tein ja miten kulutin sen 4 vuotta. Toki hain jatkuvasti työpaikkaa (niitä harvoja, joita minulla oli mahdollisuus CV:ni perusteella hakea) ja kävin muutamassa työhaastattelussa, mutta eipä siinä aivan neljää vuotta saanut kulumaan – kesiä lukuun ottamatta.


lauantai 1. lokakuuta 2022

Työpäivän jälkeen

 ”Viimeinkin”, eli jo runsaan kahden vuoden ajan olen saanut olla siinä tilanteessa, että on olemassa aika työpäivän jälkeen – eikä työttömyyspäivän jälkeen tai sellaisen aikana.

Äskettäin käydessäni kirjastossa työpäivän jälkeen, ajattelin kuinka erilaista ja hienoa on todellakin käydä siellä intensiivisen työpäivän tehtyään verrattuna siihen, että olisin mennyt kirjastoon työn sijasta/ korvikkeena kuluttamaan aikaa - ja toki lainaamaan kirjoja työllisyystilanteestani riippumatta. On turha jossitella ja olla katkera, mutta vieläkin välillä minulle tulee mieleen kysymys siitä, miksi en ole saanut olla kaikkia niitä vuosia työssä, jotka olin työttömänä? Miksi työllistymiseni on aina ollut niin valtavan vaikeaa? Kun olen päässyt näkemään töissä olevia, eivät he kaikki suinkaan ole mitään ahkerinta, älykkäintä ja tunnollisinta väkeä, silti he ovat töissä. Niiden, joilla on työpaikka, on yleensä helppo vaihtaa toiseen työpaikkaan - ja ovi tuntuukin käyvän nykyisessä työpaikassa taajaan ulospäin. En aivan tiedä mistä syystä, koska minä olen tyytyväinen työnantajaan ja pidän sitä jopa parhaana tähänastisista.

Ensimmäistä kertaa vähien työllisyysvuosieni ja lukuisten työttömyysvuosieni aikana minulle siis tuli mieleen vertailla tuntemusta kirjastossa käynnistä työpaikattomana ja työllisenä. Vaaka todellakin kallistuu siihen suuntaan, että myös kirjastossa käyminen on mukavampaa silloin, kun minulla on työpaikka ja voin mennä sinne työpäivän jälkeen! Kirjasto muuttuu vähän kurjastoksi silloin, kun ei ole työpaikkaa ja kovasti valinnanvaraa minne mennä päivisin. Muutenkin työttömänä on vaikea saada mitään positiivisia elämyksiä, kuten työtehtävissä voi parhaimmillaan saada. On hienoa, kun saa tuntea tehneensä jonkin asian siten, että voi olla tyytyväinen suoritukseensa - ja on myös mahdollisesti auttanut jotain toista osapuolta. Työllisenä voi saada onnistumisen kokemuksia, jotka työttömänä ovat harvassa. Joskus harvoin työttömänä työnhakijana saa iloita työhaastattelukutsusta, mutta valinnan lopputuloksen selvittyä on yleensä ollut ilo kaukana ja itku lähellä.


torstai 1. syyskuuta 2022

Taas mennään, osa 2

Olen jälleen yhdessä pätkätyössä, tällä tietoa parisen kuukautta. Lyhyet työsuhteet näyttävät olevan erikoisalaani, koska muutakaan ei ole (ollut) tarjolla. Toki peräkkäiset tai lähes peräkkäiset pätkätyösuhteet ovat parempi kuin ei yhtään mitään, mihin olen joutunut vuosien työpaikan hakemisen aikana tottumaan. Vuosikaudet meni sillä tavalla, etten koskaan saanut yhtään minkäänlaista työpaikkaa mistään! Nyt on sentään jonkinlaista toivoa olemassa.

Lisäksi sain yhden työhaastattelukutsun, jota en odottanut saavani.  Tämä oli iloinen yllätys sinänsä. Työpaikan (jälleen kyseessä lyhyehkö sijaisuus) saaminen olisi toki ollut aivan oma lukunsa. Koska minulla oli jo tiedossa tämä nykyinen työ, valitsin sen ja peruin haastattelun tuonne toiseen paikkaan. Ensimmäistä kertaa olen siis perunut sovitun työhaastattelun, koska en olisi voinut aloittaa töitä ennen nykyisen sijaisuuteni päättymistä ja toiseen paikkaan tarvittiin työntekijä nopeammassa aikataulussa. Lisäksi nykyinen työpaikka oli jo luvattu minulle ja tuo toinen olisi ollut vielä epävarma.

Minulla on menossa nyt kaikkiaan seitsemäs pätkä ja viides työpiste saman talon sisällä noin kahden vuoden aikana. Tällä tietoa pätkän kesto on noin kaksi ja puoli kuukautta. Lyhyin työpätkäni on ollut 5 viikkoa ja pisin kuusi kuukautta. Nyt minulla on välillä myös erilainen työaika kuin aikaisemmin, koska työaikani toisinaan alkaa ja päättyy kaksi tuntia myöhemmin edelliseen verrattuna. Toisaalta on hyvä, ettei minun tarvitse herätä kuudelta, mutta en selvästikään osaa arkiaamuisin nukkua pitempään kuin puoli seitsemään(?)

Sattuipa tässä eräänä päivänä jumppaan mennessä sellainen tapaus, että pukuhuoneessa oli 3 henkilöä. Yksi sanoi tulleensa jumppaan suoraan töistä ja toinen sanoi myös tehneensä niin. Minä kolmantena en sanonut asiaan mitään, mutta tällä kertaa minun ei tarvinnut olla se, joka on työelämän ulkopuolella, vaan olisin itsekin voinut mainita, että minäkin tulin tänne suoraan töistä. Kerrankin minun ei tarvinnut kokea itseäni huonommaksi kuin työssäkävijät (joille toki se työpaikka tuntuu olevan itsestäänselvyys, mitä se minulle ei koskaan ole ollut eikä tule olemaan).

 

sunnuntai 14. elokuuta 2022

Pätkätyö vai pitkätyö?

Pitkätyöllä eli vakituisella työpaikalla on useita etuja verrattuna pätkätyöskentelyyn. Pitkätyölle keksin vain yhden haittapuolen, kun taas pätkätyölle löydän vain kaksi etua sen huonoihin puoliin verrattuna. Ne eivät välttämättä edes ole mitään etuja, koska pätkien välillä on usein liian pitkä aika ja työsuhteet saattavat olla turhan lyhyitä.

Pitkätyön edut:

Ei tarvitse hakea jatkuvasti uusia työpaikkoja

Lomat ja työterveys ym. edut

Eläkettä kertyy koko ajan

CV on aukoton (tosin sillä ei ole merkitystä, kun ei tarvitse hakea työpaikkoja)

Pitkätyön haitta:

Sitovuus


Pätkätyön edut:

Erittäin vaihtelevat työpaikat, työtehtävät ja työsuhteiden kesto (jos kaipaa vaihtelua, joka ei aina välttämättä ole niin hyvä juttu kuitenkaan)

Oppii monenlaista uutta terminologiaa ja eri ”työpisteiden” työtapoja

Pätkätyön haitat:

Lomat ovat yleensä työttömyyden muodossa eikä ole työsuhde-etuja

Eläkettä kertyy vaihtelevasti, jos lainkaan

CV:ssä on valtavat kraaterit

Kun ei ole tietoa seuraavasta pätkästä, joutuu ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi

Aina uuteen työporukkaan meneminen ei ole introvertille mieluista puuhaa


lauantai 30. heinäkuuta 2022

Pätkäaikaistyötön

 Olen ollut blogissani toivoton työtön ilman minkäänlaista toivoa työllistymisestä (9/2015 asti), työpaikaton palkkatukityön jälkeen (7/2016 -) ja työpaikallinen noin kahden vuoden pätkätöiden aikana (7/2020 - 7/2022).

Tällä hetkellä olen pätkäaikaistyötön tai pätkätyöpaikaton ilman tietoa mahdollisesta seuraavasta työpätkästä (paitsi tiedolla kahden viikon sijaisuudesta). Vakituisesta työpaikasta minun on tässä vaiheessa aivan turha enää haaveilla.

Onnistuin puhelimessa tinkimään TE-toimiston hemmolta aluksi vain kahden työpaikan hakuvelvoitteen, jota sitten nostetaan kuukausi kerrallaan, kunnes kuitenkin lopulta tulee neljän työpaikan hakuvelvoite, ellei työllistymistä siihen mennessä tapahdu. Onneksi avoin hakemus täyttää yhden hakuvelvoitteen. Lisäksi profiilin tekeminen LinkedIniin tai työmarkkinatorille täyttäisi yhden hakuvelvoitteen. (Minulla on suppea profiili LinkedInissä, mutta en tiedä, kelpaako se ilman täydennyksiä.)

Seuraavaksi on vuorossa ns. täydentävä työnhakukeskustelu, joka ilmeisesti tehdään kahden viikon välein! Häh? Kylläpä riittää resursseja tällaiseen. Toivon todellakin mahdollisimman nopeaa työllistymistä, varsinkin kun minulle tulee todellisia vaikeuksia löytää neljä haettavaa työpaikkaa kuukaudessa. 

Minun ei ole mitään järkeä hakea insinöörin paikkoja, koska olen ollut insinöörin töissä viimeksi 23 vuotta sitten. Teknisen dokumentoijan töissä puolestaan olen ollut 13 vuotta sitten eikä niiden hakeminen tuottanut tulosta aiemminkaan, joten miksi se tuottaisi nyt? Viimeaikaisissa töissäni on ainakin se hyvä puoli, että korkeakoulututkinto ei todellakaan ole vaatimuksena, kuten se käytännössä on kaikkiin muihin töihin, joita olen aikaisempina vuosina hakenut.