Työttömien kohtelusta

Aktiivimallit:

• kansalaisaloitteella ei ollut asiaan mitään vaikutusta
• päinvastoin, lisää on tulossa
• työpaikattomia rangaistaan siksi, ettei kaikille riitä työpaikkoja (mm. automaation ja ahneuden vuoksi)
• ei ymmärretä sitä, että työelämän pitäisi muuttua yhteiskunnan mukana, eli perinteinen (vakituinen) kahdeksasta neljään työ ei ole ainoa oikea työllisyyden malli
• työpaikattomien kuvitellaan olevan samoilla ominaisuuksilla varustettu yhtenäinen ryhmä (joka on omasta syystään ilman työpaikkaa), mikä ei todellakaan pidä paikkaansa!
• ilmaistyö vääristää työmarkkinoita ja vähentää palkkatyöpaikkoja

Palkallisetkin työpaikat vähenevät

”Työttömiä kyykytetään, joku voisi väittää. Jotkut lähettelevät useita kymmeniä hakemuksia saamatta koskaan edes vastausta. Moni kokee TE-keskuksen tarjoamat palvelut, esimerkiksi cv- ja työhakemuskoulutukset, täysin hyödyttömiksi.Työttömät ovat turhautuneita, eikä mikään ihme.

Palkaton työ syö kuitenkin myös palkallisia työpaikkoja. Määrä- ja osa-aikaisten työntekijöiden tunnit vähenevät, kun tilalle palkataan ilmaisia harjoittelijoita.

Ilmaistyö vähentää luonnollisesti myös vakituisten työntekijöiden palkkaamisen tarvetta.

”Olen nähnyt, kuinka kaukana toisistaan juhlapuheet ja todellisuus voivat olla”, virkailija kirjoittaa.

”Olen kohdannut paljon asiakkaita, jotka ovat tehneet palkatonta työtä useiden vuosien ajan: välillä opiskelijana, välillä työelämävalmennuksessa tai työkokeilussa, välillä kuntouttavassa työtoiminnassa. Mikään päättävässä asemassa oleva taho ei halua puuttua tähän epäkohtaan.”

Aktiivimallin läpimeno ei tunnukaan enää niin suurelta ihmeeltä.”

https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/aktiivimalli-jaavuoren-huippu-pysayttava-kirje-asiantuntijalta-palkattoman-tyon-maara-rajahtanyt/

https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/kohutun-tyottomyysturvan-aktiivimallin-tausta-tyottomat-kertovat-arjestaan-kymmenia-hakemuksia-vailla-vastauksia/?

Meidän työpaikattomien suoranainen vainoaminen on mennyt jo aivan käsittämättömäksi! Työpaikat eivät ole staattisia, mutta oikeat (ei provisiopalkatut) sekä oikeasti olemassa olevat (ei epämääräiset vuokratyöt) työpaikat jaetaan työpaikanvaihtajien kesken. Joku taho selvästi hyötyy työttömyyden laittamisesta työttömien omaksi syyksi, koska propagandaa työvoimapulasta ja uusia keinoja työttömien rankaisemiseen riittää. Työpaikkoja sen sijaan ei. Propagandaa riittää myös työllisyystilanteesta, joka ei todellakaan ole niin hyvä kuin annetaan ymmärtää!

Elämänhallinnasta

Bloggaukseni otsikolla "Soopaa" kommenteissa elämänhallintani asetettiin kyseenalaiseksi. Ensinnäkin, elämää ei koskaan voi ”hallita” ja toiseksi se seikka, palkkaako joku minut töihin vai ei, ei liity mitenkään elämänhallintaani. Myöskään sitä asiaa en voi ns. hallita. (Minä ymmärrän ”elämänhallinnalla” aivan eri asioita, kuten sellaista ettei ole esim. ottanut pikavippejä, rahat eivät mene tupakkaan ja kaljaan jne.) Työpaikattomalla voivat asiat olla muuten täysin ”hallinnassa”, mutta työpaikka ja sen mukana palkka puuttuvat. Elämää ei voi oikeasti hallita, eikä varsinkaan sitä, palkkaako joku töihin vai ei.

Wikipediasta:

”Elämänhallinta on käsite, joka sulkee sisäänsä kaikki ihmisen elämän osa-alueet: työn, sosiaalisen aseman, asumisen, perhetilanteen, terveyden, työkyvyn ja muut elämisen voimavarat. Koska määritelmän sisältö on periaatteessa avoin, ajatus elämän hallitsemisesta kokonaisuudessaan on utopistinen.”

(Wikipedia ei esim. opinnoissa kelpaa lähteeksi, mutta tässä tapauksessa kuvaus on osuva, joten lainasin sen tänne.)

ELÄMÄNHALLINTA:

”Hyvinvoinnin yhteydessä puhutaan toisinaan elämänhallinnasta. Elämänhallintaan sisältyy henkisiä voimavaroja, joiden avulla voi selviytyä vastoinkäymisistä, stressistä ja kiireestä. Toisaalta elämänhallinta on taitoa sopeutua muutoksiin, uskoa omiin kykyihinsä ja kykyä nähdä elämä mielekkäänä. Elämänhallinta on tunne siitä, että ohjaat itse elämäsi kulkua ja pystyt vaikuttamaan itseäsi koskeviin päätöksiin mahdollisimman hyvin.

Hyvään elämänhallintaan kuuluu, että terveys, mieliala, elämäntavat, ihmissuhteet ja käsitys omasta itsestä ovat suurin piirtein tasapainossa. Koko elämää ja kaikkia päätöksiä ei voi hallita täysin. Elämä on täynnä yllätyksiä, eivätkä kaikki suunnitelmat aina toteudu. Yllätyksiin ja suunnitelmien muutoksiin on kuitenkin helpompi suhtautua, kun kokee pystyvänsä tekemään valintoja ja päätöksiä.”

http://nettinappi.fi/tietoalue/hyvinvointi-ja-terveys/mielen-hyvinvointi/elamanhallinta/

Jälkimmäisessä määritelmässä ei mainita työstä yhtään mitään, vaan mm. henkisistä voimavaroista, elämäntavoista ja taidosta sopeutua muutoksiin. Henkisiä voimavaroja, joilla olen jotenkin selvinnyt työpaikattomuudesta ja muista vastoinkäymisistä, minulla on. Kuitenkaan en ”pysty vaikuttamaan itseäni koskeviin päätöksiin” siinä mielessä, että saisin jonkun ottamaan minut töihin.

”Työttömyys ruokkii työttömyyttä”

On aivan selvä asia, että työpaikattomana oleminen vaikuttaa työpaikattomuuden edelleen jatkumiseen. Muistaakseni olen aiemmin jossain yhteydessä maininnutkin paradoksin ”kerran työtön,aina työtön.”

”Kuten tyhjää ravintolaa karttavat asiakkaat, työnantajat olivat haluttomia palkkaamaan muiden työnantajien hylkimiä työnhakijoita”, kirjoitti The Economist.

https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/

”En palkkaa sinua, koska olet ollut liian kauan työttömänä siksi etten ole palkannut sinua.”

Sen voi näemmä sanoa ihan suoraankin... ”Työttömät älkää vaivautuko.”

https://www.nytimes.com/2011/07/26/business/help-wanted-ads-exclude-the-long-term-jobless.html 

Soopaa

”Samalla kun eläkeikä nousee, yli viisikymppisten työllistyminen vaikeutuu. Lopputuloksena on suuri, hyödyntämätön työvoimareservi sekä surullisen paljon toimettomuutta ja talousvaikeuksia.”

https://duunitori.fi/tyoelama/viisikymppinen-ei-saa-tyopaikkaa/

Viidenkymmenenkahden vuoden kelpaamattomuuteni huipentuu vääriin käsityksiin yli viisikymppisistä. (Toisaalta työpaikkaa vaihtavat viisikymppiset ovat täysin eri asemassa kuin työttömät.)

Nämä ennakkoluulot yli viisikymppisistä ovat todellakin täydellistä bullshittiä:

”Hän on kallis”

No, olin viimeksi hakemassa paikkaa, josta olisi maksettu 1800 €/kk - enkä sitäkään saanut… Palkkani ei ole koskaan ylittänyt 2500 €, ja 3000 € olisi jo yhtä juhlaa! Että se siitä ”kalleudesta”… Pienehkökin palkka on ehdottomasti parempi kuin ei palkkaa ollenkaan!

”Hän on sairastelija ”

Minulla ei ole ollut tapana ”saikutella” koskaan, ja sairauslomapäiväni ovatkin olleet erittäin harvinaisia. Kun tarpeeksi kauan odotellaan eikä minua palkata minnekään, niin saattaa olla, että sairauksiakin jo ehtii tulla?
(Työpaikattomana viettämieni kuluneiden noin yhdeksän vuoden aikana olen pysynyt terveenä.)

”Hän on jäähdyttelijä”

Mistähän tässä pitäisi ”jäähdytellä”? Paremminkin pitäisi saada uusi urantapainen jostain rakennettua, mutta mistä?

”Hän on hidas”

En todellakaan ole yhtään sen hitaampi kuin kukaan nuorempi, tässä nyt kuitenkaan ei ole mistään juoksukilpailusta kyse! Siitä on jo jonkin verran aikaa, kun 50-vuotislahjaksi saatiin kävelykeppi tai keinutuoli, jossa istuttiin harmaat hiukset nutturalla…

”Hän on teknofoobikko”

Juu ei, en ole. Olen käyttänyt tietokoneita 1980-luvulta ja nettiä 1990-luvulta alkaen. Enpä tunne yhtään viisikymppistä teknofoobikkoa, vaan jopa 55+ –ikäisiä teknointoilijoita!

Pieleen on todellakin mennyt, jos minun työpaikkahakemukseni on hylätty näillä perusteilla!

Seuraavissa ennakkoluuloissa sen sijaan saattaisi olla osittaista paikkansapitävyyttä joissain tapauksissa:

”Hän on muutosvastarintainen”

Tämä riippuu täysin muutoksesta; muutos muutoksen vuoksi ei ole välttämättä aina hyvä asia.

”Hän on pomoa fiksumpi”

Pomoja on monenlaisia eivätkä he kaikki ole oletusarvoisesti mitenkään erityisen fiksuja…

Yleensäkin työpaikanvaihtajat, myös yli viisikymppiset, saavat helpommin töitä ja toisaalta (pitkäaikais)työpaikattomilla, myös nuorilla, on vaikeuksia työllistyä. Viisikymppinen ei muuten ole ikääntynyt eikä ikääntyvä (vaikka kaikkihan me ikäännymme koko ajan), vaan noita ”laatusanoja” käyttäisin vasta yli kuusi- tai seitsemänkymppisistä.