perjantai 27. heinäkuuta 2018

Elämänhallinnasta


Bloggaukseni otsikolla "Soopaa" kommenteissa elämänhallintani asetettiin kyseenalaiseksi. Ensinnäkin, elämää ei koskaan voi ”hallita” ja toiseksi se seikka, palkkaako joku minut töihin vai ei, ei liity mitenkään elämänhallintaani. Myöskään sitä asiaa en voi ns. hallita. (Minä ymmärrän ”elämänhallinnalla” aivan eri asioita, kuten sellaista ettei ole esim. ottanut pikavippejä, rahat eivät mene tupakkaan ja kaljaan jne.) Työpaikattomalla voivat asiat olla muuten täysin ”hallinnassa”, mutta työpaikka ja sen mukana palkka puuttuvat. Elämää ei voi oikeasti hallita, eikä varsinkaan sitä, palkkaako joku töihin vai ei.

Wikipediasta:
Elämänhallinta on käsite, joka sulkee sisäänsä kaikki ihmisen elämän osa-alueet: työn, sosiaalisen aseman, asumisen, perhetilanteen, terveyden, työkyvyn ja muut elämisen voimavarat. Koska määritelmän sisältö on periaatteessa avoin, ajatus elämän hallitsemisesta kokonaisuudessaan on utopistinen.”

(Wikipedia ei esim. opinnoissa kelpaa lähteeksi, mutta tässä tapauksessa kuvaus on osuva, joten lainasin sen tänne.)

ELÄMÄNHALLINTA:
”Hyvinvoinnin yhteydessä puhutaan toisinaan elämänhallinnasta. Elämänhallintaan sisältyy henkisiä voimavaroja, joiden avulla voi selviytyä vastoinkäymisistä, stressistä ja kiireestä. Toisaalta elämänhallinta on taitoa sopeutua muutoksiin, uskoa omiin kykyihinsä ja kykyä nähdä elämä mielekkäänä. Elämänhallinta on tunne siitä, että ohjaat itse elämäsi kulkua ja pystyt vaikuttamaan itseäsi koskeviin päätöksiin mahdollisimman hyvin.

Hyvään elämänhallintaan kuuluu, että terveys, mieliala, elämäntavat, ihmissuhteet ja käsitys omasta itsestä ovat suurin piirtein tasapainossa. Koko elämää ja kaikkia päätöksiä ei voi hallita täysin. Elämä on täynnä yllätyksiä, eivätkä kaikki suunnitelmat aina toteudu. Yllätyksiin ja suunnitelmien muutoksiin on kuitenkin helpompi suhtautua, kun kokee pystyvänsä tekemään valintoja ja päätöksiä.”


Jälkimmäisessä määritelmässä ei mainita työstä yhtään mitään, vaan mm. henkisistä voimavaroista, elämäntavoista ja taidosta sopeutua muutoksiin. Henkisiä voimavaroja, joilla olen jotenkin selvinnyt työpaikattomuudesta ja muista vastoinkäymisistä, minulla on. Kuitenkaan en ”pysty vaikuttamaan itseäni koskeviin päätöksiin” siinä mielessä, että saisin jonkun ottamaan minut töihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti