On aivan selvä asia, että työpaikattomana oleminen vaikuttaa työpaikattomuuden edelleen jatkumiseen. Muistaakseni olen aiemmin jossain yhteydessä maininnutkin paradoksin ”kerran työtön,aina työtön.”
”Kuten tyhjää ravintolaa karttavat asiakkaat, työnantajat
olivat haluttomia palkkaamaan muiden työnantajien hylkimiä työnhakijoita”, kirjoitti The Economist.
 |
”En palkkaa sinua, koska olet ollut liian
kauan työttömänä siksi etten ole palkannut sinua.”
|
 |
Sen voi näemmä sanoa ihan suoraankin... ”Työttömät älkää
vaivautuko.”
|
Tuon ilmiön olen itsekin havainnut. Aina kun olen päivittänyt osaamistani eri koulutuksilla, on siinä lyhyt aikaikkuna, jolloin pääsen useammin työhaastatteluihin. Kun aikaa kuluu, harvenevat haastattelupyynnötkin.
VastaaPoistaOn todella mielenkiintoista, miten ihmismieli toimii niin laumasieluisesti. Muistan lukeneeni joskus artikkelin, miksi varatut miehet kiinnostavat naisia ja siinä oli juuri tuo sama juju, kun mies oli jollekulle naiselle kelvannut, täytyy sen olla vapailla markkinoilla olevia parempi...
Tuon paikkaansapitävyydestä en osaa sanoa, sillä varattuna tai vapaana kiinnostavuuteni parinmuodostusmarkkinoilla on ollut aika hiljaista. Toki jos olisin sosiaalisempi ekstrovertti, enkä viihtyisi hiljaisissa paikoissa, kuten kirjastoissa niin silloin tilanne voisi olla toinen.
Olen miettinyt, jos koskaan pääsen asemaan, jossa palkkaan ihmisiä niin saatan ryhtyä suosimaan altavastaajia, sillä olenhan itse ollut sellainen jo vuosikausia. Mielestäni hiljaiset ja vaatimattomat tekijät ovat työmaailman selkäranka, joka oikeasti tekee ne työt toisten paistetellessa parrasvaloissa.
Valmiiksi työelämässä oleminen olisi varmin tapa tulla kutsutuksi työhaastatteluihin, mutta eipä sekään välttämättä aina riitä.
VastaaPoistaTyöhönsäkeskittyvä hiljaisempi puurtaja saattaisi usein olla parempi valinta työntekijäksi kuin "sosiaalinen" ekstrovertti, mutta sen ihmislajin arvostus on mennyt jo liiallisuuksiin.