keskiviikko 27. tammikuuta 2021

Puoli vuotta töissä

Tänään 27.1.2021 on kulunut puoli vuotta siitä, kun (5 kk:n) määräaikainen työni alkoi ja sitä siis jatkettiin 6 kk kesäkuun loppuun asti. Saan olla ainakin puolet vuodesta 2021 töissä. Olin tätä ennen ollut toukokuusta 2009 lähtien työpaikattomana yhteensä 10 v 4 kk.

Vuosina 2018…2020 kävin kuudessa työhaastattelussa työllistymättä minnekään. Noina vuosina olin 51 - 53- vuotias. Arvelin jo tammikuussa 2017 työllistymismahdollisuudekseni ainoastaan saada työpaikka ns. tiskin alta, joka siis tapahtui kerran palkkatukityön ja lyhyen projektityön muodossa. Olin varma ettei niin käy enää toista kertaa, mutta oikeastaan se tapahtui nyt toisenkin kerran - ja ihan ilman mitään suhteita. 

Vielä puolen vuoden jälkeen tuntuu uskomattomalta, että todellakin olen päässyt töihin. Toisaalta on sellainen tunne, että olen aina joko menossa töihin, töissä tai tulossa töistä… Mieluummin kuitenkin näin kuin aina työttömänä ilman työpaikkaa, jonne mennä, jossa olla töissä ja josta tulla kotiin töiden jälkeen. Töissä on kiva olla!


lauantai 9. tammikuuta 2021

Pitkäaikaistyöttömästä pätkätyöläiseksi

Parasta työllistymisen ja palkan saamisen lisäksi on se, ettei tarvitse joutua jälleen yhden ns. työllisyyskokeilun uhriksi. Siihen joutuvat tänä vuonna ainakin ansiosidonnaiselta pudonneet ja alle kolmekymppiset työttömät. (Onneksi se ei tule koskemaan minua heti, vaikka työni loppuisikin seuraavan pätkän jälkeen.) Olisiko jo aika uskoa ettei näillä työllisyyskokeiluilla mitään työllistävää vaikutusta ole? Ne on kokeiltu jo niin monta kertaa. Ainoa, mitä siellä on ”tarjolla” on ns. kuntouttava työtoiminta, edes palkkatukipaikkoja ei ole, vaikka niiden perään miten kyselisi. Saatte siis mielihyvin pitää työllisyyskokeilunne ilman minua. Henkilökohtaista palvelua sain jo osallistuessani Focus työpolkuihin, vaikka suurin hyöty minulle siitä oli Tampereen typan (työllisyyspalvelujen) välttäminen. Todennäköisesti minut on kuitenkin laskettu työpoluista työllistyneeksi, vaikka järjestin työpaikkani itse aivan omatoimisesti.

On aina parempi pätkätyöläisenä kadehtia työkavereiden lomia kuin työpaikattomana kadehtia muiden työssä käymistä. On myös parempi olla pienipalkkainen kuin surkean työmarkkinatuen varassa. Samoin on parempi olla töissä kuin hakea turhaan (olemattomia) työpaikkoja ”yli-ikäisenä”. Myös ne työhaastattelut (ihme olivat edes ne vähät, joihin minut kutsuttiin), jotka eivät - suurellakaan panostuksella - johtaneet työllistymiseen, ovat ainakin toistaiseksi jääneet taakse.

Vaikka tämä on monella tavalla paras työpaikkani tähän mennessä, kaipaisin silti joustoa työaikoihin. Liukuva työaika ja vaikka etätyöpäivä kerran viikossa olisivat toivottavia. Olen joutunut huomaamaan, että kuudelta nouseminen on minulle liian aikaista ja haluaisin nukkua tunnin tai kaksi pidempään. Viime keväänä valoisaan aikaan heräsin jo viideltä pirteänä, joten ehkä aikaisesta heräämisestä tulee helpompaa valoisuuden lisääntyessä. Joustamattomuus on silti pieni ongelma, kun kuitenkin saan olla töissä. On hienoa maksaa laskuja (joita riittää...) itse tienatulla rahalla.